torstai 22. elokuuta 2013

Hanki parempaa luettavaa

Jossain vaiheessa kehuskelin tuttavalleni, että osaan nykyään jättää kirja kesken jos osoittautuu ihan paskaksi tai täysin epäkiinnostavaksi ja lukeminen tuottaa suoranaista tuskaa.
Niinpä. En näköjään osaakaan.

Olen kesälomasta asti yrittänyt erinomaisen huonolla menestyksellä lukea Anna-Leena Härkösen kirjaa Onnen tunti. Opus tarttui mukaani jostain pokkarimarkkinoilta ikäänkuin täydentämään vaadittua kappalemäärää. Takakannen lukaisin ennen ostopäätöstä ja tuumin, että ei nyt ehkä ole minun kahvikupilliseni se aihepiiri, mutta Härkösen tapa kirjoittaa yleensä miellyttää joten menköön.

Voi tuskan parahdus kun aloitin kirjan. Ensimmäisen kappaleen taisin vielä suht' kepeästi lukaista, sillä siinä taustoitettiin päähenkilöä ja elämänsä osasia. 
Sitten kun aloin päästä siihen osaan, että pitäisi alkaa tapahtua, valahti lukutahtini yhtä hitaaksi kuin tavaamaan opettelevan alakoululaisen.

Hylkäsin opuksen muutamaksi viikoksi olohuoneen pöydälle tekosyynäni töihinpaluu ja mitä muuta sitä nyt mieleen sattui juolahtamaan. Kirja katseli minua syyttävästi kun tuolla tavalla hylkäsin ihan alkumetreillä...

Siirsin opuksen tällä viikolla vessaan. Tiedättehän, että pikkulassa pitää olla aina jotain luettavaa isomman hädän sattuessa. Seinäkaakeleita ei jaksa laskea tai saumojen epätasaisuuksia tuijotella, ne on nähty jo niin monta kertaa.
Arvelin, että sen seitsemän kertaa luetun Yhteishyvä-lehden sijaan lukaisen aina pätkän tuota kirjaa istunnolla ollessani. Että tulee se varmaan luettua jollain aikajänteellä kun joka päivä on tapana viivähtää sillä isommalla tarpeella.

Tänä aamuna päähäni pälähti se kauhea ajatus, että mitäs jos vaan kylmästi jättäisi kirjan kesken, lukematta. Ihan sama mitä siinä tapahtuu tai miten se päättyy. Ei kiinnosta.
Jos se lukeminen on sitä, että mieluummin luen sitä seitsemän kertaa luettua Yhteishyvää kuin tuota aiemmin minulle tuntematonta kirjaa, niin ehkä se ei ole sen väärtti. Oikeasti.
Siinä istuessani pälähti mieleeni se vanha, olikohan Suomalaisen kirjakerhon, mainos. Siinä Jörn Donner sanoo painokkaalla äänellä: "Hanki parempaa luettavaa".

Joskus vaan tulee vastaan niitä kirjoja, jotka eivät nappaa syystä tai toisesta. Tämä on nyt sellainen. Ja luulenpa, että en osaa millään tapaa eläytyä sen tarinan maailmaan. Tarinan, joka käsittelee äitiyttä ja sijaisvanhemmuutta. Ja tarinan päähenkilö on jotenkin neuroottinen, liian... jotain.

Lukemisen suhteen minulla on toinenkin ongelma. Pitäsi löytää uutta luettavaa, nimittäin blogi-sellaista. Yksi jos toinenkin blogisti on päättänyt pistää pillit pussiin tai ainakin vaihtaa virtuaalimaisemaa kertomatta uutta osoitettaan. Sekin yksi, joka ei antanut kommentoida blogissaan ollenkaan, se jota stalkkasin salaa ja ehkä vähän kauhistelinkin, mutta en voinut olla palaamatta "haaskalle". Nyt se stoori hänen elämässään on sitten loppu ja kirjoittaja ilmoitti, että tämäkin on loppu... Tai että lähtee muualle, mutta ei kertonut minne.
Niin ja esimerkiksi OTJAn Ajatusmurusia-blogi. Niin iloinen kuin olenkin hänen elämässään tapahtuneesta positiivisesta muutoksesta, kuitenkin suren hänen päätöstään lopettaa nykyinen bloginsa. Ja monta muutakin on tässä viime aikoina luopunut leikistä syystä tai toisesta.

Niinpä pitäisi löytää uusia blogeja luettavaksi. Monet nykyisistä lukemistooni kuuluvat ovat pääosin löytyneet ihan sattumalta, klikkaamalla jonkun kommentoijan profiilia tai jonkun muun blogistin suosittelemana. Niinpä olen nyt vähän tuuliajolla kun en osaa erityisemmin määritellä minkä tyyppistä (siis sisustus, perhe, elämäntapa, harrastus jne.) blogia haluaisin lukea. Enemmän kuin aihepiiri, minua kiinnostaa kirjoittajan tyyli. Jos tyyli kolahtaa minuun, luen mielelläni itselleni vieraampaankin aihepiiriin liittyviä kirjoituksia.

Että saapi ehdotella vapaasti täytettä lukulistalleni. Ehkä jossain kohdassa kahlaan taas Blogilistan luetteloita läpi, mutta juuri nyt en jaksa.

16 kommenttia:

  1. Voi stanan stana... Mä olin ihan varma, että sulta mä saan sitten Sen uuden blogin osoitteen, kun en itse sitä viitsi hältä kysellä. :D :D

    Ei muuten, mutta kun olen satavarma, että Se Tarina ei oo vielä taputeltu. Mut jos säkään et sitä tiedä, niin.... Mut luvataanko, että kerrotaan toisillemme, jos kohdalle sattumalta osuu, jooko ? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tiedätkö, mä kans aattelin että sulta irtoo se uus oso! :D
      Enkä mäkään sitä käy kyselemään. Pitää ehkä jossain kohdassa koittaa kuukkeloida jos vaikka vahingossa löytyis.
      Olen samaa mieltä kanssas, että ei oo vielä taputeltu se juttu...
      Mutta pidetään silmät auki bittiavaruudessa ja meilaillaan jos se sattuukin kohdalle. Vaihtaakohan se "nimeäänkin" jotta löytäminen vaikeutuu? Ärsyttävää tommonen häipyminen... ;)

      Poista
    2. Mä yritin kuukkeloida, mutta vesiperän veti. Mä oon niin huono siinä... Toivottavasti sulla on parempi tuuri. Ei sillä, että mitenkään kiinostais, mutta... *köh köh*

      ;D

      Poista
    3. No kuule sama vika rahikaisella... Sit mietin, että ehkä se ei näy vielä hakukoneissa tai sit se on vaihtanu nickiään kokonaan ja vinkki tulee siitä lopetusviestistä. Noh, niin tai näin, etsiskelen myöhemmin... Eli palaamme haaskalle. ;-P

      Poista
  2. Kato mun blogin sivupalkista, siel on seka Suomen parhaita blogeja että ulkomaanherkkuja. Itekin olen tyylin ystävä, kyl ihmisen pitää osata kirjoittaa (viihdyttävästi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänx!
      Käynpä stalkkaamassa sun listaa. :)

      Poista
  3. Ei voi olla totta!!!
    Täsmälleen sama kirja pölyttyy minulla sänkyni vieressä. Sain sen joululahjaksi TOISSAVUONNA enkä ole vielä päässyt ensimmäistä viittäkymmentä sivua pidemmälle. Jotenkin vaan on niin vieras aihe vaikka tavallaan esimerkiksi uusperhekuvioissa noihin asioihin törmääkin.

    Olen uskollisesti siirrellyt kirjaa sängyn laidalta toiselle, miten nyt ikinä vaihtelun vuoksi päätämmekin patjoja käännellä (keski-ikäisten sänkyiloittelut ovat sitä kun käännetään patjat toisinpäin....) mutta viime aikoina olen vain tyytynyt pyyhkimään kansista pölyt.

    Taitaa jäädä lukematta.

    Mun seinällä oleva blogilista kaipaa kipeästi päivitystä sillä moni näyttää lopettaneen kirjoittamisen. Mutta on siellä muutama helmi joukossa. En suosittele mitään erikseen, löydät kyllä :D



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, mä en ole ainoa outo lintu siis!! :D Stalkkasin nimittäin jotain arvosteluja siitä kirjasta ja ne mitä lukaisin olivat aika mairittelevia... Niinpä ajattelin, että mä en vaan tajuu. ;-P
      Mut hei, mä oon sitä nyt sen verran väkisin tankannut, että olen päässyt sivulle 83 (kävin just tarkistamassa hyyskässä). En aio katsoa montako sivua sitä opusta on kaiken kaikkiaan... Taitaa jäädä tosiaan lukematta, sillä loppuviikosta tuli uutta vessalukemista postin mukana, nimittäin MikroPC-lehti ja eiköhän se uusi Yhteishyväkin kohta jo tule. ;D

      Käyn haravoimassa sunkin listaa, varmasti löytyy lisää luettavaa. Kiitos vinkistä!

      Poista
    2. Häpesin niin paljon moukkamaisuuttani, että olen edennyt sivulle 69. Huoh. Ei ole mun maailmasta tuo kirja. Jotenkin sieltä lyö läpi kirjailijan semineuroottinen olemus. Ei oo pakko jos ei haluu, totesin ja nakkasin kirjan hyllyyn. Yöpöydällä on nyt joku hesarin kuukausiliite jossa on aina hyvää luettavaa. On siellä myös hevosen lantanäytteen keräilyohjekin.

      Poista
    3. No sinä sen sanoit, semineuroottinen. Ja jännää on se, että olen kyllä useimmista kyseisen kirjailijattaren opuksista pitänyt, mutta tää... *huoh*
      Suorastaan nauratti aamulla hyyskässä kun näin ton kirjan ja piilotin sen sinne nörttilehden alle. Taidan luovuttaa minäkin ja heittää hyllyyn koko tekeleen. Saiskohan sen ujutettua jollekin hyväuskoiselle seuraavilla pokkarinvaihtoviikoilla, vaikka toisten pokkareiden välissä...?

      Poista
    4. Mulla on vielä kovakantisena omani :D
      Meinasin ottaa sen kesällä lomamatkalle mukaan ja jättää koneeseen tai johonkin hotelliin. Unohtui lähtökiireissä, mikä nyt kovin harmittaa. Ei se sieltä epsaniasta olisi takaisin uinut millään...

      Poista
    5. Ei hitto, mulla sentään vaan pokkari... Mutta sun puolustus on se, että sait sen lahjaksi. :D

      Hyvä idea! Mä olen ens viikolla menossa työmatkalle Tallinnaan. Että jos veisin sen sinne hotelliin. Ei ne sitä perässä lähetä kuitenkaan, eihän? Tosin riski on olemassa kun matka on niin lyhyt...

      Poista
    6. A. Härkösen kirjat toistaa samaa. Olen lukenut muutaman teoksen, en muista nimiä, mutta teema kaikissa sama tai samantapainen. Joku ei uskalla poistua huoneistostaan ja joku kulttuurityyppi on sellainen joka on päähenkilön rakastaja(tar) ja se kultturihenkilö lemppaakin sen. Sit joku kiintiöhomo/lesbo joku päähenkilön ystävä ja niin edelleen. Niin ja päähenkilön vanhemmatkin ovat outoja ja eivät hyväksy päähenkilön tekemisiä. niin ne tarinat aina menee.

      Poista
    7. Heh, ihan hyvä analyysi. :D
      Eiköhän jokaisella ole se omanlaisensa runko, johon sitten vaan aina vaihdetaan liikkuvat osat.

      Muistaakseni siinä Ei kiitos -kirjassa ei ollu ihan tommonen sapluuna. Mut tässä Onnen tunnissa taitaa olla just näin, ainakin se muutamankymmenen sivun perusteella, jotka sain luettua.

      Poista
  4. Tykkään Härkösen teksteistä kuin se kuuluisa hullu puurosta, mutta "Onnen tunti" ja "Ei kiitos" olivat mulle pettymyksiä. Varsinkin tää Onnen tunti. Senkin kettu, meinaat laittaa vahingon kiertämään: "ujutettua jollekin hyväuskoiselle" ;DDDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä tykkäsin siitä Ei kiitos -kirjasta. Se oli jotenkin sopivalla tyylillä kirjoitettu ja sen kyllä lukaisin tosta vaan, mutta tää.... Onneksi emme siis ole yksin tämän asian kanssa! :D

      Joo, niinhän sitä sanotaan, että laitetaan lapsi karuselliin (= vahinko kiertämään). Sitä paitsi joku (hyväuskoinen) voi vaikka tykätä siitä. Mistä sitä ikinä tietää! ;)

      Poista