Nokkakolari

Soisin ettei kukaan tällaiseen joutuisi. Omat autokolarit ovat luokkaa pari peräänajoa. Siis minä en ole ajanut kenenkään perään, mutta minua on tuupittu takaapäin parikin eri kertaa, mutta onneksi hiljaisessa vauhdissa. On vissiin ollut niin hyvät perät. ;)

Kerran on keulaan (vanha Saab, vahvaa peltiä), vilkun alle ajanut riisipussilla rattijuoppo sillä seurauksella, että riisipussi meni tuulilasiin asti kasaan ja Saabiin tuli pieni lommo vilkun alle. En muista paljonko se tyyppi puhalsi, mutta paljon se oli. 

Ai niin ja kerran on ollut sellainen "huhhuh, läheltä piti" -tilanne. En tiedä kehtaisiko tätä edes tunnustaa... No tunnustan nyt kuitenkin.
Olin ajelemassa läntisestä Suomesta kohti Helsinkiä ja tuolloin kännykkään puhuminen ajaessa ei ollut vielä kiellettyä. Noh, ajatteleminenhan toki olisi ollut sallittua.
Puhelin piippasi repsikan penkillä tekstaria ja minä tietysti sitä lukemaan kun oli sopivasti hyvä suora edessä. Kun seuraavan kerran nostin katseeni puhelimesta olin ajautunut vastaantulijoiden kaistalle ja edessä näkyi kohti tuleva rekka joka vilkutteli ilmeisen hätääntyneenä valojaan... Pikkuisen tuli kiire omalle kaistalle ja kyse oli todellakin enää kymmenistä sekunneista. Kohdatessamme rekan kuski soitti torveaan pitkään ja hartaasti. Ymmärrän hyvin miksi.
Uskokaa kun sanon, että sen jälkeen en ole ikinä lukenut tekstaria ajon aikana, sen verran säikäytti... 

JälkiJuttu:
Onko "oikean" blogin merkki se, että kommenttiposteihin alkaa sataa roskapostia? Jos on, niin voin onnitella itseäni! :D
Viimeisen muutaman viikon aikana olen saanut joka päivä jotain spämmiä. Täytyy todeta, että bloggerin roskapostisuodatin toimii hyvin, kaikki ne ovat sinne jääneet eivätkä ole (lähettäjien harmiksi) siis päätyneet kaiken kansan ihmeteltäväksi. 

Nukkuneen rukous

Minulle taisi iskeä se talviunien nukkuminen nyt... Muutamana iltana olen huoletta vedellyt pari tuntia sikeitä sohvalla somasti kuorsaten tuhisten. Näistä "pienistä" päikkäreistä huolimatta olen yöpuulle kavutessasi sammunut kuin saunalyhty varmaan jo ennen kuin on pää osunut tyynyyn. Aamulla kellon soidessa on uni ollut jotenkin syvää ja siitä herääminen on vaatinut paljon. Ja olo on sellainen, että voisi pystyyn nukahtaa hetkellä millä hyvänsä.

Ehkä syynä on tämä arjen tasaantuminen "normaaliksi" tai ehkä stressitasoni on laskenut kun iso pyörä on taas pyörähtänyt sen verran, että ihan oikeasti taitaa se vuorotteluvapaus koittaa puolentoista kuukauden päästä. Wau, jänskättää...

Puuhakkaana ja omista eduistani huolehtivana olenkin antanut ruoskani viuhua eri tahoille töissä, jotta ei nyt jää jonkun vatuloinnista kiinni se vapaan alku. Se jos mikä harmittaisi jos aloitusta pitäisi lykätä. Tulevan sijaiseni kanssa olen jo sopinut muutaman perehdytystuokion ja yritän nyt järjestellä palikat päässäni siihen järjestykseen, että saan jotain tolkullista opetetuksikin.

Tänään palasin myös ruotuun syömisten kanssa ja meneillään on vuoden ensimmäinen kakkospäivä. Hassua kyllä, odotin että kaiken sen mässäilyn jälkeen olisi hirrrrrveä nälkä lounaaksi nautitun noin 300 kilokalorin jäljiltä. Vaan eipä ole. Ehkä mahassa hölskyy riittävä määrä vettä, joka on turruttanut sen näläntunteen. Illalla sitten kuolema varmaan koittaa...

Nälkäpäivän kunniaksi lähdenkin tästä ruokakauppaan hoitelemaan viikonlopun ruokaostokset. Voin hipelöidä kaikkia herkkuja ja jättää ne sitten ostamatta. ;)

JälkiJuttu:
Jätän tämän päivän tarinahaasteen sanan suosiolla väliin. Eihän minulle siitä tullut mieleen kuin jotain typeriä ajatuksia, jotka pidän itselläni. En siis ryhdy julistamaan mitään.

Kaksoisolento

Välillä kun mielikuvitus lähtee villiin lentoon, pohdin, että onkohan kaikille ihmisille olemassa kaksoisolento. Vieläpä siten, että se kaksoisolento elää jossain rinnakkaistodellisuudessa ja jos siihen kaksoisolentoon törmää tässä maailmassa, on tapahtunut joku virhe matriisissa.

Maailmassa on monta selittämätöntä asiaa, mutta jos niitä ryhtyy pohtimaan, niin hulluksi siinä vain tulee eikä vastauksia löydy, ainoastaan lisää kysymyksiä.

Omaan kaksoisolentooni en ole ainakaan tietääkseni törmännyt. En myöskään ole usein kuullut muistuttavani jotakuta. Ehkä hyvä niin, mieluummin olen oma itseni kuin jonkun toisen näköinen.


Tämä oli kyllä nyt sellainen tikusta asiaa -postaus kun en meinannut mitään järkevää keksiä. Pahoitteluni. ;)

Skeittari

Eli rullalautailija suomeksi.

Silloin kauan sitten minun nuoruudessani ei olisi tullut mieleenikään, että moisen neljällä pyörällä keikkuvan vanerinpalan ympärille muotoutuu ihan oma tyylilajinsa. Silloin(kin) pojat (ja ehkä joku tyttökin) kyllä skeittailivat, mutta eivät ne muutoin erottuneet omaksi joukokseen kuin sillä, että se lauta kulki mukana.

Silloin (kauan sitten) skeittailtiin kaduilla ja parkkipaikoilla, niin ja tietysti vaikkapa ostarien tasanteilla ja matalilla rappusilla.
 
Nykyään on olemassa kaikenlaisia ja -kokoisia skeittipuistoja, joissa kelpaa nuorison temmeltää. Vaan silti tuntuu veri vetävän niille kielletyille aluieille. Sinne liikekiinteistöjen edustoille, joissa on oikein kyltillä kielletty rullalautailu. Voisiko olla niin, että eivät ymmärrä kieltoa? Kun kyltissä lukee "rullalautailu kielletty" eikä "skeittaus kielletty"?
Kampaajani on välillä ihan poliisien kanssa saanut hätyytellä skeittareita kun ovat kuulemma muutamaa autoakin kolhineet siinä parkkipaikalla riehuessaan lautoineen. Aikamoista touhua.

Ja kukapa olisi tuolloin (kauan sitten) uskonut, että skeittaaminen on ihan urheilulaji, ainakin X-gamesissa jos ei muualla. En minä ainakaan.
En myöskään suosittele tätä(kään) harrastusta kovin vanhoilla päivillä aloittamaan. Voi sattua niin sanotusti juhaa leukaan...

Joka janoaa lisää infoa aiheesta, voi kääntyä vaikkapa Wikipedian puoleen.

Laihdutus

Niinpä. Jos joku olisi sanonut minulle vaikkapa 15 vuotta sitten, että joudun taistelemaan kilojen kanssa tulevaisuudessa, olisin varmaankin nauranut paskaisesti. Teini-iästä alkaen painoni oli vakio, ihan sama mitä söi tai ei syönyt, teki tai oli tekemättä, niin paino pysyi samana. Salaa ja hiipimällä sitten joskus yli kolmekymppisenä alkoi kiloja vähitellen kertyä. 
Varmaan elämässä muuttui asia jos toinenkin, ja kilojen kertyminen oli salakavalan hidasta. Eräänä päivänä havahduin siihen, että läskiä on vyötärölle, perseeseen ja reisiin kertynyt sen verran, että alkoi jo itseäkin häiritsemään.

Sitten tartuin itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin aika askeettiseen karppaukseen. Samalla ramppasin ratsastustunneilla parhaimmillaan kaksi kertaa viikossa. Kyllä kilot karisivat kohisemalla! Karppaus jatkui, mutta ratsastui jäi, kuten olen joskus maininnut. Paino pysyi kurissa, mutta jossain vaiheessa pohdin haluanko todellakin elää pihvillä ja salaatilla lopun ikäni. Vastaus oli kieltävä. 
Ja äärestä viereen, heitin koko karppauksen hatelikkoon ja löin lossiksi. Pullaa! Pastaa! Hiilareita! Psori helotti ja kilot kertyivät takaisin melko nopeasti, ehkä painoa tuli vielä lisää verrattuna edelliseen lähtökohtaan. Hienoa.

Elelin sitten kilojeni kanssa ja ostelin isompia vaatteita. Minä kun olen aidosti todella huono liikkumaan vapaasta halustani. Punttisali, spinning tai joku jumpparyhmä ei ole minun juttuni. Ei myöskään juokseminen. Kävely ja sauvakävely ovat ihan okei, mutta kuka niitä vesisateessa haluaa tehdä. Koirien kanssa sentään joutuu vähän liikkumaan ettei ihan kasva yhteen sohvan kanssa. Tiedän, ihan itse pitäisi sitä liikuntaa harrastaa ja kun ei sitä talvea tullutkaan, niin kyllä se on tästä otettava taas sauvat käteen ja lähdettävä tarpomaan.

Viimeisin koitokseni laihdutuksen painonpudotuksen saralla on tämä täälläkin mainostamani 5/2-dieetti. Sillä aion nyt jatkaa toistaiseksi, sillä tuloksia oli kuitenkin nähtävissä tuossa syksyn aikana ja olo oli muutoinkin parempi. Nyt joulun ja muiden pyhien aikaan en ole paastopäiviä pitänyt, mutta torstaina koittaa arki senkin asian suhteen.

En siis todellakaan kaipaa nuoruuden "kuivan kesän orava" -olomuotoani, mutta en ole pahoillani jos vaikka kymmenenkin kiloa lähtisi vähitellen.
Ja sympatiseeraan aidosti kaikkia, joilla on ylipainoa. Kyllä se niin on, että mitä enenmmän sitä läskiä on, sitä vaikeampaa sen karistaminen on etenkin jos liikunta kiinnostaa yhtä paljon kuin minua.

  

Päivän peili

Eli radiouutiset, vissiin ihan illan päälähetys jos en ihan väärin muista. Tullut niin kauan kuin muistan... Harvemmin tulee itse kuunneltua. Nykyään tulee kuunneltua radiota melkeinpä ainoastaan autossa eli aamuin illoin työmatkalla.

JälkiJuttu:
Tänään on ollut todellinen löhöilysunnuntai, sellainen kuin siinä Lasse Mårtensonin biisissä, jossa tunnelma on rento, kiireetön ja letkeä. Päivän suurimmat saavutukset ovat olleet koirien ulkoilutus ja saunassa löylyttely. Vaan tarviiko sitä aina mennä tukka tuubilla? Ei varmaankaan, joskushan sitä on otettava vähän rauhallisemminkin. Onneksi ei huomennakaan tarvitse kellon kanssa nousta ylös ja luvassa lienee yhtä laiska päivä. Tai no, jos sitä vaikka vähän pyykkikonetta pyörittäisi.

Karkuteillä kutistunut

"Näppärästi" yhdistin eilisen ja tämän päivän sanan, vähänkö oon viksu...not.

Eilisestä sanasta minulle ei tullut mitään muuta mieleen kuin karkuteillä olevat teinit, joista välillä saa lukea iltapäivälehdistä sekä uuden vuoden paukkuja karkuun lähteneet koirat. Ja niistä koirsta aina mietin, että ovatko ihmiset oikeasti niin typeriä, että raahaavat rekkunsa mukaan raketteja katsomaan. Ilmeisesti ovat (idiootteja). Vaikka koira ei kotona pelkäisikään niin ei sitä pidä missään tapauksessa viedä "pääkallopaikalle" mukanaan, sanoohan sen jo ihan maalaisjärkikin. Tai sitten ei.

Kutistunut puolestaan tuo mieleen vaatekaappini. Erityisesti sen, jonka uumenissa vaatteeni aina kutistuvat. Ikävä huonekalu tuollainen. Toivottavasti tilanne kääntyy tässä tämän vuoden aikana.
Uuden kodinkoneen omistajan kiimassani pesin ja kuivasin koko pyykkikorin tyhjäksi tuossa muutama viikko sitten, kuten ehkä muistatte. Noh, siinähän kävi sitten niin, että Siipan lempikotipaita otti ja kutistui sen verran, että paita lähti viimeiselle matkalleen muutaman koekäyttökerran jälkeen. Tunsin syyttävän katseensa niskassani heittäessäni paidan pois... Joudun ehkä hyvittämään asian jotenkin. Jospa lupaan, että lähden etsimään vastaavaa samasta kaupasta kuin mistä se paita oli ostettu? Sehän sitten tarkoittaisi sitä, että pitää tästä sonnustautua Edinburghiin ja Princess Streetille. Kamalan vastenmielinen ajatus... ;)

JälkiJuttu:
Eilen alkoi taas kausi yhdestä ehdottomasti lempiohjelmistani. Kyllä, Voice of Finland. Minä sitten pidän siitä ohjelmaformaatista ja kauden avaus osoitti, että taaskaan ei tarvitse pettyä. Aikamoisia ääniä oli heti tarjolla! Että hyvä kausi tästä tulee.
Lisäksi pidin kovasti siitä, että valmentajien keskinäisiä sanailuja näytettiin enemmän ja siitä, että Mira Luoti tuntuu sopivan valmentajaporukkaan todella hyvin. Anne Mattilasta en vielä ole ihan varma yhden jakson perusteella, mutta annan hänelle vielä kuitenkin toisenkin mahdollisuuden. ;)
Mike ja Ela olivat ihan yhtä hyviä kuin aiemminkin ja jotenkin tuntuu, että puolen tuomariston vaihto on kyllä ollut ihan hyvästä.
Niin ja Muodin huipulle alkaa ensi viikolla, ja Maajussille morsian! Kyllä minua nyt hemmotellaan televisiotarjonnan puolesta oikein kunnolla.