Miksi minusta tuli laiska? Miksen ole se ehtoisa emäntä, joka hyräillen ja hymyillen taikoo sen seitsemän sorttia pöytään sanomalla "Eihän tämä mitään ole" ja samalla on mielissään kun kelpaa. Ei, meikäläisellä ei ole kummoista jauhopeukaloa eikä suurta kiinnostustakaan moiseen.
Miksen ole saanut jotain megalomaanista siivouskärpäsen puremaa nuoruudessani?
Johtuisiko siitä, että siivosin työkseni illat ja viikonloput 15-kesäisestä hamaan aikuisuuteen asti? Ehkä. Tai sitten olen vain peruslaiska, oikeasti.
En ole koskaan rakastanut erityisesti siivoamista. Se on välttämätön paha. Pidän toki siitä, että on siistiä ja niin kovin mielelläni ostaisin siivouspalvelut joltain kolmannelta osapuolelta. Jos vaikka joka toinen viikko joku kävisi tekemässä perussiivon, niin kyllähän se siitä sitten. Vaan Siippa on niin vitun pihi ja epäluuloinen. Väittää, että "kyllä minä siivoan" ja että "en halua, että jollain vieraalla on avain kämppään".
Vitut, sano vatanen. Joo, siivoaahan se, silleen "mies-siivoaa" eli imuroi ja saattaa jopa pestä lattian joskus. Kaikki vittumainen sälän keräily & järjestely, pölyjen pyyhintä ja paperinkeräyslajittelu ynnä muu on sitten meikäläisen kontolla.
Siis, jos olisin ahkera ja rakastaisin kaikenlaisia kotitöitä, olisi tämänkin huushollin joulusiivo jo varmaan tehty. Vaan eipä ole ja minun pitäisi sitä nyt aloitella. Keksin koko ajan hyviä verukkeita lykätä asiaa, kuten nyt vaikka tämän turhanpäiväisen blogitekstiruikutuksen kirjoittaminen. Sehän ei voinut odottaa...
Toisaalta kieltäydyin yhdestä kyläilystä vetoamalla siihen, että täytyy siivota. ;)
Eli nyt loppu ruikutus ja alkoi työ (ihan just, lukasen vaan parit blogit eka...).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti