Sataa... blaaaahhhh!!!

Kyllä mieliala on kovasti kiinni ulkona vallitsevasta säästä. Siis eilenhän oli mitä mainioin kaunis syyspäivä, joka sitten vaihtui tämänpäiväiseen "tuhnusateeseen". I-ha-naa, kertakaikkiaan. :-/
En ole syysihminen enkä oikeastaan talvi-sellainenkaan. Eniten vihaan sitä kaiken nielevää pimeyttä, joka kohta syöksyy nurkan takaa kimppuun. Vihaan myös alituista vesisadetta ja kuravellilöllykkää, jonka ansiosta huusholli vaikuttaa huonohkolta hiekkabiitsiltä (paljastetaan nyt myös se, että en todellakaan ole mikään siivousintoilija, pikemminkin päinvastoin) kun koirat kantavat kuraa mukanaan ja se kaikista kuivaus- ja pyyhkimisyrityksistä huolimatta jää sinne tassu- ja mahanaluskarvoihin, josta se kuivuttuaan "kivasti" rapisee lattialle. 
Muistuttakaa minua, että seuraava koira on mallia nahka tai säämiskä!

Mutta takaisin asiaan (huomaattehan, että rönsyilen aina valtaisasti ja siksi jutuissani ei taida olla päätä eikä häntää).
Talvi on ihan jees jos siinä täyttyy muutamat reunaehdot, jotka ovat:
- kohtuullinen määrä lunta
- pakkasta välillä -5 ja -10 astetta
- nopea lumien sulaminen ilman loskakahlausta

Olen siis kevät- ja kesäihminen, ihan täysin. Keväällä varsinkin on ihanaa kun valon määrä lisääntyy, ja luonto herää eloon ja viheriöi. Kesällä puolestaan on mukava lökötellä omalla pihalla ja ihastella kättensä jälkiä eli istutusten kasvamista kukkapenkistä. Kesässä tietysti huono puoli on se, että saattaa olla liian kuuma jonka johdosta kotona sisälämpötila nousee helvetillisiin lukemiin. Mutta huu keers, mieluummin se kuin ainainen pimeys, vesisade tai lumimyrsky.

Tässä asiassa olemme siippani kanssa kuin yö ja päivä. Hän mielellään synkistelee syksyn vesisateissa ja rakastaa talvea. Mutta suotakoon se hänelle. :)

Koitin piristää itseäni surffailemalla ja etsimällä erinäisiä uusia blogeja luettavakseni (tahdon muistuttaa, että tämä on aika tuore juttu minulle kokonaisuudessaan tämä bloggailu & muiden blogien lukeminen) ja taas ihailin monen blogistin tapaa kirjoittaa nasevasti ja napakasti valitsemastaan aiheesta.
Luen siis muutamia blogeja, mutta en ole kyseisten kirjoittajille uskaltautunut "julkisesti" tunnustamaan fanitustani. Ehkä tuonnempana sitten. :)

Lisäsinkin tuonne suosikkiblogeihini yhden painonhallintaan liittyvän ikään kuin muistutukseksi siitä, että minunkin pitäisi taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhtyä toimeen. On vähän mopo ikäänkuin karannut käsistä kun ei jotenkin jaksa, pysty eikä kykene. Ja suurin syy siihen lienee se, että liikunta on vähentynyt aika lailla kun päivätyö pitää huolen siitä, että illalla ei jaksa lähteä riuhtomaan, siis tonne sateeseen... Ja ratsastusharrastuksenkin lopetin jo pari vuotta sitten, koska jouduin miltei viikosta toiseen aina perumaan tunnin enkä koskaan ehtinyt niitä korvaamaan. Jokseenkin rahan tuhlausta sellainen.

Ennen kuin aloitin tämän blogin, pohdin, että mitä "uskaltaisin" kirjoittaa tai olisiko minulla mitään sanottavaa. Tämä ratkaisu kuitenkin tuntuu nyt hyvältä kun ikäänkuin "pitää päiväkirjaa" ja antaa ajatuksen soljua päämäärättömästi. En myöskään ole laittanut mitään tageja teksteilleni kun en jaksa analysoida, että mitä missäkin vuodatuksessa on käsitelty. Olkoon siis näin. Ainoa "julkisuus", jota harkitsen tälle blogille tällä hetkellä on antaa osoite joillekin läheisille, mutta se ajatus kypsyköön nyt rauhassa vielä. ;)
Oikeastaan toivoisin, että ihmiset löytäisivät tänne ihan sattumalta ja jos kukaan ei löydä, jatkan kirjoittelua itselleni.

Päätän tämänpäiväisen sekavan sepustukseni aina mieltä(ni) piristävään lehmäkuvaan. :)