tiistai 3. huhtikuuta 2012

Viherpeukalo

Sään ollessa näin ihanan keväinen (vittu, aamulla 5 astetta pakkasta ja piha peilijäässä!), kääntyy ajatus väistämättä keväisiin kukkien- ja puutarhanhoitopuuhiin. 
Suorastaan sormet syyhyävät päästä hankkimaan kesäkukkia ja pohtimaan, mitä istuttaisi minnekin. Innolla odotan myös sitä, että ovatko kaikki perennakasvit selvinneet talvesta kunnialla. Syksyhän oli pitkä ja lämmin, ja huomasin ainakin helmililjan kasvattelevan uusia lehtiä syksyn lämpimissä sateissa...

Tuosta edellä olevasta kappaleesta saa sen kuvan, että olen todellinen viherpeukalo. Vaan kaikkihan ei ole sitä, miltä näyttää. Moni kakku päältä kaunis jne.
Minun viherpeukaloni ei ole aivan kohdallaan. Se ei ole edes keskellä kämmentä, vaan sanottaisiinko, että se on perseessä.
Oikeasti, olen varmaan maailman surkein kukkien ja kasvien hoitaja. Päässäni eivät pysy lajien nimet, saati niiden hoitomenetelmät. Tankkaan aina kirjoista tai netistä, miten mitäkin kukkaa pitää hoitaa ja unohdan sen samantien.
Olen toivoton.

Siitäkin huolimatta tunnen suurta iloa erityisesti puutarhanhoidosta. Että näinkin huono puutarhuri saa liljat ja gladiolukset (molemmat lempikukkiani) kasvamaan kukkapenkissä ja -ruukuissa sekä persiljat ja tillit ryytimaassa. 
"Puutarhaurani" hienoin suoritus lienee se, että muutama vuosi sitten ostin äitienpäivän jälkeen yhdellä eurolla kauniin äitienpäiväruusun, jonka istutin ruukkuun. Siinä istuttaessani ruusua, loitsin ja manasin noitavoimillani, että "heti kun lakkaat kukkimasta, heitän sinut roskikseen." Se saakelin rehu kukki koko kesän! Upeat tummanpunaiset kerrotut ruusukukinnot. Kaunis oli. :)

Vaikka tiedostan, että en ole kaksinen puutarhuri taikka viherpeukalo, tavoittelen kuitenkin aina kuuta taivaalta. Minulla lienee liian suuri ego ja liian suuret luulot itsestäni ja omista kyvyistäni. Hankin aina vaikeita ja vaativia kasveja välittämättä siitä, soveltuvatko ne happamaan pihamaahamme tai valorajoitteiseen asuntoomme.

Tästä loistava esimerkki on orkideainnostukseni. Nimenomaan isot ja näyttävät perhosorkideat. Rakastan niiden muotoa ja värikirjoa sekä sitä, että kukkiminen kestää aina todella kauan. Hoidan niitä kieli keskellä suuta ohjeiden mukaan ja "liotan" munakellon kanssa, etteivät vaan lillu liian kauaa vedessä. Lannoitan asiaankuuluvasti orkidealannoitteella säännöllisesti.
Sitten kukkiminen loppuu ja kukkavana kuolee. Useinmiten tästä seuraa se, että hetken päästä myös juuret alkavat kuolla ja kohta on koko rehu taivaallisessa orkideahiippakunnassa. Enkä tiedä mitä olen tehnyt väärin. Onko meillä liian vetoisaa, liian kuumaa, liian pimeää vai liian valoisaa? 
Lopulta kierre on valmis, ostan uusia orkideoja kun en saa vanhoja pysymään hengissä. Enkä ole kertaakaan saanut tällaista orkideaa kukkimaan uudelleen. En ikinä! Se saattaa tosin johtua heikosta hermorakenteestani kun en jaksa odottaa. Kaikenhan pitäisi tapahtua tässä ja nyt.
Ja kaikesta tästä huolimatta aina aloitan uudelleen alusta. Lienen kovapäinen ja koen, että kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta. Toisaalta, serkkuni on ihan koulutettu puutarhuri eikä hänkään saa orkideojaan uudelleen kukkimaan, joten...


Ottaen huomioon siis kaikkien meille päätyvien kasvien surkeat lähtökohdat voinkin nyt ylpeänä kertoa, että joku vuosi sitten jouluasetelmasta pelastamani kaktus on pysynyt hengissä aika kauan minun hoidostani huolimatta. Ja eilen huomasin, että se aikoo kukkia! Bongasin siitä kaksi pientä nuppua. :)
Ehkä en olekaan ihan toivoton. Tai sitten täytyy keskittyä vastaisuudessa kaktuksiin huonekasveina. ;)


JälkiJuttu:
Katselin tuossa taas hakusanoja joilla tälle laidalle blogistaniaa on eksytty. Aika hauskoja ovat ja ei voi kuin ihmetellä jos joku moisilla hauilla tänne tulee vastauksia etsimään. Saattaa löytää jotain ihan muuta. Ehdoton suosikkini oli "Kätevä emäntä on paska". No saattaahan se olla, mutta eikös kätevä emäntä ole, noh, kätevä olemassa? Vaikka tällä haulla  taidettiin viitata siihen TV-ohjelmaan. :)
Toinen hyvä oli "Sipsien hinnat kallistuvat" ja täytyy sanoa, että se ei ihan minulle avautunut...

4 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tutulta - tosin sillä erotuksella, että en raaski hoitaa pihaa (ei kyllä edes ole sellaista), koska pelkäisin kuitenkin tappavani kaikki.

    Kotona on nyt yksi kasvi pysynyt hengissä jo vuosia. Se on rahapuu eli sitä on vaikea tappaa. Se voi hyvin niin kauan kuin siihen ei koske eikä muista antaa vettä :D

    Minullakin on muuten ollut orkidea. En ehinyt koskaan saada sitä kukkimaan toista kertaa, vaikka edellisten kukkien pudotessa se kyllä näytti voivan hyvin eli lehdet olivat komeat ja se kasvoi. Mutta kukkaa ei vaan pukannut.

    Sitten tuli muutto ja annoin orkidean ystävälleni. Ystäväni kissa raateli sen ja se olikin sitten sen rehun loppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kuule onnistuin rahapuunkin muinoin tappamaan. ;)
      Luultavasti kastelin sitä liikaa. Pihakasvit puolestaan ovat siitä helppoja, että pihallemme porottaa aurinko, joten meikäläisen liikakastelusta ei yleensä ole haittaa. Nurmikon kastelu on nimittäin todella terapeuttista! :D

      Minun orkideani joskus satunnaisesti kasvattavat uusia lehtiä ennen kuin kuolevat lopullisesti. Useinmiten kuitenkin juuret ikäänkuin mätänevät tai kuivuvat pois.

      Julma kohtalo sinun orkideallasi! Tai en tiedä kumpi on julmempaa, se että kuolee hitaasti kitumalla vai sitten kertaiskulla kissan toimesta. :D

      Poista
  2. En ole mikään kasvikuiskaaja, mutta mieleeni tarttui jonkun ohjeistus, että rehuja pitäisi kohdella vähän kaltoin. Tuota vielä puoltaa kertomasi ruususta, jonka pelottelit kukkimaan koko kesän. Jotkut nauttii vesikidutuksesta, eli esim. pääsiäiskaktuksen pitäisi antaa lähes nääntyä talvella kuivuuteen jne. Tiedä häntä, kukista ei ainakaan saa kiittää ja varastetut taimet kasvavat parhaiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuollaisen ohjeen minäkin jostain muistan. Ja taannoin luin jostain lehdestä (enkä muista mistä), että useinmiten huonekasveja kastellaan ennemmin liikaa kuin liian vähän.

      Oikeasti tuo pihanpläntti on kyllä se helpompi tapaus kuin nämä huonekasvit. Toivottavasti se kaktus saa sen kukan tehtyä, otan sitten kuvan suuresta onnistumisestani! ;-P

      Ja nuo "säännöt" on minullekin opetettu kukista kiittämisestä ja varastamisesta.

      Poista