Virkakoiran väsyttävä työ

Virallinen Valvoja on siis joutunut leipätyön ääreen jo kahtena päivänä. Perjantai olikin kaikin puolin pienelle koiralle uuvuttava kokemus, sillä viraston leveillä ja liukkailla käytävillä riittää kaahottamistilaa puhumattakaan siitä kuinka monta uutta ihmistä joutuu virassaan kohtaamaan. On se raskasta pienen koiran virkatyö, uskokaa pois.

Lauantaiaamuna sitten puoli seitsemän aikaan pirteä terroristin alku oli sitä mieltä, että nukuttu on riittävästi ja nyt voisi palvelusväki herätä. Viekkaudella ja vääryydellä tyyppi saatiin kuitenkin vielä unten maille muutamaksi tunniksi, onneksi. Palvelusväki kun ei ollut vetänyt sikeitä koko perjantai-iltaa vaan oli valvonutkin vielä yli puolen yön, niin uni maittoi aamusta.
Sunnuntaina jouduin nöyrtymään ennen puolta yhdeksää kun en jaksanut kiistellä maton pureskelemisesta viittä minuuttia kauempaa.

Lauantaina teimme myös pihastamme hieman houdini-varmemman kaivamalla aidan sisäpuolelta lumivallin pois niin, että ulkopuolelle jäi lumimuuri estämään kersan maailmaan tutustumista. Pienisilmäisempää aitaverkkoa on hankittuna, mutta koska maa on ihan hemmetin jäässä, niin on turha yrittää sitä vielä ährätä paikalleen.
VV nimittäin jo kaksi kertaa meni aidasta läpi... Tai no, puolitoista. Toisella kertaa se jäi nimittäin vatsastaan kiinni verkonsilmään ja luonnollisesti huusi kuin henkeä olisi viety. Toivottavasti eivät naapurit kuulleet kuinka meillä rääkätään pientä koiraa... *huoh*

Tänä aamuna töihinlähtöproseduuri olikin sitten jo tutumpi. Vanhat pierut taisivat huokaista helpotuksesta kun näkivät meikäläisen sullovan kersan kuljetusboksiin.
Työmaa ei ollutkaan enää ihan niin jännittävä ja pienen aamuriekkumisen jälkeen se malttoi jopa mennä tirsalle boksiinsa ihan tuosta noin vaan.

Lounaan jälkeen käytiin vähän ihmettelemässä kaupungin liikennettä metroineen firman pihalla ja siitä sitten riekkuhetken jälkeen taas unosille omaan koppaan.

Alla oleva kuva on näpsäisty kun päikkäreitä on vedelty jo yli kaksi tuntia. Pahoitteluni kuvan huonosta laadusta, se on hätäiseen kännykällä näpsäisty kauempaa.

Kuutio päässä, ei siis naula.

Olen ihan tyytyväinen, että se on näin nopeasti sopeutunut hyvin työelämään. Saa nimittäin meikäläinenkin jotain duunejaan tehtyä kun tuo ymmärtää nukkua.

JälkiJuttu:
Postaukseni ovat kertakaikkisen tylsiä tätä nykyä. Olen pyöritellyt muutamia aiheita mielessäni, mutta kaikkien kohdalla olen tullut siihen tulokseen, että en halua niitä kusiaispesiä sohaista juuri nyt. Annetaanpa siis olla ainakin toistaiseksi ja kirjoitellaan pehmoisia koiranpennusta...