perjantai 18. marraskuuta 2011

Kaamoshuomioita

Tein tänään itsestäni yllättävän havainnon. Että eihän mulla jumankekkula sentään ole kaamosmasennus vaan aito kaamosvitutus!
Pohdin nimittäin aamutuimaan työpöydän ääressä mahtavaa automaattikahvia ryystäen, että mikä se nyt on se, mikä niin helvetisti on vituttanut tällä viikolla. Tulin tulokseen, että duuniasiat ovat olleet niitä suht koht normaaleja, mutta ihan suunnattomasti ottaa päähän kun koko ajan on pimeää. Eli kaamosvitutus suomeksi sanottuna. Ja kun täällä "lantamaan" uumenissa ei ole edes hentoista lumipeitettä valoa tuomassa, vaan koko ajan on harmaata, hämärää tai pimeää. Hyi helvetti!

Kysymys kuuluukin, että auttaakos tähän vitutukseen sitten kirkasvalolamppu, jonka omistan? Eppäillä tuota soppii... Tai vois kai se auttaakin jos edes jonain aamuna muistaisi räpätä sen päälle. Siis ennen kuin kelloa rukattiin, muistin muutamana aamuna räpsäistä sen päälle nuokkuessani kahvimuki kourassa uutisia tiiraillen. Vaan sitten oli petollisen valoisaa muutaman tovin ja en taas ole muistanut koko härveliä. Sen pitäisi sanoa BÖÖ tai jotain muuta kun sitä lähestyy, niin ehkä sitten sen huomaisi ja muistaisi.

Ja kun koko ajan on pimeää, märkää, mustaa ja synkkää, on myös koirien kanssa ulkoilu kohtuullisen kyrsiinnyttävää toimintaa. Henkilökohtaisesti mun mielestä on ihan perseestä kävellä asvalttitietä pitkin "ulkoilemassa" kun autoja suhaa ohi ja vastaantulijoita on kuin Stockan pyöröovissa (joita ei kai enää ole?). Mutta kun on niin saatanan pimeää, niin pakkohan se sitten on tallata siellä valaistulla tiellä ihan sen takia, että Mummeli-koira alkaa olla jo aika sokea. Ja kun se ei näe, niin muutenkin varovaisena piskinä sillä kestää se 200 metrin mittaisen polun kulkeminen leveämmälle, joskin valaisemattomalle, hiekkatielle ihan tolkuttoman kauan, vaikka taluttajallaan olisi millainen ympäristön kirkkaasti valaiseva ja vastaantulijat sokaiseva otsalamppu. Arvaatte varmaan, että siinäkin touhussa tällaisen lyhytpinnaisen akan hermo menee aika äkäseen.

Eli keski-ikäinen frouva pysyy keskiäkäisenä (kiitos Nollis lanseeraamastasi ilmaisusta!) aina kevääseen saakka, sillä minähän en todellakaan pidä talvestakaan! Kohta on perkele taas kolme metriä lunta ja kolmekymmentä astetta pakkasta... Nonni, rupes sekin vituttamaan jo etukäteen. Miksi ei vaan voisi nukkua talviunta kuin karhu ja herätä sitten kun valon määrä lisääntyy ja talvi on mennyt? 

2 kommenttia:

  1. Ei ole varaa kirkasvalolamppuun, mutta luin sellaisista korvanappivalosysteemeistä, jotka paistavat suoraan aivoihin ja muistin, että sain entiseltä duunipaikalta lahjaksi avaimenperän varustettuna ledivalolla. Olen osoitellut vuoronperään korvia tuolla valolla silloin tällöin.

    VastaaPoista
  2. Zombi! :D :D :D

    Juu, ne korvavalot maksavatkin mansikoita ja tuohta. Yksi kollega on niitä käyttänyt ja väitti, että toimivat.
    Kirkasvalolampun olen saanut Siipalta lahjaksi. Arveli kai, että olisin vähemmän äkäinen sitä käytettyäni. ;)

    VastaaPoista