maanantai 23. huhtikuuta 2012

Onhan päivä vielä huomennakin

Ulkona paistoi koko päivän aurinko, suorastaan vittuili harmaalle toimistorotalle ja meni pilveen heti kun vapautus työmaalta koitti. On kyllä suuri synti tuhlata tällaista päivää sisällä, pöllyttämässä jotain papereita pöydän kulmalta toiselle. 
Olisi niin paljon mukavampaa viettää koko päivä ulkona, omalla pihalla siemaillen jotain ihanaa kuohujuomaa ja ladaten patteria auringon antamasta energiasta.

Jotenkin tänään työfiilis oli juuri tuollainen otsikon mukainen. Että miksi tehdä tänään mitään, minkä voi siirtää huomiselle. Olin ihan kykenemätön tarttumaan mihinkään kunnolla. Jonkun sortin pintaraapaisuja vain tuli tehtyä sieltä ja täältä. Palaverissakin huomasin ajatukseni kulkevan ihan omissa sfääreissään. Siis todellinen maanantai.

Mutta sainhan minä jotain tänään aikaiseksikin.
Varasin kosmetologiajan. Juu, armahdin ja soitin sille kosmetologilleni. Tai ehkäpä naamani kaipaa niin pahasti "rassausta", että siksi oli nöyrryttävä. Mutta muistattehan, että minä en unohda tekoaan. ;)
Samalta istumalta tilasin myös kampaajalle ajan, sillä ikävästi on alkanut väri haalistua (näyttää omaan silmääni liian punertavalta) ja samalla on myös juurikasvun myötä karmea totuus alkanut paljastua. Aika humpsahti kahden viikon päähän, sillä ainoat mahdollisuudet ovat ilta-ajat tai sitten lauantai. No, arpaonni suosi nyt aikaista lauantaiaamua. Saatan vahingossa antaa kampaajan tehdä mitä tahansa väriyhdistelmiä kun tuohon aikaan aamusta pitää jo olla liikkeellä. Vaikka kampaamokäyntejä onkin pitänyt tihentää lyhyen tupeen myötä, olen kyllä muutoin ollut todella tyytyväinen tähän muodonmuutokseen. Eli ei ole pitkää tukkaa ikävä!


Eilisestä puutarhanhoito-osuudestani unohtui, että kyllä taisivat helmililjat heittää henkensä syksyllä kun alkoivat kasvatella itseään. Nyt nimittäin en löytänyt yhtään helmililjaa penkistä, ainoastaan villitulppaanit sieltä pukkaavat tulemaan niillä main, jossa helmililjojenkin piti olla. Pitänee keksiä jotain muuta tilalle... 

Grillikausikin tuli tosiaan eilen korkattua ja tänä keväänä ei grillissä ollut yhtä sottaista yllätystä talven jäljiltä kuin viime vuonna. Vierailijoita oli käynyt, mutta tällä kertaa ei oltu sentään ryhdytty pesänrakennuspuuhiin.
Siippa desinfioi systeemit ja viimeisteli homman polttamalla loput pöpöt pois.
Kummasti se kevään ensigrillauksen makkara maistuu aina hyvälle. Etenkin kun sen nautiskeli ulkoilmassa auringonpaisteessa. :)

4 kommenttia:

  1. Ensimmäinen neitseellinen Grillimaggara on vailla vertaansa. Kaikki sen jälkeen tulevat ovat 'vain' sitä samaa epäterveellistä pakkomakkaraa, jota grilliin heitellään kanankoipien tms sekaan sen kummemmin siihen huomiota kiinnittämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Siis, muuten en edes mitenkään erityisesti pidä makkarasta, mutta kyllä se kauden ensimmäinen grillaus pitää korkata makkaralla.
      Muut "poikkeukset", joissa syön makkaraa ihan mielelläni, ovat pihatalkoot sekä koiranäyttelyt. Silloin kyrsä maistuu hyvälle. :D

      Poista
    2. Haa, olet toinen, jonka huomaan nimittävän makkaraa kyrsäksi. Meillä puhuttiin kotona leivänkyrsästä:)

      Poista
    3. Hmmmm.... totta! Kyllä minäkin muistan lapsuudesta leivänkyrsä-sanan, mutta mistä lie jäänyt sitten kyrsä tarkoittamaan makkaraa. En pysty edes erittelemään, että koska moinen on pesiytynyt sanavarastooni, mutta tuttavapiirissäni kyrsä on yleisesti makkara. :)

      Poista