Ahistaa...

Taas sataa vettä. Voi helvetti! Olis sit pysyny se lumi maassa ja pieni pakkanen.
Tämä on nimittäin se, mitä vihaan eniten! Vuorotellen on pakkasta ja plussakeliä niin, että teillä ja turuilla vallitsee sellainen kaljamakeli, ettei paremmasta väliä. Henkensä kaupalla saa yrittää sipsuttaa eteenpäin näyttäen siltä, että tainnut frouvalla turahtaa torttu pöksyyn eikä edes ihan pieni sellainen...
Säätilallehan ei mitään mahda, joten siitä lienee turha ahdistua (mut ahdistun kuitenkin, edes ihan pikkusen).

Enemmänkin ahistaa kyllä toi tuleva joulu... Voi hevonen, sukulaista pukkaa joulunviettoon ja tiedättehän te, mitä se tarkoittaa. Ihan armotonta siivoamista ja hullun lailla heilumista! Vaan missä välissä? Ei ole vapaita arkipäiviä ennen jouluaattoa ja edeltäviksi viikonlopuiksikin on sovittu meno jos toinenkin. Näin ollen sunnuntait jäävät ainoiksi siivouspäiviksi ja sehän se ilahduttaa, että ei ole yhtään lepopäivää viikossa. Ei saatana...

Ja jotain helvetin joululahjojakin pitäisi muka ostaa jossain välissä. Yritin ehdottaa Siipalle, että jos ei ostettaisikaan lahjoja tänä vuonna. Kaikki luoksemme aattoaterialle tulevat ovat aikuisia ihmisiä, joilla on jo kaikkea. Ja joille on siis miltei mahdotonta keksiä lahjoja, paitsi jotain turhaa krääsää, joka työnnetään kaapin perukoille pölyttymään... No, moinenhan ei tietenkään Siipalle sopinut, koska taitaa itse olla niin lapsi, että ajatuskin lahjattomasta joulusta kauhistuttaa... ;)
Siinä olisi nimittäin ollut minulle lahjaa kerrakseen jos olisin voinut jättää edes tämän stressin aiheen pois kontoltani, vaan ei. Eli suuntaan siis jonnekin ostoshelvettiin jonain arki-iltana rynnimään kaikkien muiden paniikissa shoppaavien kanssa ja ostan appivanhemmille sitten sitä jotain täysin turhaa kaapintäytettä. 
Mutta siitä reissustahan sitä irtoaa taas sitten blogintäytettä paremmin kuin hyvin!