torstai 29. marraskuuta 2012

Hyppy tuntemattomaan

Varoitus miespuolisille lukijoille: sisältää tyttöjen juttuja eli vaateasiaa höystettynä läskillä.

Eilen oli se päivä jolloin oli aika avartaa kokemuskokoelmaani. Kävin siellä pukeutumisneuvojalla kuulemassa läskituomiota. Tai niin luulin, että käy, mutta kuinkas sitten kävikään.

Olen oikeasti vähän jännittäjätyyppi. Vieläpä siten, että onnistun jotenkin hyvissä ajoin etukäteen jännittämään kaikenlaisia kummallisiakin juttuja, erityisesti uusia asioita. Uusia ihmisiä en yleensä jännitä, sillä veronmaksajien maksaessa palkkani joudun kohtaamaan kaikenlaisia veronmaksajia työssäni. Lisäksi työkokemukseni muinaishistoriasta sisältää mm. karskien varastokarjujen kanssa työskentelyä, joten rasvaiset jutut ja härskit vitsit ovat ihan tuttua kauraa. Väitän, että saatan saada jonkun nörtin jopa punastumaan jutuillani jos niin haluan.

Eli jostain kumman syystä se jännitys iski eilen kun matkustin metrossa kohti keskustaa. En varmaan ollut ehtinyt jännittää aikaisemmin ja siksi se hiipi puseroon vasta siinä h-hetken lähestyessä.
Sää oli varsin viehättävä ja niinpä hyödynsin keskustan tunnelihässäköitä, vaikka yleensä nousen mieluummin mahdollisimman pian maan pinnalle kuin kuljeskelen steissin "katakombeissa" kun siellä haisee aina pissakin paikoitellen.

Saavuin määränpäähäni hyvissä ajoin (vartin etuajassa, luonnollisesti) ja löysin oikean tiskinkin. Istahdin odottelemaan ja tuijottelin osastolla vaeltelevia shoppailijoita. Aika hiljaista oli ja suurin osa taisi olla turisteja. Myyjät näyttivät kyllästyneiltä, sillä kukaan ei tainnut kaivata apua tai halunnut ostaa mitään.
Odottavan aika on pitkä ja vartti tuntui tunnilta. Kuitenkin ihan ajallaan, pari minuuttia ennen sovittua aikaa luokseni tuli pienikokoinen, tumma ja kaunis nainen. Arvelisin pituudekseen ilman korkokenkiä sellaiset 150 senttiä, sillä korkonsa olivat huomattavan korkeat ja meikäläisellä oli vain noin viiden sentin korot ja olin silti häntä päätä pidempi. Tunsin itseni välittömästi massiivisen kokoiseksi amatsoniksi ja melkein jo masennuin. Pessimistinä päätin etukäteen, että tästä ei tule mitään.

Lidia osoittautui kuitenkin oikein hyväksi tyypiksi. Osasi vitsailla sopivasti, ei motkottanut makkaroista tai kiinnittänyt huomiota ylipainoon. Olimmekin melko nopeasti samalla aaltopituudella.
Ensin täytettiin taustatietoja ja tiirailtiin silmien väriä. Sen jälkeen ryhdyttiin katselemaan värimalleja ja osoittauduin sitten kesäihmiseksi värien suhteen.

Sitten lähdettiin kiertämään ja keräämään vaatteita. Tai siis Lidia keräsi, minä kuljin perässä. Välillä hän kyseli tarkentavia kysymyksiä tai puolittain mielipidettä ja keräsi sitten lisää vaatteita. Puhua papatti kuin papupata miltei koko ajan hauskalla korostuksella. En pystynyt aksentistaan päättelemään, mistäpäin hän on tälle maailmankolkalle eksynyt. Tai pystyin sulkemaan pois ainakin rajanaapurit, mutta siihen arvailukykyni loppuikin. Hyvää suomea kuitenkin puhui eikä välillämme ollut mitään ymmärtämisvaikeuksia.

Keräilykierroksen päätteeksi palasimme takaisin "privaattitilaan" ja alkoi villi vaatteiden sovitus ja kombinaatioiden etsintä. Välillä Lidia lähti hakemaan jotain muuta tai vaihtamaan jotain pienempään isompaan sopivampaan kokoon.
Vähitellen hahmottui erilaisia asukombinaatioita (fokuksena oli nimenomaan työpukeutuminen) sekä muodollisempaan että kasuaalimpaan työpäivään. Ja yllätin itseni pitämällä parista värillisestä vaatekappaleestakin. Minä, jonka kaappi on kovin mustavalkoinen.

Aikaa käytettiin aika tarkkaan se varattu 1,5 tuntia ja lopputulemana oli puserrettu perussetti, johon vaihtelemalla paitaa ja yhdistelemällä eri tavalla saadaan monta erilaista asua. Ja sitten vaan tuli päättää, että mitä suositellusta nipusta otetaan. Todella kätevää. Ja kuten Lidia totesi, tämä on hyvä tapa shoppailla. Tuumasin, että niin on, en ymmärrä miksi en ole tehnyt tätä aiemmin!

Summa summarum: sain tosi hyviä vinkkejä väreistä ja malleista sekä mukaan tarttui monta käyttökelpoista ja pitkäikäistä työvaatetta. 
Lisäksi mukaan lähti yksi mekko, josta Lidia sanoi "Wau, toi on tosi rock" kun vetäisin sen päälleni, ja yhdessä tulimme tulokseen, että se ei ehkä ole soveliain työvaate ottaen huomioon, että työpaikkani on aika konservatiivinen. Vaan vapaa-ajalla löydän sille varmasti käyttöä.
Aion käyttää pukeutumispalvelua toistekin ihan varmasti ja ehdin jo muutamalle työkaverillekin kehua palvelun hienoutta.
En kokenut missään vaiheessa oloani kiusaantuneeksi tai vaivaantuneeksi siinä peilien täyttämässä huoneessa, vaikka en normaalisti läskejäni ja psoriläikkiäni kovin mielelläni vieraille esittele. Ammattilaisena Lidia kohdisti huomionsa oikeaan asiaan eli vaatteisiin ja niiden sopivuuteen juuri minulle.
Ihan turhaan siis jännitin etukäteen.  

Nyt asetun katselemaan mihin suuntaan tuo luvattu, ennustettu ja karmiva lumimyrsky kehittyy, ja mahtaako sitä päästä huomenna töihin ollenkaan jos on metrinen kinos. Vai onko tämäkin vain iltapäivälehtien revittelyä taas. Huomenna on työpaikan pikkujoulu, onneksi en ole menossa. Ne bileet on niin nähty monta kertaa, joten jätän tällä(kin) kertaa väliin.

8 kommenttia:

  1. Vaikka olenkin miespuolinen niin onnittelut onnistuneesta reissustasi. Kokemukset ovat aina avartavia eikä näköjään ollut pettymys tämäkään. Hieno juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskalsit siis lukea varoituksesta huolimatta. :)
      Kiitos, kivaa se oli, vaikka meni vähän rahaakin...

      Poista
  2. Me naiset ollaan kyllä kummallisia: ollaan menossa pukeutumisneuvojan pakeille ja kuvitellaan, että se osoittautuukin ravitsemusneuvojaksi/personal rääkkääjäksi.

    Kiva kuulla, että oli kannattava reissu. Saattaisin kokeilla itsekin jossain vaiheessa, kun koko alkaa olla stabiilimpi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Jotenkin pääsi unohtumaan hetkeksi se, minkä takia sinne menin.
      Aina sitä ajattelee, että hommaan kuin hommaan on joku koira haudattuna. ;)

      Poista
  3. Voi miten kiva kuulla, että kokemus oli positiivinen. Eikä sinua stailattu tädiksi. Lidia on aarre!

    Minulla on joskus ollut ilo käydä homppekampaajan käsittelyssä ja voi jestas, että oli tukka hyvin ja meikit kohdillaan kun baariin lähdettiin niiltä seisomilta. Flaksi olisi käynyt oikealta ja vasemmalta.

    Semmoisen kotihomon minäkin haluaisin käyttööni, niillä on jumaliste silmää sen suhteen mikä pukee ketäkin parhaiten. Meidän pikkukaupungin tavarataloissa tuskin on Lidian tasoista pukeutumisneuvojaa eikä varsinkaan miespuolista sellaista.

    Onnistuneet hankinnat ilahduttavat pitkään. Eikä muuten vituta maksuhetkelläkään kun tietää saavansa tarpeellista ja käyttökelpoista kampetta.

    Vielä kerran, onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja Lidia osoittautui kultakimpaleeksi tosiaan. :)

      Ehdottomasti pitäis olla sellanen personal homo meikkaamassa, kampaamassa ja stailaamassa. Mistähän sellainen löytyisi?

      Työvaatteissa, toimistosellaisissa siis, totuushan on tosiaan se, ettäpitää olla muutamat kunnolliset perusvermeet.
      Ja onhan mulla, kaappi täynnä jakkuja, mutta kun ne on kutistuneet siellä kaapissa... Kuntoiluinspistä odottaessa. ;)

      Poista
  4. Mäkin olen armoton jännittäjä - aina ollut. Hienoa kuulla noin positiivisesta kokemuksesta. Ja kiva, että löytyi jotain mukaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että valtaosa ihmisistä jännittää. Kuka mitäkin. Välillä se on vähän ahdistavaa ja joskus piristävää.

      Mutta kokemus oli positiivinen, jopa siinä mittakaavassa, että käyn varmasti uudestaankin.

      Poista