Maailmanloppu talvipäivän seisauksen kunniaksi

Ei tainnut tulla maailmanloppu, ainakaan tänne tai ainakaan vielä. Vaan eiväthän ne Mayat ennustaneetkaan maailmanloppua vaan ajanjakson loppua ja asioiden muutosta. Kuinkahan ankeaksi tämä elämä tästä käy vai onko muutos kultaan ja kunniaan, ambraan ja mirhamiin?

Tänään kuitenkin saavutettiin myös se meikäläisen vuoden pohjakosketus eli talvipäivän seisaus. Jos olisi oikein positiivinen, ajattelisi että huomenna päivä on jo hippusen pidempi. Joo, en ole.

Sentään pientä ilon ja valon pilkahdusta tähän päivään liittyi, sillä nyt se loma vihdoin alkoi! Sähköpostini poissaoloilmoituksesta huomasin, että edelliseltä lomaltani olin työmaalle palannut todellakin syyskuun alussa. Ei siis ihme, että oli vähän jyrkästi v-käyrä nousujohteinen jo pidemmän aikaa. Myös rautalankavarantoni oli tuhlattu jo ajat sitten enkä oikeen jaksanut enää niitä tiettyjä sössökoskia leipomisineen ja saman asian toistamisineen. Juu, olen huono ihminen ja siedän todella huonosti tietynlaista erilaisuutta... Enkä edes lupaa yrittää parantaa tapojani sillä tiedän, että se ei onnistu, ikinä. Sori.

Tänään koitin päätellä keskeneräiset hommat siihen malliin ettei kollegalta repeä pää heti kättelyssä kun ensi viikolla palaa kilpailupaikalle. Kai hän sitten soittaa kun menee närvi ja puolet hommista on käsittämätöntä huttua...

Sain Nollikselta hyvän mielen haasteen, mutta annan homman muhia mielessäni ainakin huomiseen. Ei nimittäin just nyt irtoa mitään megaihkua hyvää mieltä tuottavaa asiaa.

Lähdenkin tästä saunaan miettimään hyvän mielen asioita. Kyllähän niitä on, sauna lisäksi muitakin, ne vain pitää palauttaa mieleen.

Mukavaa jouluputken alkua, nauttikaa ja rentoutukaa. :)