Happihyppelyä

Lähdin tänään pitkästä aikaa VV:n kanssa kahdenkeskiselle "hikilenkille". Noita vanhoja pieruja kun saa raahata perässä ja Juniori ehkä vielä jaksaisi vähän pidempää lenkkiä, mutta ei mitään kovatahtista. PP puolestaan alkaa olla jo sellainen "mallia tuuletettava" eikä ihan aina taida muistaa miksi siellä ulkona käydään. Helpointa siis tehdä ylimääräinen lenkki terroristin kanssa.

Vetäisin siis kävelytennarit jalkaan ja lähdin tarpomaan. Ensimmäisellä suojaisella aurinkopaikalla tajusin, että pukeutuminen tähän päivään olikin todella haasteellista. Aukealla tuuli melkoisesti, mutta suojassa metsän siimeksessä auringon paistaessa tuli hiki. Ja virhe numero kaksi: aurinkolasit jäivät kotiin. Matka jatkui siis vähän silmiä siristellen, mutta vauhdikkaasti.

Ensimmäiset pari kilometriä paineltiin menemään aika haipakkaa ja oli ilo huomata, että hengästymisestä ja hikoilusta huolimatta ei keuhkosta ahdistanut kuten aiemmin flunssan jyllätessä. Lisäksi polvi ymmärsi olla hiljaa ja vihoittelematta, vaikka unohdin laitta polvituen.
Metsän siimeksessä pysähdyin ihailemaan valtaisaa valkovuokkopeltoa ja pohdin, että eipä taida äitienpäivän aikaan enää olla valkovuokkoja pikku pilttien kerättäväksi.

Kukei

Lenkkikaverit: trimmaamaton koera ja tennarit

Lenkki sujui ihan mallikkaasti ja tyytyväisenä totesin, että tulihan sitä sellainen nelisen kilsaa tarvottua aikamoisella vauhdilla. Liikuntahan on kuntoa kohottavaa kun syke nousee ja tulee hiki...

Lopuksi nautin vielä ihanasta kevätauringosta sekä keskipäivän hiljaisuudesta ja rauhasta penkillä istuskellen. Sitten sain kuningasidean yrittää ottaa kuvan itsestäni ja koirasta niin, että koira on sylissä. Juu, ei ole helppoa näköjään... Ehkä en ihan heti kokeile uudestaan. Tässä pari tulosta:

Kuono & tukka

Korva & tukka

Mutta ainakin taivas on huikaisevan sininen vailla pilvenhattaraa! Ja viikonlopuksi luvattiin samanlaista keliä. Siispä: Ny' rillataan! ja paljon. Viikonloppuja! :)