keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Hätähuuto luonnosta

Muistaakseni lupasin joskus kertoa miksi profiilikuvani on mäyrä. No nyt kun asia palasi mieleeni, niin päätinpä kirjoittaa asiasta.

Katselen mielelläni Animal Planetin ohjelmia ja niiden joukossa ehdoton suosikkini on Hätähuuto luonnosta (alkuperäiseltä nimeltään Wildlife Aid), joka on reality-sarja brittiläisestä Surreyssa toimivasta villieläinhoitolasta, joka pelastaa kaikenlaisia Englannin luonnosta löytyneitä loukkaantuneita ja emojensa syystä tai toisesta hylkäämiä eläimiä.
Hoitolaa johtaa sen perustaja Simon Cowell (juu, ei se Idols tai X factor -tyyppi vaan nimikaimansa), joka on hauska tyyppi kuivakan huumorinsa ja eläinten hyvinvoinnille uhrautumisensa johdosta. Jaksan katsella uusintojen uusintoja kerrasta toiseen.

Briteissä on paljon kettuja ja mäyriä. Ja ehdoton suosikkini on mäyrä. Ne orvot pennut ovat ihan mielettömän ihania ja syötävän suloisia. Melkein antaisin oikean käteni jos pääsisin vapaaehtoisena pikkusia mäyränpentuja hoitamaan. Henkilökunnankin ehdottomia suosikkeja tuntuvat mäyrät olevan ja niiden kehittymisen seuraaminen on kiehtovaa. Alussa ne ovat pulloruokittavia ja sosiaalisia ihmistä kohtaan, mutta iän karttuessa ihmistä kohtaan kasvava luonnon luoma vaisto saa ne välttelemään ja piileskelemään. Hieno selviytymiskeino!

Kolikolla on myös kääntöpuoli. Briteissä maanviljelijät valtaosin vihaavat mäyriä, sillä vallalla on käsitys, että mäyrät levittävät tuberkuloosia karjan joukkoon. Usko istuu sitkeässä, sillä jokainen tuolta hoitolasta luontoon vapautettava mäyrä on testattu tuberkuloosin osalta kaksi tai kolme kertaa. Eikä yhdestäkään mäyrästä kaikkina näinä vuosinä ole löytynyt tuberkuloosia ikinä. Joten karja saa tuperkkelinsa jostain muualta, mutta bönde on päättänyt että mäyrä on syyllinen. Valistustyö on auttanut jonkin verran, mutta vanhat tavat kuolevat hitaasti kuten tiedetään.

Mäyrä edustaa minulle jotain peribrittiläistä kuten kettukin. Skotlantilaista villiä luontoa taas on erityisesti saukko sekä peura. Molempia on tullut nähtyä siellä elävänä luonnossa.
Mäyrän olen nähnyt koto-Suomessakin elävänä tallustelevan taajamassa jalkakäytävää pitkin iltahämärissä ja valitettavasti myös kuolleena maantien varressa.

Niinpä valitsin profiilikuvakseni mäyrän, sillä pidän siitä monellakin tapaa ja se myös symboloi joitain itselleni tärkeitä asioita. 

14 kommenttia:

  1. Saukko. Se käy meil laskees mäkee ja kesäl joest ongitut, huulestaa kii jääneet kalat viskataa pihalampee, mist saukko käy ne talvel syömäs. Avannon reunalle kalasta jää vaan suolet ja yleensä se syö 5 kalaa/käyntikerta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saukot ovat ihania! :)
      Eräs parhaimpia Avara luonto -dokumentteja oli se, jossa seurattiin vuoden ajan merisaukon poikasen elämää satamassa.

      Poista
    2. Heh mä muistan tuon jakson! Siellä satamassa kävi välillä pahasti, kun äiti-saukko sai väkivaltaisen kosijan ja haavoitti pahasti sen kuonoa =(, emo joutui hoitoon ja se saukko-poikanen rassukka eleli piilossa yksikseen. Ne pohti, onkohan se tapettu vai mitä. Ja voi sitä iloa kun lopulta se saatiin taas kameraan!!

      Poista
    3. Joo, se oli karsee se uros. :-/
      Mutta tuokin dokkari oli ihan loistavasti tehty. :)

      Poista
  2. Hienoa että pidät niin paljon luonnosta. Ja murehdit eläimien hyvinvoinnista. Kaikki me pitäis näin luonnonystäviä olemaan, muttei kaikki ole.Ikävä kyllä, luonto häviä päivästä toiseen ja eläimet myös.
    Myös seuraan ja pidän Avara luonto dokumenttiohjelmistä. Ja mäyrän kuva on hauska profiilikuvasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murehdin kaikkien, ihmisten ja eläinten, hyvinvoinnista.
      Ihminen on kaiken pahan alku ja juuri, se joka pystyy sekoittamaan minkä tahansa tasapainon.

      Avara luonto -dokumentit ovat hyvin tehtyjä ja mielenkiintoisia. :)

      Poista
  3. Mäyrän Arvoitukselle saatiin siis näin oivallinen selitys. Kiitos.

    Joskus ammoin Äitikullan maatilalla myllersi mäyrä. Se teki kuonollaan hassuja kraatereita kasvimaalle. Minä kutsuin sitä 'mäyrimiseksi' :D Kerran onnistuin näkemäänkin, pötki rinteeseen herukkapensaiden välistä kujaa pitkin. Kaunis eläin.

    Joskus kauan sitten Kanadassa ihastelin kovastikin pesukarhuja. Paikallisten mielestä ne olivat varsinaisia mieliharmeja kun levittelivät roskisten sisällöt pitkin katuja. Minä, turisti, ihastelin niiden puuhia mielelläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä. Sullehan mä taisin sen selityksen luvatakin taannoin. :)

      Pesukarhuja ihmiset ottavat lemmikeiksi, valitettavasti. Nekin pesukarhut, jotka nyt on tuotu Korkeasaareen, ovat ihmisten hylkäämiä lemmikkejä. Kun ne aikuistuvat, eivät olekaan niin "söpöjä". Mäyrissä on sama juttu, mutta niitä kukaan ei vissiin ole vielä yrittänyt ottaa lemmikiksi.

      Poista
  4. Täällä kans yksi eläinten puolustaja! Mäyrä on hieno eläin. Ihmisillä on paljon vääriä ennakkoluuloja eläimiä kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se on kumma kuinka sitkeässä jotkut ennakkoluulot ja uskomukset istuvat.
      Eiköhän jokaiselle elukalle ole paikka tässä ekosysteemissä. Ihminen on se, joka sotkee homman tasapainon.

      Poista
  5. moi -s- ! menisitkö vierailulle, blogissani on sinulle luonnonystävän tunnustus, voit sitä myös jakaa eteenpäin tuntemasi luonnonystäville... Hyvää ja kaunista päivää !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Pitääpä käydä poimimassa mukaan. :)
      Aurinkoista päivän jatkoa sinullekin!

      Poista
  6. Mäyrät ovat tärkeitä samoin kuin muutkin, eipä ne maajussit ovat arvostaa sitä työtä mitä nuo eläimet tekevät luonnossa vaan tuijottelevat omaan napaansa. Kuolema maajusseille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luostarin väki barrikaadeille maajusseja vastaan! ;)

      Luultavasti brittiböndejä veettää se, että mäyrä kaivelee aikamoisia luolastoja HEIDÄN mailleen.

      Poista