Niitä päiviä

Eilinen ja tämä päivä ovat käytännössä kuluneet tekemättä mitään. Eilen sentään illan päälle kampasin naamani ja lähdin kauppaan. Äkkiä sitä ihminen mökkiytyy näköjään. Ja mikä pahinta parasta, se ei haittaa minua ollenkaan! Näköjään sitä viihtyy ihan hyvin omassa seurassaankin.

VV näyttää alla mallia, miten etenkin tämä päivä on sujunut:

Kroohhhh....

.....puuuhhhh....

Kamalan raskasta tuollainen! Pahoittelut huonosta laadusta, näpsäisty kaukaa kännykällä.

Kolme viikkoa alkaa olla täynnä tätä vapaarouvan elämää. Siipallakin on ensi viikko lomaa, joten jotain yhteistä tekemistä on tiedossa. 
Pitänee ainakin tehdä joku rautakauppa- tai kylppärikauppakeikka, sillä kaipaan tuohon alakerran pieneen vessaamme sellaista hyllyä/kaappia, joka tulee vessanpytyn taakse tai yläpuolelle, mutta niin, että siinä olisi jalat, jotka tulevat vesisäiliön molemmin puolin. Tuo vessa kun on muutenkin kuin perssilmä tosi pieni, niin haluaisin päästä eroon siellä olevasta korivaunusta, joka markkeeraa vessapaperi- ja lehtivaraston virkaa. Olenkohan taas ryhtynyt haaveilemaan mahdottomasta asiasta...? Usein käy niin, että saan jonkun loisteliaan idiksen, mutta en sitten löydä sellaista mielikuvaani sopivaa kalustetta/tavaraa tms.

Huomenna pitää pukea puhtaat vaatteet päälle, maalata silmänkuvat kohdilleen ja suunnata ystävättären synttäreille. Pyöreitä vuosia täyttää hän ja voinkin jakaa sitten elämänviisauksiani, sillä itse olen saman tasakymmenen (kakskyt kolkyt no kyllä te sen tiedätte) saavuttanut jo kohta viisi vuotta sitten.
Hauskaa oli etsiskellä eilen kaupasta lahjusta, vaikka hän ei kuoharipulloa kummempaa toivonutkaan. Toivottavasti yllättyy positiivisesti ja taatusti ymmärtää lahjaan sisältyvän vitsin. ;)