sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Meniköhän tarpeeseen?

Isänpäivä tänään. Sen kunniaksi Siippa soitti omalleen, joka vielä on elossa, vaikka sitä voidaan pienenä ihmeenä pitääkin, sillä mies sai nelisen vuotta sitten sydänpysähdyksen uimahallissa. Sanotaanko, että onneksi uimahallissa. Se ehkä oli se pelastava tekijä.

Oma isänihän on ollut jo yli kolme vuotta kuolleena ja koska emme rynnineet hautuumaalle pyhäinpäivänä kaikkien muiden kanssa, päätimme sitten mennä tänään. Olihan siellä Malmin kulmilla tänäänkin aikamoinen kynttiläralli, mutta ei mitään verrattuna jouluun tai pyhäinpäivään.

Olenkin kertonut, että isäni "hauta" on muistolaatta uurnalehdon muurissa. Tuhkat on haudattu siis yhteislehtoon. Isäni oli nuorena miehenä maailmalla merimiehenä ja meri oli hänelle tärkeä elementti, sillä hän oli viettänyt kesänsä saaristomerellä. Niinpä vein sinne hautausmaan muurille pienen puisen purjeveneen, joka oli isäni jäämistöä, ja liimasin sen muurin koloseen nimilaatan yläpuolelle. Ihan jo siksi, että on helpompi löytää oikea kohta muurista. Muurin lokoset ovat täynnä kaikenlaisia enkeleitä ja muita muistosymboleja ja rauhassa ovat saaneet olla. 
Pieni purjevene säilyi hyvässä kunnossa, sillä se oli suojassa sateelta ja suoralta auringonvalolta.

Vaan tänään muurilla odotti yllätys. Joku oli varastanut sen purjeveneen! Oikeasti. Siinä oli joutunut näkemään vähän vaivaa, että oli saanut sen irroitettua siitä liimauksestaan. Oli se sen verran tiukasti pikaliimalla laitettu. 
Sehän on ihan arkipäivää, että haudoilta viedään kukat ja lyhdyt havuista puhumattakaan. Mutta että joku viitsii viedä tuollaisen muistoesineen? On vaikea käsittää, miksi joku himoitsisi niin kovin tuollaista ehkä parin euron arvoista pikkuesinettä, jolla ei varmasti ole viejälleen minkäänlaista tunnearvoa. Että toivottavasti vei tarpeeseensa kun tällaisen mieliharmin aiheutti.

Harmittaa. Itse asiassa olen vähän yllättynyt, että harmittaa näin paljon. :-/

10 kommenttia:

  1. No harmittaa! Kaikenlaista kurjaa ihmiset viittii tehdä. Munkin isällä on siellä Malmilla vaan laatta. Kuoli 2007. Olemme vieneet sinne lyhdyn viime vuosikymmenellä. En tiedä onko paikallaan. Ei sinne uskalla mitään erityistä laittaakaan. Eikä oikein ole tilaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nii-i! Taisi varkaalla olla joku venefetissi kun muurin lokoset pursuavat kaikenlaista enkulaa ja rinkulaa jotka ovat saaneet olla rauhassa. :-/
      Minä vien hautakynttilän sellaisenaan ja laitan sen yleensä palamaan muistolehdossa olevan patsaantapaisen juurelle kun se muurin reunusta on aina ihan täynnä kaikkea.
      Ja eipä siellä nyt tule vierailtua kuin se pari kertaa vuodessa suurinpiirtein.

      Poista
  2. Ei ole ihmisten röyhkeydellä mitään rajaa. Ei voi kuin ihmetellä kuka voi vajota noin alas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtäisin vielä jotenkuten jos
      - paatti olisi ollut jotain yyberhienoa disainia ja kallis kuin fan
      - paatti olisi ollut irrallaan. Mutta nyt piti nähdä vaivaa sen irroittamiseen
      Taidan nyt tietää miltä tuntuu niistä ihmisistä joiden sukulaisten ja läheisten hautakivi on kaadettu vandaalien toimesta, vaikka tämä nyt ei ollut lähelläkään moista tekoa.

      Poista
  3. Olipa ikävä yllätys :( Pistää vihaks tommonen! Kummallista ettei jollain ihmisillä oo mitään kunnioitusta toisten ihmisten muistoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pikkuisen epäuskoinen fiilis tuli. Hetki meni miettiessä, että ollaankos nyt oikean muurin kohdalla edes.

      Poista
  4. Ei ole äärtä eikä määrää ihmisten ilkeydellä :(

    VastaaPoista
  5. Joo, kyllä ihmiset on sikoja :S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saisko edes tällaisille antaa tukkapöllyä tai luunapin? Kun taitavat olla aikuisia ihmisiä kuitenkin.

      Poista