keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Miehinen maailma

Tänään tuli taas suoritettua vuosittainen vierailu miehisen maailman linnakkeeseen. Enkä sano miesten maailma, sillä nykyään näkyy naisiakin kyseisessä paikassa enenevässä määrin.

Kävin nimittäin katsastamassa koirankuljetusvälineeni. Tattarisuolla, joka on todellinen reliikki helsinkiläisessä peltihallikulttuurissa. Ja minä olen joskus nuorehkona likkana ollut sellaisessa peltihallissa töissä. Siellä Tattarisuolla. Se jos mikä oli miesten maailma. Siellä viimeistään oppi, että ei kannata kaikkia härskejä vitsejä tai sovinistisia heittoja liian tarkkaan miettiä tai ottaa itseensä. Muutenhan siellä olisi saanut olla herne takaraivossa nurkassa nyyhkyttämässä ihan joka päivä tai ainakin joka toinen.

Mutta tänään tosiaan hurruuttelin aamutuimaan koirankuljetusvälineelläni kohti katsastuskonttoria. Olen käyttänyt samaa palveluntarjoajaa jo monta vuotta ja kuulunkin heidän kanta-asiakkaisiinsa. Palvelu on hyvää ja edullista verrattuna kulmakunnan muihin vastaaviin toimijoihin. Varattu aika pitää yleensä aina hyvin kutinsa ja sitten voikin istuskella odottamassa ja nauttimassa kohtuullisen hyvää automaattikahvia.

Niin se maailma muuttuu. Nuorena tyttönä kaikenlaisilla vanhoilla romuilla ajellessa pääsi itse aina hallin puolelle kun ajoi auton sisään ja asioi suoraan katsastusmiehen kanssa. Siinä saattoi yrittää esittää vielä jotain koottuja selityksiä kun kuitenkin tiesi ne oman romunsa kompastuskohdat ja potkiskella renkaita katsastusinssin kanssa. Nykyään sitä maksetaan luukulle ja jätetään paperit & avaimet heidän haltuunsa. Niin, että sen auton katsastaneen tyypin näkee vasta siinä vaiheessa kun homma on hoidettu (jos ei tyyppi ole konttorin puolella vakoilemassa saapuvia asiakkaita). Tai siis saahan sinne hallin puolellekin mennä, mutta jotenkin olen lukenut rivien välistä, että se ei ole suotavaa tai toivottavaa. Eikä se minua kiinnostakaan, oikeasti.

Palatakseni siihen, mitä sanoin miehisestä maailmasta ja naisten lisääntymisestä. Tänä aamuna odotushuoneessa oli yksi nainen minun mennessäni sinne eikä muita. Heti kohta perässäni tuli kaksi naista lisää. Nämä olivat virkatehtävissä ja jotain kaupungin ajoneuvoa katsastamassa. Sekaan soluttautui yksi mies hieman myöhemmin. Eli akkavalta oli odottajien joukossa.

Hörpittyäni kahvini näinkin hallin ikkunasta, että homma alkaa olla selvä. Päättelin (nuoren) katsastusmiehen toimista konttorikopissaan, että ei tainnu tihan perseelleen mennä eli tuskin tempaistaan kilpiä pois ainakaan heti.
Enkä väärässä ollutkaan. Nuori (mukavannäköinen) katsastusmies tuli huhuilemaan ja kertoi, että hyvässä kunnossa oleva siisti peli on (auto siis). Antoi paperit ja avaimen sekä väläytti vielä hurmaavan hymyn kaupan päälle. Loppulausumansa pelasti päiväni: "Jätin sen tohon ihan oven eteen ettei sun kengät kastu."
Tällaisia palveluhenkilöitä voisi olla enemmänkin! :D

Taidan nyt kevään korvalla laittaa hopan uusiksi myyntiin jos vaikka joku kiinnostuisi. Joku muukin kuin se joka piti minua ihan idioottina...

6 kommenttia:

  1. Saman lausunnon sain gyneltä: hyvässä kunnossa oleva siisti peli. Hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! :D
      Mulle on sanottu tuolla tavoin vain autosta. Hmmm... pitäiskö vaihtaa gyneä?

      Poista
  2. Voi mikä ihana katsastusmies, huomaavainenkin <3
    Siisti peli, hyvässä kunnossa, se jos mikä on mannaa naisen korville... :D

    Pakko vähän kuumottaa teitä, meillä on täällä niin verinen kilpailu katsastusasemien runsauden takia, että muualta Suomesta ajelevat tänne kiesinsä katsastamaan. Eivät siis vasiten sen takia, mutta monet myyntimiehet ajoittavat reissunsa niin, että pääsevät täällä katsastukseen. Ja monet tutut hoitavat homman täällä lomareissuillaan.

    Joskus aikanaan sai jonottaa Espoossakin, olikohan siellä peräti kaksi konttuuria ko. toimitukselle. Puoli päivää sai varata ja itse piti auto halliin ajaa. Maksoi ihan sikana eikä ollut puhettakaan kahvitarjoiluista. Jotain hyvääkin tässä nykymenossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kyllä, oli ihan muodollisesti pätevä kun osasi imarrellakin niin passelisti.

      Tuo kilpailu näkyy kyllä täälläkin. Meikäläisen hopan voi siis katsastaa jostain lokakuusta alkaen helmikuun loppupuolelle. Voin kertoa, että on aika hemmetin monta katsastuskonttorin mainosta tullut nimellä ihan siitä lokakuun alusta lähtien. Valitettavasti eivät vain kykene yhtä halpaan hintaan kuin tämä käyttämäni, joten hukkaan menevät nekin markkinointipennoset.

      Mutta kyllä, samaa mieltä olen tuosta, että ihan hyvä kehitys tuo katsastustoiminnan vapautus.
      Meikäläinenkin sen verran monta vuotta kävi "lakki kourassa" Hakuninmaan katsastusasemalla ja aina ihmettelin kuinka olivat jumalasta seuraavia nämä katsastusherrat...

      Poista
  3. Minuu jotenkin riepoo katsastus. En ikinä tiedä, mitä siinä odotushuoneessa tekisin odotellessa autoani. En tiedä, pitääkö mennä valmiiksi sinne pihalle, kun ne ajaa auton ulos vai odotanko sisällä, kun ne tuo avaimet... mitä pitää kommentoida jos on korjauskehotus yms. Mutta onneksi en ole joutunut kuin kerran ajamaan auton sellaisille pukeille renkaat, missä ne ne nostaa auton ylös =). Öljynvaihdossa sen sijaan joudun.
    Ja mun onnella katsastusmieheksi tulisi kuitenkin joku elähtänyt vanha kaljamaha. Pöh.
    Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mä kun olen tällainen ihmisten tarkkailija, niin katselen tietysti ihmisiä kun useinmiten on paikalla muitakin kuin minä.
      Kahvia hörppiessä menee tovi ja aina voi räplätä puhelinta jos ei muuta keksi.

      Koirankuljetushoppaa joudun kaksi kertaa vuodessa ajamaan nosturipukille kun käytän hopan renkaanvaihdossa. Aina ne nuoret pojat luulevat etten osaa, mutta osaan kuitenkin. ;)

      Poista