Hilma paiskasi oven kiinni, potkaisi oranssit crocsit jalastaan eteisen nurkkaan ja
rojahti huokaisten sohvalle. Katseensa harhaili ympäri pienen kaksion
olohuonetta, jonka seiniä koristivat vanhat
lääkemainokset. Hilma oli saanut ne perintönä kummin veljen kaimalta, joka
oli ollut apteekkari kolmannessa polvessa kunnes teki konkurssin ja päätti lähteä
etsimään itseään Nepalin hindujen pariin.
Hiljaa mielessään Hilma pohti, että mistähän saisi rahaa. Hilmaan
oli yhtäkkiä iskenyt ihan helvetillinen autokuume.
Keväisinhän se on aika normaalia, ainakin miespuolisilla, mutta nyt syynä taisi
olla Hilman ystävättären Suoman uusin hankinta. Kanarianlinnun keltainen pieni
ja sievä kauppakassi, jota Suoma oli onnellisena esitellyt ystävättärelleen
näiden tavatessa ostoskeskuksen parkkipaikalla pitkästä aikaa.
Jos olisikin etevä junapeluri
ja korttihai, kuten isoisoisä aikanaan, niin hätäkös tässä. Rahaa tulvisi
ovista ja ikkunoista kun kävisi vaan kasinolla venttiä pelaamassa. Voisi ostaa
vaikka kolme sellaista autoa kuin Suomalla.
Taustalla radiossa soi lastenlaulu
kiire kiire kirikiri kiire, joka havadutti Hilman mietteistään. Ei taida
olla ihan realismia tuo haaveilu ammattipelurin elämästä.
Mutta jos kävisi tuuri ja keksisi nipun loistavia mainos sloganeita! Mainoksethan ovat
niin typeriä, että niitä nyt keksii kuka vaan. Ja niistä maksetaan rutosti
rahaa. Hilman ajatus lähti taas nousukiitoon kunnes havahtui hirveään
suonenvetoon. Miksi sormista ja jaloista
vetää suonta, pohti Hilma ja kuunteli toisella korvalla radion uutisia,
joissa kerrottiin Helsingin Guggenheim-suunnitelmista. Mikä vitun guggenheim, äyskähti Hilma ääneen tyhjille seinille ja
huomasi koko päivän vaivanneen kuvottavan tunteen vellovan jälleen vatsassaan.
Kohta oksennan vessassa tokaisi Hilma
kissalleen ja lähti suuntaamaan kylpyhuonetta kohti miettien mistä moinen
vatsapörriäinen on peräisin.
Idea tarinaan tuli Ässältä, joka taannoin kirjoitti pitkän ja jännittävän jatkotarinan perustuen naamakirjatilinsä hakusanoihin. Tämä tarina puolestaan kumpusi blogini viimeisen viikon haun avainsanoihin perusteella. Hakusanat erottuvat tekstistä kursiivilla ja ne on kirjoitettu siinä muodossa kuin ne listassa olivat. Pyydän anteeksi huonoa huumoriani, mutta en voinut vastustaa kiusausta ”satutuokiosta”. ;)
Ihan vain pikkuisen hidas on reaktiokykyni, mutta tadaa! Onpa mukavaa, kun idea innosti sinuakin. Eikös vaan ollutkin aika hauskaa hommaa!
VastaaPoistaOli hauskaa vaikkei keksimäni tarina kaksinen ollutkaan. :)
PoistaKovin usein huomaan ihtmetteleväni, että mitä ihmettä ihmiset moisilla hakusanoilla etsivät. Ehkä parempi, että en tiedä...