keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Villi pohjola

Puolen vuorokauden sisällä tuli taas todistettua, että ihan landella asumme, vaikka pääkaupunkiseudulla vaikutetaankin.

Eilen illalla vein roskia kun eivät ne näköjään vieläkään ole oppineet itsekseen kulkemaan. Pihatiellämme käyskenteli rauhallisesti "kotirusakkomme", jotka majailevat läheisen kallion juurella. Siinä ne menivät, ihan kuin olisivat tienneet, että "tämä väylä on varattu jalankulkijoille". Toinen rusakoista oikaisi autotien poikki kun toinen sivistyneesti jatkoi jalkakäytävää kunnes katosivat läheiseen pusikkoon. 
Hauskaa. Ne saavat asustella kaikessa rauhassa pihapiirin läheisyydessä, joten eivät viitsi edes karkuun lähteä. Koiria nähdessään sentään tsekkaavat, että onko se koira kiinni vai ei. Oppivaista sakkia siis, sillä aikaa ennen Puutarhatonttua eivät välillä edes korvaansa lotkauttaneet nukkuessaan päikkäreitään lasten leikkipaikalla. Tiesivät, että kaikki koirat ovat narun päässä.

Aamulla töihin ajellessa jokapäiväistä reittiä läheisen urheilupuiston ohitse, kohtasimme näyn, joka olisi pitänyt saada videolle. Kyseisellä tienpätkällä on yksi suojatie ja tänä aamuna kettu seisoi suojatien reunassa urheilupuiston puolella. Siippa, joka oli puikoissa, häkeltyi ja henkäisi "kettu!", johon minä tokaisin, että hiljennä vähän. Siippa hiljensi vauhtia ja kettu jolkotti suoraviivaisesti suojatien yli. Sinne se pysähtyi ja jäi katsomaan meitä kun hurahdimme ohi. Aito citykettu siis.

Lisäksi aamujani sulostuttaa aina pari harakkaa, taitavat olla saman perheen vesoja jo useammassa polvessa. Ne ovat loputtoman uteliaita ja estoitta tulevat pihalle tepastelemaan ja ihmettelemään milloin mitäkin. Nekin osaavat katsoa, ovatko koirat pihalla vai eivät. Jos ovat, huutelevat kauempaa hävyttömyyksiään, mutta jos eivät, tulevat kovin lähelle ihmettelemään ihmisten puuhia. 

En ole vielä kuvannut liljapenkkiäni, sillä eilenkin oli illalla kovin synkkä ja sadeharmaa ilma. Jospa lähipäivinä olisi vähän kauniimpaa, niin voisin laittaa "lapsukaiset" näytille.
Tässä kuitenkin korvaavaksi viihdykkeeksi kuva aidosta skotlantilaisesta sormustinkukasta. Niitä kasvaa villinä siellä ihan joka paikassa.

Sormustinkukka
 




 

2 kommenttia:

  1. Kettu, joka käyttää suojatietä. Tervetuloa muuten takaisin matkoilta. Sormustinkukka on tuttu, joskin harvinaisempi näky. Enpä tiennyt sen olevan Skotlannista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. :)
      Ihan kiva se on olla kotonakin, vaikka kyllä aina sydän huokaa kun kone Skotlannin maaperältä nousee.

      Sormustikukalle on luultavasti suotuisat olosuhteet Skotlannissa, sopivan kosteaa ja kuitenkin suhteellisen lämpöistä. Melkein naurattaa omat onnettomat yritykseni moisen kukan kasvatukseen joskus. Oli vissiin vääränlainen maa tai jotain. Ja tuolla ne sitten rehottavat villinä joka paikassa. Valkoisiakin löytyy...

      Poista