perjantai 31. toukokuuta 2013

Matkaraportti, 2. päivä

Perjantai, aika lähteä katselemaan ympärilleen.
Aamu valkeni harmaana ja sateisena. Ja perkeleen kylmäkin oli kun kävin kylpytakkisillani haistelemassa aamuilmaa terassilla. 

Aamiaisen jälkeen tutkailimme netistä paikkoja, joihin suhata "päiväpistona". Onni on ilmainen wlan-verkko hotellissa! Nykyään se on enemmän sääntö kuin poikkeus ja hyvä niin. Me harvoin suunnittelemme pilkulleen matkojamme ja emme varsinkaan silloin kun on käytössä auto. Toki reitti pääpiirteissään majoitusten mukaan, mutta päiväretkiä tehdään sitten päähänpistojen perusteella.

Löysimme (tai Siippa löysi, mä vaan surffailin uutisia) parikin kiinnostavaa kohdetta parinsadan kilometrin säteellä ja päätimme lähteä ajelemaan.
Kävin vielä haistelemassa säätä parvekkeella lähinnä pukeutumisen kannalta ja jumanklavita, alkoi sataa lunta! 
Onneksi se loppui melko pian, sillä ajatus vuoristoteillä ajelemisesta kesärenkailla lumisateessa ei oikein houkuttanut.

Ensin suuntasimme kohti Ballenbergin ulkoilmamuseota, joka olikin varsin vaikuttava kokemus. Onneksi matkalla sinne sää selkeni ja aurinkokin suvaitsi näyttäytyä. Varsin mukava sää tallustella historiallisessa miljöössä, jossa oli kaikenlaisten paikalle siirrettyjen, pala palalta koottujen, talojen lisäksi myös erilaisia kotieläimiä. Eri kanarotuja oli näytillä, samoin lehmiä ja aaseja sekä vuohia. Aikaa vierähti mukavasti useampi tunti katsellessa huikeita rakennuksia ja maisemia.

Poislähtöä tehdessämme meinasi kuulo lähteä kun viisi hornettia lensi peräkkäin vuorten välistä yläilmoihin. Hitto mikä melu! Museon elukat eivät olleet milläskään, ilmeisesti olivat tottuneet moiseen. Koska Sveitsi on pieni maa, joutuivat hornetit tekemään siksakkia päästääkseen tarpeeksi ylös omassa ilmatilassaan. Ihan huikea näky sekin, vaikka en mitään moisista sotakoneista ymmärräkään.

Ilman ollessa hieno ja päivää vielä jäljellä, päätimme kahvit nautittuamme jatkaa kiertoajeluamme kohti huikaisevaa kymmenen vesiputouksen nähtävyyttä.
Kyseessä on Trümmelbachin putoukset, joiden vesi syöksyy siis alas Alppien jäätiköiltä vuoren sisällä. Ihan huikea paikka, vaikka korkeanpaikankammoni saikin välillä hieman vettä myllyynsä kulkiessa kapeita betonikaistaleita kallion ja huojuvan oloisen kaiteen välissä kun joku paluumatkalla olija tuli vastaan.
Vuoren sisällä pääsi noin puoleen väliin sellaisella isolla hissillä ja siitä sitten jatkettiin kapuamista kohti huippua. Voitte kuvitella, että melu oli huumaava. Kesäaikaan kun vettä virtaa noin 20 000 litraa sekunnissa alas. 
Muutoinkin paikka itsessään oli aivan huikaiseva. Tätä vuorta vastaapäätä oli toinen vuori, jonka seinämä oli täysin pystysuora ja epätodellisen oloinen. Sieltä täältä vuoren seinästä syöksyi vettä ja kuin pisteenä i:n päällä liiteli vuoren yläpuolella liitovarjoilijoita! Absurdia suorastaan.
Valitettavasti en ole vielä ehtinyt purkaa kuvia kamerasta tai videokamerasta enkä siten myöskään käsitellyt niitä, mutta pitää laittaa valitut kuvat sitten jälkikäteen näytille.

Melko voipuneina kaikesta kävelystä ja kiipeilystä lähdimme paluumatkalle kohti hotellia kaikkien kymmenien tunnelien kautta. Täällä hihkutaan kun on saatu aikaiseksi parin kilometrin mittainen tunneli ja siellä sellainen viisi kilometriä pitkä tunneli ei ole mitään...

Hotellille palatessamme oli sopiva aika pyytää kuoharia hääpäivän kunniaksi ja nauttia sitä poreammeessa rentouttaen reissussa kipetyneitä kinttujamme.

Laiskoina olimme jälleen varanneet pöydän hotellistamme, sillä muun ruokapaikan etsintä olisi edellyttänyt lähtemistä joltisenkin matkan päähän ja koska sapuska oli jo kerran koeteltu ja hyväksi havaittu, niin miksi lähteä merta edemmäs kalaan.
Jätimme alkupalat väliin ja keskityimme pääruokaan. Hyvää oli eikä tarvinnut pettyä. Kupu ravittuna huvitimme vielä itseämme hotellin "keilaradalla", joka oli sellainen narusysteemillä keilat nostava versio ja mittana noin puolet normaalista keilaradasta. Hauskaa oli ja hotellin omistaja tuli kertoilemaan keilausmestaruusajoistaan sekä neuvomaan kuinka homma pitää hoitaa. Ja varmaan kärsi kun me olimme niin huonoja.

Raittiin ilman, hyvän ruuan ja sopivan viinimäärän uuvuttamina kuukahdimme nukkumaan mukavan päivän päätteeksi.          

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ääh piti siis sanomani VAIKKA kuvat puuttu, niin voi kuvitella :D

      Poista
    2. Joo, tunnustan, että en ole vieläkään tyhjentänyt kameraa... Tämä päivä on mennyt pihapuuhissa ja syntihän se olisi tällaisilla keleillä sisällä istua. Mutta laitan kuvia vaikka sitten ihan erikseen kunhan ryhdistäydyn.

      Poista
  2. Tulee hyvää mieli lukea semmoista tarina. Olet ihana kun jakaat meidän kanssa kauneitä matkamuistoja ... kiitos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi. :)
      Jatkoraporttia seuraa kunhan vaan saan kirjoitettua ennen kuin unohdan.

      Poista
  3. Ihania matkakertomuksia. Tosiaan, vaikka kuvat puuttuu, niin aivan voi hahmotella nämä näkymänä silmien eteen, niin elävästi kuvailit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Yritän lisätä niitä kuvia jälkikäteen kunhan saan aikaiseksi. Ja siksi yritin vähän linkata edes joitain käytyjä paikkoja. Kiva, että tuntuu eläväiseltä.
      Se on tosiaan vähän vaikeaa kuvitella, että onko se eläväistä vai ei kun on itse ollut tilanteessa paikalla ja mukana. :)

      Poista