keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Kenkiä... mmmm...

Juuh, kipaisin kosmetologin kautta postiin noutamaan ihanaiset kenkäni (my precious näin meidän kesken, mut ei kerrota kellekään muulle ;) ).

Keskimääräinen vitutushan on suht tapissa edelleen. Vettä sataa, pimeetä on ja silleen, mut ei kai niistäkään jaksa joka päivä länkyttää, eihän? Tai jaksais, mut kuka sit taas jaksaa näitä valituksia kaiken aikaa?

Enivei, pointtini oli se, että älkää nyt vaan kuvitelko, että olisin jotenkin normaalia iloisempi, hyväntuulisempi tai onnellisempi. Nou vei!



Mutta, kosmetologin luona käynti virkistää aina kehoa ja mieltä. Kosmetologini on aika hersyvä tyyppi jonka kanssa jaamme melko samanlaisen huumorintajun. Joten lärvihoidon lisäksi tulee aina vähän sielunhoitoa ja ikääkin tulee pidennettyä sen maha kippuralla nauramisen kautta.



Mieli keveänä suuntasin siinä vaakasuoraan vesisateessa postiin noutamaan ihanaista kenkälähetystäni. Päivän paras (ja piristys) oli kyllä postin tädin tokaisu: "Kenkiä. Mä oon kade." :D



Kävimme suorittamassa viikon ruokaostokset, koska huomenna on muuta sutinaa Siipalla ja minähän en ilman kantajaa ruokaostoksille lähde, joten tänään sit käytiin. Perjantainahan ei voi mennä kun silloin siellä on ne kaikki kiukuttelevat yliväsyneet lapset rääkymässä. Sitä mun hermo ei kestä, sori vaan kaikki "lapselliset", mut ei vaan kestä.



Kotona sain oman herkkuhetkeni availlessani kenkäpakettia eli oman joululahjani. Juuh, taas oli ihan nappitilaus! Onneksi tuntee kenkämerkin, joten osaa tilata oikean kokoiset. Siippa ihasteli sopivasti, on kai oppinut, että kehua pitää, vaikka olisi mitä mieltä.



Lopuksi hemmottelen teitä kuvalla uusista työkengistäni:


Ja nyt kaikki pohtivat, että mitähän ihmettä se eukko tekee työkseen... ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti