tiistai 23. huhtikuuta 2013

Paluu todellisuuteen

Joskus sitä pieni ihminen haksahtaa haaveilemaan siitä vähän isommasta pihasta ja useammasta kukkapenkistä sekä vaikkapa elämästä ilman puutarhatonttua ja kyyläämistään.

Joskus se haaveilu johtaa niin pitkälle, että tulee surffattua tutkailemaan erinäisiä asunnonmyynti-ilmoituksia. Ja siihen se haaveilu sitten loppuukin. Jostain syystä pankkitilini saldo ei ole millään tavalla laskien balanssissa myytävien asuntojen hintojen kanssa.

Tänään suoritin jälleen empiirisiä tutkimuksia etuovikommissa ja en voi kuin ihmetellä, että kuinka varakasta porukkaa tässä maassa asuu. Siis jos kaikki ne talot käyvät kaupaksi pyydetyillä hinnoilla ja ihmiset suorituvat niiden maksamisesta tuosta vaan ilman itkua ja hampaiden kiristystä.

Näiltä kulmilta, siis öpaut kehä kolmosen liepeiltä jos haluaisi jonkun sortin töllin ostaa, jossa naapuri ei katselisi omasta ikkunastaan suoraan aamiaispöytääni, on oltava melkomoinen kroisos. Meitä on siis kaksi aikuista, joten neliöitä emme mitenkään julmettua määrää tarvitse halua, mutta yksi ylimääräinen huone on kiva, jotta voi joskus vieraitakin majoittaa kun se muuna aikana toimii työhuoneena ja pyykinkuivatuspaikkana. Sauna pitää olla ja jonkunlainen piha. Kodinhoitohuone olisi kiva. Talo voi olla rivi- tai omakoti, se ei ole kynnyskysymys.

Kerrostalosta olen kasvanut ulos jo kauan sitten, joten sellainen vaihtoehto ei tule kysymykseen (ei millään pahalla ketään kerrostaloasujaa kohtaan). Vaikka rivitalossa kuulemma asuukin pelkkiä mulkkuja, niin olen mieluummin mulkku kuin kerrostaloasukki. Ja tämän sanon useamman kerrostalokämpän ja -naapurin kokemuksella. Niistä ajoista pitäisi ehkä kirjoittaa ihan omia postauksia, sen verran huimia ja karmeita juttuja on jäänyt muistiin...

Mutta takaisin asiaan siis. Eli noilla spekseillä riittäisi siis se 80-90 neliötä ja pihan koon pitäisi mielellään olla isompi kuin nykyisessä. 
Mitä sitten on tarjolla? Jos rakennusvuosi on tällä vuosituhannella, on hinta välittömästi reippaasti yli kolmensadan tuhannen. Jos taas kyseessä on "remontoijan unelma" eli viittä vaille sortumispisteessä oleva mahdollinen homemörskä joka on rakennettu joskus hieman ennen minun syntymääni, saattaisi nykyisestä kämpästä saatava summa riittää, mutta remontointiin (ja me emme ole mitään nikkaroijia tai tee-se-itse-tyyppejä) uppoaisi sen verran sievoinen summa, että päästäisiin samoille luvuille kuin ne uudemmat, joita ei tarvitse remontoida. Ja sitten on niitä välimuotoja sekä niitä, jotka ovat "ihan kivoja, mutta..."

Että näillä trendeillä me emme muuta ikinä pois nykyisestä. Sillä jos haluaisimme vaihtaa "parempaan" tai isompaan, niin joutuisimme ottamaan lisää lainaa, paljon lisää lainaa. Se taas tarkottaisi nykyisten lainaehtojemme huomattavaa heikkenemistä, sillä nykyinen lainasopimuksemme on solmittu aikana, jolloin marginaaleilla kilpailtiin ja pankit suorastaan repivät hihasta sisään tyrkyttäen jos vaikka mitä härpäkettä lainan kylkeen. Niin. Vahvistuu vain se käsitys, että tässä sitä ollaan kuin paska junttilan tuvan seinässä.

Eikä siinä mitään, pidän tästä seudusta eikä kukaan katso keittiön ikkunasta lautaselleni kun syön. Parit naapurit, omasta sekä naapurikiinteistöstä, voisin mielelläni vaihtaa ja pihaa suurentaa sekä taikoa sitä säilytystilaa ja paremman (lue: isomman) keittiön. Mutta muutoin olen ihan tyytyväinen tähän omaan pankin asuntoon.

16 kommenttia:

  1. Voi tuo on niin tuttua - siis etuovi.comissa haaveilu!

    Samaa olen joutunut miettimään toisten ihmisten taloudellisesta tilanteesta: muilla täytyy olla paljon paljon enemmän rahaa, kun on varaa tuollaisiin 2-300 000 asumuksiin.

    Mietipä pienituloisen yksinhuoltajan tilannetta... ei täältä perämetsästäkään alle 100 000 irtoa kuin alle 60 neliötä ja se taas on aika nafti kolmelle ihmiselle. Samaa olen joutunut miettimään toisten ihmisten taloudellisesta tilanteesta: muilla täytyy olla paljon paljon enemmän rahaa, kun on varaa tuollaisiin 2-300 000 asumuksiin. Ja niitä monien satojen tuhansien lukaaleja todentotta löytyy jopa täältäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en kadehdi osaasi etsiä omaa kotia!
      Muistan, että sinkkuna ollessani kävin joskus katselemassa asuntonäytöissä kunnes totesin, että yksin minulla ei olisi ikinä ollut varaa oman asunnon ostoon.
      Kalliisti vaan vuokralla sitten.

      Jossain kohdassa keksittiin se kuningasidea eli asumisoikeusasunnot. Niistä sanoisin, että kaunis ajatus, pääsee pienellä rahalla kiinni, mutta eipä se sitten halpaa enää olekaan kun lyhennät sitä pientä lainaa ja "vastikkeet" ovat kalliimpia kuin vuokrakämpän vuokra. Mikähän niissäkin hommissa meni pieleen?

      Poista
  2. Minua hirvittää se, että nuoret perheet rakentavat aivan valtavia ylellisiä taloja. Ne on suunniteltu viimeistä piirtoa myöten ihan vimpan päälle ja kaikki on kuin sisustuslehdestä. Eipä siinä muten mittään, mutta se velan määrä... On kai ihan normaalia, että nuorilla ihmisillä on talolainaa öbaut puoli miljoonaa. Ihan kamalata on se!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Mutta edelleen ihmettelen, että millä lihaksilla ne saavat sen puoli miljoonaa lainaa? Se talo ei voi riittää vakuudeksi millään.
      Ja todellakin, mitä sitten kun tulee "töyssyjä" maksukykyyn? Siinä vie pankki talon ja tavarat.

      Poista
  3. Just puhuttin naisten kanssa, että pikkasen hirvittää, kun nuoret katsovat ensiasunnokseen 100 neliön rivaria, joka maksaa 300 000+ euroa. Ei ole voinut kertyä säästöjä kovin kummoisesti, joten lainarahalla sitä vaan soitellen sotaan. Huh huh... Tai ehkä isi on kaivanut kuvettaan, tiedä häntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä en ymmärrä sitä, että mistä moinen buumi on lähtenyt. Itse muistelen asuneeni vuokralla reilun 30 neliön yksiössä alkuun.
      Ei kai kaikilla voi olla rikasta isiäkään, joka kuvetta kaivaa? Ja kai nyt vähän lasketaan ihmisten maksukykyäkin lainaa myönnettäessä?

      Poista
  4. Tilanne on tällä hetkellä koko lailla sama kuin 80-luvun lopulla eli kämpät ovat ylihinnoiteltuja. Muutama vuosi malttia ja rahaa säästyy sillä hinnat tulevat alas. Usko pois, näillä hinnoilla kämpät eivät mene kaupaksi ja kohta on ihmisillä kiire myydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hirvittää, mitä sitten tapahtuu kun alamäki alkaa...
      Siinä menee monelta kaikki mitä on ja vähän päälle.

      Poista
  5. Minäpä katselen nykyään muiden maiden ilmoituksia. En tietenkään tosissani, mutta kyllä ketuttaa. Jopa vuokrat ovat halvemmat ja ilmasto sama. Eli ei voi vedota edes rakennuskustannuksiin tms. Argh!
    Enkä muuten tajua, olen osan ikääni asunut omakotitalossa -> hirvee homma, pitää pysyä hei kunnossa ja terveenä! Ei ole paljon liikuntaesteisellä asiaa vanhempaan torppaan, jollei ole tehty lisähommia aika paljon. Rivariasuminen oli ihan hirveetä (siellä vasta kyyläystä olikin...)! *sorry*
    Mieluummin vuokralla tosi isossa kerrostalossa! *aivan stanallisella vuokralla*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä olen myös harrastanut ulkomaiden ilmoituksia, mutta paha mielihän niistäkin tulee.

      Ymmärrän ja tiedostan, että saatan joskus olla pakotettu takaisin kerrostaloasumiseen jos kunto sellaiseksi menee, mutta siihen asti taistelen vastaan kynsin hampain.

      Oma kokemukseni on, että kerrostalossa sitä kyttäämistä vasta riittikin ja valittajia kans jos vaikka aivastit väärään aikaan vessassa. Jonotalossa asuessa (tällainen kyylä ja mulkku) voi olla rauhallisin mielin ainakin sen suhteen, että ylä- ja alapuolella ei asu ketään joka voisi väärään aikaan pissaamisestani mielensä pahoittaa.
      Kerrostalossa asumisesta viimeisin asumiskokemukseni oli olla rasistisen herjaamisen ja kiusanteon kohteena mamujen toimesta ihan vaan siksi, että taloudessamme oli koiria. Ja siitä "ilosta" piti vielä maksaa saatanallista vuokraa. Onneksi sitä "riemua" kesti vain vuoden.

      Mutta hyvähän se on, että kaikkien asumismuotojen kannattajia on. Olisihan se kamalaa jos kaikki haluasivat asua vaikkapa kerrostalossa ja muut talot seisoisivat tyhjillään. ;)

      Poista
  6. Aikani etuovicomissa haaveiltuani totesin, että muuttamalla takaisin kotiseuduille, saamme unelmiemme talon sekä teoriassa ETTÄ käytännössä elinaikanamme maksettavissa olevalla pankkilainalla. Tiedän, ettei kaikilla ole tätä mahdollisuutta.

    Olen etuoikeutettu ja myönnän sen. Hemmetisti tässä on hommaa mutta sekään ei tullut yllätyksenä kun juuri sitä haettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet etuoikeutettu ja kadehdin sinua hieman (silleen sopivasti ja ystävänä vain).
      Mekin olisimme valmiit tekemään tuollaisen muuvin jos olisi jotain realistisia mahdollisuuksia työllistymisestä. Valitettava tosiasia on, että kun on muiden palkollisena, niin leivän perässä sitä pitää mennä.

      Enkä minä pelkäisi "torppa-asumisen" mukanaan tuomaa työmäärää. Ehkäpä suorastaan haluaisin sellaista puuhaa.
      Ei kai se auta kuin odotella sitä jättikokoista lottovoittoa. Sitten saan linnani Skotlannista ja sopivan töllin Suomesta. :)

      Poista
  7. Kyllä kerrostalossa on hyvät puolensa. Missään ei ole ollut niin rauhallista kuin kerrostaloissa eikä naapureita tartte tuntea toisin kuin rivariyhteiskunnissa. Ei ole ikäviä talkoopakkoja eikä yhteistä grillikatosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin just, tätä tarkoitin, että yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Se kaikille suotakoon. Se mikä on minulle totta ei välttämättä ole jollekin toiselle.

      Ettei nyt ymmärrettäisi ihan väärin, niin on minulla hyviäkin kerrostalokokemuksia, mutta ihan samanverran varmaan niitä karmivia.

      Poista
  8. Olen asunut omakotitalossa jossa oli puuhella ja veski ulkona ja kaivo ulkona . Ainakin työtä riitti , sitten koulun aikana opiskelija asuntolassa, sen jälkeen kerrostalossa ja sen jälkeen omakotitalossa jossa taas oli puuhella ja sähköllä patterit myös mutta kun sähköt poikki - silloin oli hyvä puuhellakin . Nyt asun kerrostalossa ja invaliidina olen onneline ettei tarvii tuoda puita ja vettä sisään . Vammaisilla on ainakin parempi kerrostalossa 1 kerroksella .. Jos vaikka voitat sen rahan - päätätkö osta kauniin kodin maalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minä ostaisin kyllä sellaisen talon, johon vesi tulee sisälle asti ja menee pois viemärin kautta. Ulkohuussi ei kuulu suosikkeihini, vaikka hetkellisesti mökkielämässä voin sellaista käyttääkin.

      Jos voittaisin, ihan korpeen en lähtisi. mutta jos voittaisi isot rahat, olisi varaa ostaa vaikka Helsingin Karhusaaresta (kuului ennen Sipooseen) joku hulppea miljoonatalo merenrantatontilla. ;)

      Poista