Spreijausta ja kulttuuria

Sunnuntaina koitti se päivä, jota meikäläinen aina onnellisena kevään korvalla odottaa. Nimittäin retkeä isoon puutarhamyymälään ostamaan kesäkukkia. Jee!!!!

Kyseinen kukkatalo on ollut suosikkini jo pitkään ja pyrin aina ostamaan kaikki istutukseni sieltä. Kaikille taimilleen antavat aina taimitakuun eikä kyllä kertaakaan ole tarvinnut pettyä.
Niinpä hommasin tänä(kin) vuonna orvokit parvekellatikoihin ja lehmälle sekä pupulle kesäneilikat. Lisäksi ostin ryytimaahan siemenet, jotka olisi tarkoitus kylvää huomenna (jos ei sada).

Kukkatalon viereisestä rautakaupan tapaisesta löysin etupihan kukkapenkkiin sopivan kehikon, jolla saan penkin korotettua. Nyt pitää vaan varovasti kaivaa ylös maasta jo pilkistävät liljat, kunnostaa penkki ja siirtää alut takaisin. Varmuuden vuoksi ostin uusiakin liljansipuleita...
Samasta paikasta löysin myös pinkkiä spraymaalia juuri oikeassa sävyssä.
Joku saattaa muistaa, että minulla on pieni pallogrilli, joka on kunnialla hoitanut ruusuruukun virkaa jo monta vuotta. Vuosien saatossa pinkki väri on haalistunut sellaiseksi vanhaksi roosaksi. Vaan nyt löytyi maali, joten sitten vaan maalaamaan! Tässä tulos ensimmäisen spreijauskerran jälkeen:

Hieno tuli, vaikka itse sanonkin. Seuraavaksi grilli odottaa, että äitienpäivä on ohi ja voin taas ostaa alennusruusun siihen kesäksi kukkimaan. Laittelen sitten uusia kuvia. Maalia jäi vielä, joten tiedä mitä muuta tässä innostuu spreijaamaan. Minkä graffitimaalarin maailma minussa on menettänytkään!

Eilen kävimme harrastamassa myös sielun kulttuuria ja vierailimme Kansallisteatterissa katsomassa Luolasto-näytelmän. Ihan OK, välillä hieman korkealentoinen, mutta olisi voinut olla provoisoivampikin ydinvoimakriittisyydessään. Toki Martti Suosalo oli loistava pääosan esittäjä ja meillä oli loistavat paikat, sillä Martti katsoi silmiin useammin kuin kerran...
Mukavan väljää oli maanantaina teatterissa, vaikka yleisöä aika paljon olikin paikalla. Taas tuli huomattua, että teatteri on aina mukava elämys. Pitäisi vaan käydä useammin.

Päätimme illan vielä mukavasti syöden hyvän aterian rauhallisessa ravintolamiljöössä. Haalarikansaa oli keskustassa liikenteessä jonkun verran, sillä opiskelijoiden vappuhan kestää vähintään viikon ellei jopa kaksi.

Happihyppelyä

Lähdin tänään pitkästä aikaa VV:n kanssa kahdenkeskiselle "hikilenkille". Noita vanhoja pieruja kun saa raahata perässä ja Juniori ehkä vielä jaksaisi vähän pidempää lenkkiä, mutta ei mitään kovatahtista. PP puolestaan alkaa olla jo sellainen "mallia tuuletettava" eikä ihan aina taida muistaa miksi siellä ulkona käydään. Helpointa siis tehdä ylimääräinen lenkki terroristin kanssa.

Vetäisin siis kävelytennarit jalkaan ja lähdin tarpomaan. Ensimmäisellä suojaisella aurinkopaikalla tajusin, että pukeutuminen tähän päivään olikin todella haasteellista. Aukealla tuuli melkoisesti, mutta suojassa metsän siimeksessä auringon paistaessa tuli hiki. Ja virhe numero kaksi: aurinkolasit jäivät kotiin. Matka jatkui siis vähän silmiä siristellen, mutta vauhdikkaasti.

Ensimmäiset pari kilometriä paineltiin menemään aika haipakkaa ja oli ilo huomata, että hengästymisestä ja hikoilusta huolimatta ei keuhkosta ahdistanut kuten aiemmin flunssan jyllätessä. Lisäksi polvi ymmärsi olla hiljaa ja vihoittelematta, vaikka unohdin laitta polvituen.
Metsän siimeksessä pysähdyin ihailemaan valtaisaa valkovuokkopeltoa ja pohdin, että eipä taida äitienpäivän aikaan enää olla valkovuokkoja pikku pilttien kerättäväksi.

Kukei

Lenkkikaverit: trimmaamaton koera ja tennarit

Lenkki sujui ihan mallikkaasti ja tyytyväisenä totesin, että tulihan sitä sellainen nelisen kilsaa tarvottua aikamoisella vauhdilla. Liikuntahan on kuntoa kohottavaa kun syke nousee ja tulee hiki...

Lopuksi nautin vielä ihanasta kevätauringosta sekä keskipäivän hiljaisuudesta ja rauhasta penkillä istuskellen. Sitten sain kuningasidean yrittää ottaa kuvan itsestäni ja koirasta niin, että koira on sylissä. Juu, ei ole helppoa näköjään... Ehkä en ihan heti kokeile uudestaan. Tässä pari tulosta:

Kuono & tukka

Korva & tukka

Mutta ainakin taivas on huikaisevan sininen vailla pilvenhattaraa! Ja viikonlopuksi luvattiin samanlaista keliä. Siispä: Ny' rillataan! ja paljon. Viikonloppuja! :) 

Taikasieni

Nyt kaikki ööga kovaksi ja korva hörölle, sillä täällä jaetaan nimittäin siivousvinkki! Ja tiedättekin sen, että tällaisia marttaohjeita saa näiltä kulmilta yleensä turha hakea (koskee kaikkia kotiaskareita).

Lemmikinomistajat erityisesti tietävät kuinka ovenpieliin ja seiniin tulee kaikenlaista lähmää ja likaa (päätee kenties lapsiperheisiinkin, en tiedä).
Maalatun seinän, oli se sitten betoniseinä tai kyprokki, peseminen rätti ja vesi -periaatteella on ihan perseestä. Aina jää raitaa ja paskaa, vaikka mitä tekisi. Tai no, jos maalaisi kaikki seinät mustiksi ainakin metrin korkeudelta alaspäin niin tämä ei ehkä olisikaan ongelma, mutta puhun nyt vaaleista seinistä. Ja vaikka olen kovin laiska siivoamaan niin näin keväisin joku pikku hepuli aina tulee kun valoa tulvii sisään ikkunoista ja kaikki paska näyttää kymmenkertaistuvan yhdessä päivässä. Niinpä pesen myös seiniä ja ovenpieliä.

Rukouksiini tämän siivoustyön helpottamiseksi on onneksi vastattu jo monta vuotta sitten. Keino ei ole ilmainen eikä varmaankaan kestävää kehitystä, mutta tätä käytän kaiken hankalan lian puhdistamiseen. Kyseessä on siis ihmesieni eli Swiffer Magic Eraser.

Muistan, että itsekin suhtauduin tähän hyvin skeptisesti aikoinaan, mutta kerran kokeiltuani en ole edes miettinyt mitään muuta. Tällä puhdistan mm. termoskannun sisäpuolelta kuten myös perkolaattorin kannun, johon kahvi pinttyy nopeasti ja todella kovasti kiinni.

Ja sitten kun olette toipuneet siitä järkytyksestä, että täällä jaetaan siivousvinkkejä, niin siitä vaan markettiin ostamaan. Löytyvät sieltä missä muutkin siivousvälineet ja tiskirätit ovat. Hintaa en muista tiedä.

Nyt menen tyhjentämään pyykinpesukoneen...

Haastettu (taas)

Haasteen säännöt:
1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.
Arvatkaapa... Nollis tietysti, kukas muu! :D Kiitos kuitenkin, oma sanainen arkkuni on tällä erää varsin tyhjä ilman tällaisia stimulantteja. 

2. Kirjoita säännöt blogiisi ja vastaa alla oleviin kysymyksiin. Kirjoitettu on.
3. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät. No, katsotaan.
4. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogiinsa. Juu, juu, siis jos haastan.
5. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen. OK, mutta ei hänkään käynyt täällä kertomassa, että minut on haastettu, joten onko pakko? ;)
 
Tässäpä kysymykset:
1. Mitä aiot tehdä isona? (Tämä ei sitten ole ikäkysymys!) 

Siis jos voisin tehdä ihan mitä vaan, niin olisi siistiä olla Snooker-ammattilainen maailman huipulla. Ja se jos mikä lähentelisi maailman kahdeksatta ihmettä, sillä (tietääkseni) koskaan ei ole nainen ollut top 30 ammattilaispelaajan joukossa. Itse asiassa miesten yleinen käsitys on se, että snooker ei ole naisten laji. Nippanappa voivat ysipalloa pelailla keskenään, mutta sekin on vähän arveluttavaa ja paheellista...

Toinen vaihtoehto (ja ensimmäistä realistisempi) olisi muuttaa jonnekin Skotlannin tuulisille rannoille viettämään leppoisia eläkepäiviä ja lepuuttamaan sielua. Just me and my single malt whiskey husband.

Todennäköisintä kuitenkin on, että jatkan nykyisessä duunissani puurtamista siihen asti kunnes kuolema korjaa. Eläkkeelle tuskin pääsen kun eläkeikää koko ajan nostetaan...

2. Jatka lausetta: Jos olisin rohkeampi, niin . . . 

Irtisanoutuisin, myisin kaiken ja muuttaisin pois!
No en kai sentään. En nyt oikeasti keksi mitä tekisin jos olisin rohkeampi. Olen jo nyt aika rohkea, mutta rämäpäisyys on karissut vuosien saatossa. Vai onkohan se vain lisääntynyttä itsesuojeluvaistoa kuitenkin?

3. Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin? 

Aika monetkin asiat. Iloiset tai surulliset. Liikutun melko helposti ja sitä helpommin, mitä vanhemmaksi tulen. Minä kuulun siihen "itkee vaikka mustalaisen hevosen hautajaisissa", joten voitte uskoa, että välillä tirahtaa tippa jos toinenkin blogeja lukiessa, vaikka kyseessä ovat oikeasti itselleni ihan tuntemattomat ihmiset.

4. Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin mitä harrastusta haluaisit kokeilla? 

Öh... No tuota kun olen tällainen laiskanpulskea ylipäänsä mitään harrastamaan, niin vähän vaikea keksiä yhtäkkiä... Riippuliitoa ehkä, vaikka siinä varmaan iskisi korkean paikan kammo päälle.
*edit 5 minuuttia myöhemmin* Toisaalta olisi ehkä kiva kokeilla olisiko minusta laulamaan jos saisi ohjausta tekniikassa ja äänenkäytössä. Kuvaamataiteet kiinnostavat myös, mutta olen ihan surkea piirtämään joten pitäisi keskittyä johonkin abstraktiin. ;)

5. Ottaisitko jonkin kauneusleikkauksen vanhempana? Onko mielipiteesi tästä
muuttunut iän myötä? 

En, mikäli kyseessä olisi pelkkä turhamaisuus. Mutta jos toimenpide korjaisi jotain oikeaa ongelmaa, niin sitten varmaan. Siis jos vaikka silmäluomi lerpahtaisi niin pahasti, että näkökyky heikkenisi sen takia tms. Mutta mun tissit on jo lerpahtaneet ja perse kans läskin kerääntymisestä puhumattakaan, joten olkoot ihan rauhassa maan vetovoiman uhreja.

Ja muuten aika monet itsensä "parantelua" harrastaneet tyypit ovat sortuneet melkoisiin ylilyönteihin. Mutta ehkä se operoinnin määrä on suorassa suhteessa äo:n kanssa jos mietitään vaikkapa sitä erästäkin "valtakunnan kohublondia" elikkäs Tuksua... *yöks*

Ja ei, mielipiteeni ei ole muuttunut vuosien saatossa.

6. Mikä laulu on viime aikoina soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi ollut joskus oikein riesana ja korvamatona? 

Siis kun oikein mietin, niin ei mikään ole soinut eikä ainakaan korvamadoksi jäänyt!!! Olen tässä kuluneina parina kuukautena nauttinut hiljaisuudesta ja kuunnellut todella vähän radiota, joten siinä ehkä syy ettei mikään biisi ole jäänyt pyörimään päähän ärsyttävyyteen saakka.

7. Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti, jos olisi mahdollisuus/varaa? 

Hmmm... En juuri nyt tarvitse mitään kun kaikki tarvittavat pelit ja pensselit ovat ihan kunnossa. Eli en ostaisi nyt mitään. 

8. Opiskeluhaaveita, mitä? 

Ei kai mitään. Tai no, kieliä voisi aina osata enemmän ja paremmin. Mutta mitään sellaisia uuden ammatin opiskeluhaaveita ei ole. Olen oikeasti enemmän tekijä kuin lukija, sen olen tajunnut jo kauan aikaa sitten.

9. Mikä on kaikkein tärkein arvosi ja miksi? 

Kunnioitus, se "kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan". Se, että kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti huolimatta siitä, mikä kenenkin ulkonäkö tai tausta on. Ja myönnän, että välillä on vaikea ajatella analyyttisesti kun tunteet ja omat käsitykset pyrkivät pinnalle. Mutta oppia ikä kaikki, minulla ainakin.

10. Riitätkö itsellesi? 

Fyysisesti minua on jo liikaakin... ;-P
Mutta vakavasti puhuen, kyllä, nykyään riitän. On ollut hienoa kasvaa niin aikuiseksi, että on ymmärtänyt olevansa hyvä juuri sellaisena kuin on. Aina voi parantaa, mutta pakko ei ole kaikessa kilpailla toisten kanssa.

11. Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta? 

Puutarha-askareet erityisesti, sillä tämän ilon olen löytänyt vasta oman pienen pihan myötä. Pidän myös neulomisesta ja ristipistotöistä. Koirien harjaaminen on myös oikein terapeuttista. :)

Noin. Eihän se nyt niin paha rasti ollutkaan, oikeastaan ihan kiva. Joten kiitti vielä kerran Nollis!
Minä en nyt haasta ketään kun viimeksikin nousi hirveä kalabaliikki. ;D
Vaan jos joku haluaa poimia matkaansa, niin ihan vapaasti, vaikka tämä on tainnutkin jo ainakin puoli Blogistaniaa kiertää.

***************

Kävelin tänään tuulisessa mutta aurinkoisessa säässä kampaajalle ja olipa ilahduttavaa nähdä jo paljon valkovuokkoja matkan varrella. 
Mustarastaat ovatkin kailottaneet ja kisailleet jo pidemmän aikaa, mutta pääsiäisenä bongasin peipposen oksalta keikkumasta. Omassa kukkapenkissä krookukset, narsissit ja tulppaanit puskevat määrätietoisesti kuorikkeen alta ja eiköhän se ole aika jo istutella parvekekukatkin. Ainakin ikkunat pitää pestä pikapuolin! Se siis on ihan aidosti kevät ja ihana sellainen. Vähän voisi vettä sataa niin tuo uusi vihreys pääsisi kunnolla valloilleen.

Grillikausi korkattu

Pääsiäinen meni enempi ja vähempi köllötellessä ja keleistä nauttiessa. Tai no, naitua sukua kävi pikavisiitillä siten, että lauantaina saapuivat ja sunnuntaina lähtivät. Ei ehtinyt hirveästi haitata. ;)

Sunnuntaina polkaistiin terassi toimintakuntoon ja grilli koeponnistettiin. Koska emme olleet uskoneet mitään sääennusteita oikeasti, emme olleet varanneet mitään grillattavaa. Niinpä sunnuntaina suuntasimme Ärrälle uskoen, että kyllä sieltä joku kyrsä löytyy. Juu, löytyi... Yksi paketti HK:n A-luokan nakkeja! Ostettiin se ja täytyy sanoa, että enpä muistanut kuinka karseita nuo tuotokset ovat. Edes grillattuna sämpylän välissä ei ollut mikään autuuden huipentuma.

Eilen läheinen Alepamme sai olla auki sen lain sallimat neljä tuntia ja lähdimmekin reippain mielin puolen päivän jälkeen sinne, sillä meillä ei ollut oikeasti mitään ruokaa eiliselle. Tai no, mitään ja mitään, ainahan sitä kaapissa on jotain pastaa tai riisiä ja pakastimesta löytyy aina "jotain". Vaan halusimme siis kuitenkin grillata kun puitteet moiselle olivat mitä mahtavimmat.
Siellähän sitä oli sitten ihan maailmanlopun meininki kuten odottaa saattoi! Kaikki grillimakkarat oli myyty, laarissa oli Hookoo blöötä ja jotain Xtra-lenkkiä. Onneksi löytyi bratwurstia sentään ja sille kyytipojaksi jotain possupihvejä. Kassalle jonottamiseen menikin sitten kiitettävästi aikaa. Taisi olla taas yksi niistä vuoden parhaista myyntipäivistä tuolle kaupalle.

Tänään en olekaan saanut aikaiseksi oikein mitään kun olen nautiskellut tuosta ihanasta säästä pihalla istuskellen. Päivät ovat vähän sekaisin kun ei oikein tiedä onko arki vai pyhä. Onneksi tilanteen voi aina tarkistaa kalenterista ettei ihan hukkaan joudu. :)

Nolliskin se taas paiskasi jollain haasteella, mutta siihen paneudun myöhemmin. Nyt lähden jatkamaan auringossa lämmittelyä ja kehräämistä.

Pääsiäsikukkani

Hyvää pääsiäistä!

Kaikille ystäville ja kylänmiehille sekä niille tuntemattomillekin ohikulkijoille.

Täällä vietetään pääsiäistä toivottavasti pihaa ruoputellessa, siinä lampaansyönnin lomassa. :)

Virvottu on

Viime vuotisesta lannistumatta (virpojien määrä nolla kappaletta) varasin tänäkin vuonna isohkon määrän makeita namusia mahdollisille virpojille. 
Varmistaakseni edes jonkun käyvän, kävin lauantaina agitoimassa naapurin 9- ja 6-vuotiaat saatesanoin "mulla on tosi paljon karkkia".

Niinpä sunnuntaina vähän yli kymmenen soi ovikello ja naapurin lapsukaiset olivat laittautuneet pikkunoidaksi ja tämän kissaksi.

Vaan yllättäen eilisen huonosta säästä huolimatta oli virpojia liikkeellä runsaasti. Pari paria taisimme missata kun olimme koirien kanssa ulkona, mutta kyllä muutamassa tunnissa ehti käydä todella monta pientä ja vähän isompaakin virpojaa. Paras asu -palkinnon olisi voinut antaa niille kahdelle pojalle (veljekset oletan), joista pienempi oli pukeutunut lehmäpukuun ja isompi kukoksi...
Enemmänkin olisi virpojia voinut vielä käydä, sillä taas jäi namuja yli niin, että taidamme jonkun sortin sokerihumalan saada niillä hommattua.

Totta se on, olen virallisesti vanha, sillä minusta on ihanaa kun lapset käyvät virpomassa! Muistan vielä varsin elävästi ajan jolloin ruuvasin ovikellon irti ja linnottauduin verhojen taakse Palmusunnuntaina ettei vaan joutuisi kakaroiden virpomaksi. Ja nykyään sitä sitten ihan odottaa. Niin muuttuu maailma ihminen.

Vitsasaalista

JälkiJuttu:
Oli huutava vääryys, että Irina putosi Tähdet, tähdet -ohjelmasta! Kyllä se olisi ollut Pylly-Hermannin vuoro nyt lähteä ihan esitysten perusteella. Noh, ehkäpä hän sitten lähtee ensi viikolla ja finaalissa näemme Siltsun ja Didin. Nih!