keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Oksennus lattialla

Pahoittelen tätä postausripulini. Taitaa olla meikäläisellä liikaa luppoaikaa Siipan ollessa poissa ja normaalia enemmän typeriä ajatuksia päässä. ;)

Jokainen, jolla on koira tai kissa (tai mikä vaan kämpässä vapaana kulkeva elukka) lemmikkinä, tietää että oksennus voi löytyä yllättävistä paikoista huushollin lattioilta. 

(Jätän nyt ripulijutut omaan arvoonsa tai kerrottavaksi joskus toiste etteivät kaikki herkkähipiäisimmät pyörry kauhusta ja tukehdu samalla omaan oksennukseensa.;) )

Juniori on nyt siis päättänyt vihdoin, että juoksuaika voi alkaa. Peräkammarin Pojalla luonnollisesti kuuppa on himmennyt jo varmuuden vuoksi vähän etukäteen ja se on kerännyt kaiken charminsa ollakseen vastuttamattoman komea ja ihana Juniorin mielestä. 
Juniori on aito sitruunapillu kaikessa huumorintajuttomuudessan ja väitän, että ihmeitä pitäisi tapahtua, että se huolisi PP:n pentujensa isäksi.

Kuitenkin PP elättelee toiveita, kuten aina ja muistaa yrittää flirttailla sopivasti. Se myös unohtaa syödä, koska pitää morsmaikkua vahdata herkeämättä kun se vaan on näköpiirissä. No, nämä tyypit tuppaavat olemaan sitten niitä, jotka oksentavat sitä tyhjää mahaansa. Joten arvaatte varmaan, että PP:kin sitä laattaa sitten ryhtyi heittämään.

Eilen kun tulin töistä kotiin, löysin oksun keittiön maton reunalta sekä olohuoneen reunalta lattialta.
No, sellaista se on, ajattelin ja siivosin oksut pois.
Mutta tänään arvelin, että joku järjen hiven on välähtänyt PP:n päässä. Tänään löysin oksennuksen vessan lattialta vessanpöntön edestä! Jätämme aina alakerran vessan oven auki pois lähtiessämme, sillä se on PP:n turvapaikka jos jotain "kamalaa" tapahtuu. Niinpä se oli "fiksuna" käynyt ykäämässä sinne laattalattialle maton sijaan. Mamma oli HYVIN iloinen. Haluaisin toki uskoa siihen, että se on oppinut sen, että spytta pitää heittää vessaan. Nimittäin jos olen kotona ja kuulen, että se alkaa "kurlata" oksennusta, raahaan sen vessan ja työnnän pään pöntön reunan yli jolloin se siististi oksentaa vessanpönttöön. Mission accomplished!
Katsotaan osuuko se spytta huomennakin vessaan vai mihin se menee. Vai tuleeko sitä ollenkaan... Toivottavasti ei.

Pahoitteluni kaikille ei-lemmikki-ihmisille. Toivottavasti älysitte lopettaa lukemisen ajoissa ettei mieli päässyt nyrjähtämään. ;)

4 kommenttia:

  1. Entisenä kissanomistajana pystyin eläytymään täydellisesti tähän kertomukseen ! Meillä kissa oksensi AINA matolle. Paitsi tietysti silloin, kun tosiaan sen kakomisen ehti noteerata ja tempaista katin lattialle, mutta muuten se yrjö oli takuuvarmasti matolla. Mieluiten villaisella, jos sai valita. Jihaaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, jep, se on fantastista. Mieluiten aina se vaikeimmin putsattava matto. :D
      Meillä toi saatanan narttu on semmoinen, että jos yrität tempaista sen paljaalle lattialle ykäämään, niin se tekee kaikkensa saadakseen heitettyä sen spytan matolle jos vaan matto on tarpeeksi lähellä. Niin ja se pystyy lopettamaan oksukakomisen jos yrität saada sen pönttöön ykäämään. Että siihen verrattuna toi uros on helppo (lue: tarpeeksi tyhmä).

      Poista
  2. Tuossa matolle oksentamisessa on vissi perä, nimittäin eläin yrittää oksentaa mahd. huomaamattomaan paikkaa, siis omasta mielestään. Eli parempi matolle, jonne se sulautuu kuin paljaalle lattialle framille. Niillä on ihan pointti tossa hommelissa. Sänkyvaatteiden sekaan oksentaminen olisi kaikkein fiksuin vaihtari niiden mielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se on, heikkouttaan ei saa näyttää. Onneksi meillä ei sentään ole keksitty sänkyyn oksentamista, joten shhhh... etteivät keksi moista.

      Ne pitäisi saada oppimaan, että vessanpönttö on se huomaamaton paikka, etenkin jos vielä oppivat vetämään vessan toimituksen päätteeksi. ;)

      Poista