keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Singahtelua

Olen useana iltana avannut läppärini kirjoittaakseni postauksen, mutta aina tekemiseni on keskeytynyt syystä tai toisesta ja koneelle palatessa on se ajatuskin kaikonnut jonnekin. Väkisin jutun vääntäminenkin tietysti onnistuisi, mutta tyhmäähän se on.

Eilen en edes yrittänyt vaan kellahdin "muutaman" tunnin päikkärille. Eikä siltikään ollut mitään vaikeuksia saada unta yöpuulle kömpiessä.
Vähän on työmaalla ruuhkaa...

Katsotaanpa mitä on tapahtunut... Juu, siis VV palasi kuoleman porteilta ja perjantaina se olikin ihan pitelemätön. Työkaverit yksi toisensa jälkeen pakenivat huoneestani kauhuissaan riehuvaa terroristia ja tuumivat, että se ei ole ikinä ollut noin villi. No haudo itse hirveää tukosta sisälläsi ja pikistä se pihalle. Kyllä pistää kummasti riehumaan kenet tahansa kun olo helpottuu. ;)

Lauantain ihanan ilman kunniaksi halusin jo vähän tuoda kesää omaankin pihaan. Kävin ostamassa parvekkeelle "perinteiset" orvokit ja lehmäruukkuun jalokellon. Kuvaan jahka kerkiän.
Lisäksi ostin kaksi Atsaleaa, joille Siippa saa kaivaa istutuskuopan. Todellista hyötyliikuntaa on se, sillä (ohuen) nurmikkokerroksen alla pihallamme on savea ja kiveä ja varmaan kaikki rakennusjätekin haudattuna. Elävästi tulee mieleen se, kun kaivoimme sitä isoa kukkapenkkiä. Voi ristus, mikä homma! Hiki nousee jo otsalle siitäkin ajatuksesta, että pitäisi ne yhdet kammottavat kurttulehtiruusut kaivaa ylös ja istuttaa tilalle jotain muuta...

Ostin myös etuovelle amppeliin killumaan petunian, joka valitettavasti taisi saada toissayönä vähän kylmää. Uskon ja toivon, että se ei paleltunut kokonaan, joten eiköhän se siitä elvy.
Ryytimaasta poistin sammalen ja kalkitsin maan. Lisäsin myös uutta multaa. Eilen kylvin tillit, persiljat ja muut. Katsotaan mitä niistä tulee, vai tuleeko mitään.

Vielä olisi useampi ruukku ja purkki täytettä vailla, mutta kunhan nyt tulee vähän tarjontaakin lisää, niin katsotaan sitten.

Nyt siirryn ihmettelemään työpaikan virkistystoimintaa ja sitten suuntaan kotiin. Onneksi huomenna on vapaapäivä!

10 kommenttia:

  1. Viherpeukalo alkoi vipattaa lukiessa. Taidan istuttaa laventelin taas tänä vuonna. Mitähän muuta sitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sallaadia ja dilliä, niin ja persliljaa. Mä olen persiljaa pakastanut joka vuosi ja onhan se ihan kiva saada "tuoretta" omasta maasta keskellä talvea.
      Basilikaa olen kokeillut parina kesänä, mutta eihän siitä ole mitään tullut.

      Pari viikkoa sitten olin sitä mieltä, että ei nyt nappaa yhtään tämä pihan tai kukkasten laitto, mutta kummasti sitä intoutuu kun säät sallivat.
      Oli suorastaan terapeuttista tuota ryytimaata laittaa kuosiin. :)

      Poista
  2. Laventelia pitää olla paljon. Se on vaan niin ihana.

    Alkaa VV:stäkin tulemaan esiin se oikea terriristerin luonto. Söpöilevän pennukan alla piilee pienpeto joka on enemmän sukua näädälle kuin koiralle. Elämäniloinen ärrieri on kuitenkin ihana. Ja niistä näkee heti jos alkaa olla jotain vaivaa. Vaisu ärrieri on kipeä. Meidän Nasselta näkee silmistä kun se on kipeä, viimeksi oli ne eturauhasvaivat pari vuotta sitten.

    Onnea kylvöksille. Eihän teillä ole puppeleita tai kauriita jotka käyvät napsimassa kaiken esiintyöntyvän vihreän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onhan se. Mut just semmonen, joka halutessaan osaa kujertaa ja olla söpönen, mutta seuraavassa hetkessä tulee pintaan se ms. Hyde. Se tulee just ennen nukahtamista. ;)
      Ja totta, edellisenkin terrierin perusteella voin kompata tuota sairastamista. Viimeiseen asti teeskentelee pirteää ja sirpsakkaa. VV:n kohdallakin väitän, että tukko oli jo pidemmän aikaa kehittynyt, mutta minä en vaan tajunnut miksi ruoka ei maistu kunnolla. Huono emäntä siis...
      Vaan on se kiva ja viksu penska. Ihan eri tavalla kuin nuo paimenkoirat. Tosin täytyy sanoa, että PP on ollu mitä mainioin koira, nyt se vaan on vähän liian vanha jo pentu- tai muihin kotkotuksiin.

      Meillä ei puppelit pääse pihaan kun on toi aita. Jos alta käsin myyrä tulee, niin sille ei voi sitten mitään. Että aika turvassa ovat kylvökset kunhan VV pidetään poissa kaivamasta sieltä. Onneksi ryytimaa on maanpintaa korkeammalla, että ehkä saamme jotain satoa. :)

      Poista
  3. Hyvä kun VV on kuosissa ja mikäs sen hauskempaa katseltavaa onkaan kuin pieni koiruus kaivelemassa sun vaivalla väsäämiä istutuksia (eihän sille voi olla vihainen) ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl sille voi olla vihainen. ;)
      No ei vaan, ollaan yritetty tehdä diili, että kukkapenkki ja ryytilaari ovat minun ja minun osoittamani pienet jutut pihalla ovat sen.

      Onahn se ihana ja välillä ei voi kuin nauraa kun se seisoo kukkapenkissä "viattoman" näköisenä. Viattomuus tuosta pikkupirusta on kyllä kaukana. ;)

      Poista
  4. Haha, minä kävin tänään vasiten laskemassa montako vaivalla istuttamistani talvivalkosipuleista työntää piippaa. Siis se istutushan tehtiin silloin, kun maassa oli 20 cm lunta... No siellä on kyllä piippoja mutta on myös kissanpökäleitä ja Peetun kaivauksia. Rivit eivät todellakaan ole luotisuorat, enää.

    Koiranpentu ei vaan voi ymmärtää miksi hän ei saa leikkiä samalla multakasalla missä mammakin viihtyy niin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvaakohan kissanpökäleistä uusia kissanpökäleitä? ;D
      Onkohan kissankakka yhtä huonoa lannoitetta kuin koirankakka? Varmaan, tai niin uskon.

      Meilläkin koiranpentu ei voinut ymmärtää miksei saanut tönkiä multaa juuri istutettujen atsaleojen juurelta. *huoh* Pitänee virittää joku reunuksentapainen siihenkin.

      Poista
  5. Sinä oletkin tehnyt ahkerasti töitä,kyllä se kevät on kiva vuodenaikaa ja kun saa laittaa kukkia ... ja sitten istahtaa ja katsoa omia tekemisiä tyytyväisena ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri. Siis eniten pidän siitä, että suhteellisen vähällä vaivalla saa kaunistusta aikaiseksi ympäristöönsä.
      Kiva on sitten seurata kasvua ja korjata vähän satoakin yrttien muodossa. :)

      Poista