tiistai 15. lokakuuta 2013

Uskottava se on

Että tämän syksyn osalta on nyt sienet kerätty.
Kävimme lauantaina harhailemassa normaalissa sienestyspaikassamme ja parin tunnin uurastuksella saimme kasaan vielä muutaman rasiallisen suppiksia pakkaseen. Ei puhettakaan, että olisi ollut yhtä loistava sienisyksy kuin viime vuonna. Vaan onhan noita nyt, omiksi tarpeiksi. 
Äitimuori harmitteli, että ei saanut suolasieniä joulun sienisalaattiin, mutta minä lupasin ostaa tarvittavat sienet kaupasta. Eihän se ole joulu eikä mikään jos ei sienisalaattia ole!

Että syksy on hyökännyt koko voimallaan. Aamuinen pimeys on jo ottanut minut kuristavaan otteeseensa enkä tahdo päästä sängystä ylös kellon soidessa... Olen saanut jo laitettua kirkasvalolampun töpselin seinään ja tänä aamuna melkein laitoin lampunkin päälle. Huomenna se on varmaan tehtävä, sillä on noustava ylös ennen kukon pierua, kiitos työtehtävien. *huoh*
Eilen aamulla oli pakkasta, tänään kymmenen astetta lämmintä ja hirmuinen tuuli.

Että pelkään vuorotteluvapaan luisuvan käsistäni kuin märän saippuan. Minulle ja kollegalleni annettiin tehtäväksi pohtia mahdollista sijaistani talon sisältä. Pohdin, että mahtoiko pomo tulla lupauksensa suhteen katumapäälle jo... Luonnollisesti sijaisen tulee olla sellainen, joka sopii kollegan pirtaan ja vielä kelpaa pomoillekin. Minä pelkään, että ne jotka olisivat sopivia (minun mielestäni), eivät suin surminkaan halua minua sijaistamaan vaan ovat iloisia ja onnellisia nykyposteissaan... Ja jos ei löydy sijaista ja/tai työkkäristä vaadittua hakijaa, niin hyvästi vuorotteluvapaa!
Olen oikeasti vähän ahdistunut tästä ajatuksesta, mutta yritän olla pohtimatta sitä toistaiseksi tai ainakaan jatkuvasti.

Että tämän viikon jälkeen koittaa miniloma! Ihanaa! 
Kesäloman jälkeen olin vakuuttunut, että tämä hetki ei koita ikinä, mutta niin sitä on vaan porskutettu monta kuukautta ja loma odottaa jo nurkan takana. Se hyvä puoli on kiireisessä työssä ettei tosiaan ehdi pohtia ajankulun hitautta. Pikemminkin päinvastoin.
Se tarkoittaa myös sitä, että VV joutuu elämänsä ensimmäisen kerran koirahoitolaan. Jännittää vähän sen puolesta, vaikka hyvinhän se varmaan menee. Toivottavasti...

Että en ehdi kirjoittaa tänne niin paljon kuin haluaisin. Joinain päivinä työ- tai kotimatkalla päähän putkahtaa kirjoitusideoita, mutta kun ei niitä ehdi heti kirjoittamaan tai edes luonnostelemaan, niin ne unohtuvat. Harmittaa. Mutta ehkäpä se tästä vielä.

Että terassin ja pihan syyssiivous on vielä vaiheessa. Kalusteet nököttävät terassilla, samoin amppeleihin ja parvekelaatikoihin on jäänyt pystyyn kuolleet kesäkukat. Kanerviakin pitäisi laittaa... Tämä taitaa olla joku hiljainen protestini syksylle. Ihan kuin syksy pysyisi vähän kauemmin poissa kun en irrota otettani kesästä. Ei taida toimia.

Että minulla on ihania työkavereita. Nillitin ääneen kun en löydä äitini autoon (siihen pieneen ja punaiseen, muistattehan) lohkolämmittimen virtajohtoa kun siihen on asennettu se vähemmän käytössä oleva malli. Armas työkaverini, jota ystäväksenikin tituleeraan kertoi, että miehellään on "kätköjä kotona", joista saattaisi löytyä. Tänään hän saapuikin luokseni piuhaa heilutellen bonuksena sisätilalämmitin. :D
Korvaan tämän hänelle jollain sopivalla konstilla lähitulevaisuudessa.

Että en oikeasti ymmärrä tuota Google+ -palvelua. Voisiko joku fiksumpi vähän valaista minua? 
Välillä sähköpostiini putkahtaa viesti, jossa sanotaan, että "sinulta on saattanut jäädä huomaamatta" ja siinä on sitten viittaus johonkin google+-viestiin, vaikkapa Pepponelta, jonka olen kai onnistunut lisäämään piireihini. Mihin pitää siis kirjautua nähdäkseen tällaisen "viestiseinän" tai näitä viestejä kun ne eivät ilmeisesti tule automaattisesti sähköpostiin? Ja mistä näitä "saatat tuntea nämä henkilöt" -viestit oikein generoituvat?
Tiedän etten ole paneutunut aiheeseen kovinkaan tarkasti, mutta jotenkin tuntuu, että en edes halua kun se tuntuu niin monimutkaiselta. Ärsyttävää kun haluaisi ymmärtää, mutta ei ymmärrä eikä ehdi paneutua.

Siinäpä ne tärkeimmät kuulumiset tällä erää. Tai ainakaan muuta ei nyt tule mieleen. Ai niin, paitsi tämän päivän Fingerpori Hesarissa!



Täytyy sanoa, että onneksi dieetti ei oikeasti ole tällainen. Ei nimittäin oikein sopisi meikäläiselle noilla spekseillä... ;)

2 kommenttia:

  1. Mä aattelin suoa kun näin ton Fingerporin ;-) Se on kyllä taas hyvä ja ajassa kiinni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin Fingerpori floppaa.
      Kaveri sanoi, että mun kohdalla tuo olisi sitten 5:0-dieetti kun en voi sitä kalaa syödä. Se olisikin varmaan tehokkaampaa. :D

      Poista