Borta bra, men hemma bäst!

Ja nyt sit todistin, että osaan mää tota toista kotimaistakin. ;)

Juuh, London-town tuli käytyä ja kivaa oli tietysti. Lissu ei tosin ollut kotona kun käytiin palatsin ovella kolkuttelemassa. Mutta ei meikäläisestä kyllä tulis tollaista maailman suurkaupungin asukasta. Enhän mä ikinä oppis edes niitä metrolinjoja puhumattakaan siitä, että närvi kestäis sitä ryysistä!
Katselen siis muita maisemia maailman metropolien sijaan. ;)

Kotiin tultiin myöhään maanantai-iltana ja voin kertoa, että Siipalla on varmaankin kynnenjäljet käsivarressaan, sillä laskeutuminen oli lievästi sanottuna kiikkerää! Meikäläinen kun on muutenkin hieman lentopelkoinen, niin tuo ei kyllä auttanut. Ja aina lentokoneessa istuessani pohdin sitä samaa, että olisi TOSI kiva jos näkisi menosuuntaan. Myisivätköhän ne paikkoja ohjaamosta... ;) 


Tänään olen viettänyt vielä lomapäivää, mutta kyllä on ollu paskamainen keli koko päivän. Olin luvannut Siipalle, että viritän päivän aikana pihapuuhun jouluvalot, joten tehtävähän se oli.
Lykkäsin tehtävää moneen otteeseen kun katselin ikkunasta ulos. Lopulta syöksähdin varastoon valojen noutoon ja viritin ne sen vitun puun ympärille. Vettä vihmoi ja havupuu yritti käydä kimppuun useamman kerran. Lopulta sain homman tehtyä ja näpit niin saatanan jäässä, ettei mitään rajaa! Ei kai käynyt mielessäkään, että olisi voinut laittaa hanskat käteen... Nyt se on tehty, ei tartte kenenkään rutkuttaa. Huomennä räppään ne päälle kun kerran alkaa se joulukuu. Muillahan ne tosiaan on palaneet jo kuukauden tai jotain sinnepäin. 


Että näin. Olis mulla kaikenlaista purnattavaa taas, mutta emmä just nyt jaksa. Meen sen sijaan keittämään ittelleni iltapäiväkahvit. 

*************
Jälkinitinatinat: Ehketi pitäis oikolukea edes vähän näitä omia juttujaan. Voisi varastokin olla ihan vaan varasto eikä mikään varsto. Noh, juntti mikä juntti. Ei kai sitä muuksi muutu. ;)

Lomalle, lomps!

Tulin vaan sanomaan, että tää lähtee nyt Siipan kans lomareissuun. Palaan langoille siinä tiistain paikkeilla. :)

Kertakäyttökamaa

Siippa osti pelihärvelin. Ja perusteellisena miehenä hän oli pitkään ja hartaasti pohtinut eri vaihtoehtoja, vertaillut niiden ominaisuuksia ja loppujen lopuksi (usean kuukauden jälkeen) päätynyt vekottimeen Y.

Onnellisena ja hyvään hintaan kaupat tehneenä Siippa kantoi uusimman härvelin hypermarketista kotiin. Aikansa ähräili piuhoja kiinni masiinaan ja telkkariin. Sitten kaiken piti olla valmista. Jännitys tiivistyi ja Siippa painoi virtanäppäintä... Mitään ei tapahtunut! Pakasta nykäisty härveli, perkele!


Siippa on kova poika surffaamaan netissä näissä tilanteissa. Sieltä etsitään selitystä ja kohtalotovereita. Ja löytyihän niitä, paljon.

Härveli & vermeet takaisin laatikkoon ja seuraavana päivänä hypermarkettiin. Tilalle saatiin uusi härveli, joka sitten taas kuskattiin kotiin, liitettiin töllöön jne. Ja kas! Sehän toimi! Juu, toimihan se, ihan kokonaisen viikon... Tällä kertaa vika oli erilainen, mutta taas kamat kasaan ja markettiin. 
Tälläkin kertaa saatiin tilalle uusi härveli. Nyt jännittää, että kuinkahan kauan se toimii...

Vaan eipä olisi ennen vanhaan moinen tullut kysymykseenkään, että kaupasta saa valmiiksi rikkinäisen laitteen ja meidän tapauksessamme siis kaksi peräkkäin. 
Maailmassa kaikki on nykyään kertakäyttötavaraa. Mitään ei kannata korjata, halvemmalla saa uuden. Ihme touhua, sanon mä!

Läskinarinaa

Pitäisi ryhtyä laihikselle, ihan oikeasti, mutta en saa aikaiseksi.
Pahinta laihiksen aloittamisessa on se, että pitäisi ensin käydä vaa'alla. Mutta en halua tietää kuinka paljon oikeasti painan. Tiedän, että liikaa. Vaatteethan ovat siinä asiassa loistava mittari.

Viimeksi kun laihdutin, niin kävin vaa'alla ensimmäisen kerran silloin kun jotkut housut alkoivat tuntua hieman väljiltä. Se on minulle sopiva taktiikka, ei masennu ihan niin paljoa kuin jos näillä luvuilla kävisi tsekkaamassa. Kyllä minulla arvio on takaraivossa olemassa ja luulen, että se ei kauas oikeasta heitä, uskokaa pois. 

Olen siis jo kerran pläskiintynyt ja laihduttanut takaisin normilukemiin. Juu, karppasin niin, että hitaampia hirvitti! Ja harrastin säännöllistä ja rankkaa liikuntaa. Sitten jouduin jättämään sen rakkaan liikuntamuodon työkiireiden vuoksi. Sen jälkeen hölläsin liikaa hyväkarppauksestani ja nyt ollaan taas tässä. Tai oikeammin vielä läskimpänä. :(

Liikunnaksi ei vaan riitä se, että käy koirien kanssa kävelyllä. Eli ryhdistäytyä pitää. Olen jo hieman "tasoittanut" polkua ja ryhtynyt syömään pienempiä annoksia (helposti tulee ylensyötyä) sekä vähentämään iltasyömisiäni. Koitan leivän puputtamisen sijaan syödä vaikka raejuustoa tai pähkinöitä, ja kivennäisvesi on hyvä kurnivan vatsan vaimentaja. ;)

Että ehkä se tästä. Lupaan kertoa kun uskaltaudun vaa'alle ensimmäisen kerran... Ja kerron sen lukemankin sitten, ehkä.

Kaamoshuomioita

Tein tänään itsestäni yllättävän havainnon. Että eihän mulla jumankekkula sentään ole kaamosmasennus vaan aito kaamosvitutus!
Pohdin nimittäin aamutuimaan työpöydän ääressä mahtavaa automaattikahvia ryystäen, että mikä se nyt on se, mikä niin helvetisti on vituttanut tällä viikolla. Tulin tulokseen, että duuniasiat ovat olleet niitä suht koht normaaleja, mutta ihan suunnattomasti ottaa päähän kun koko ajan on pimeää. Eli kaamosvitutus suomeksi sanottuna. Ja kun täällä "lantamaan" uumenissa ei ole edes hentoista lumipeitettä valoa tuomassa, vaan koko ajan on harmaata, hämärää tai pimeää. Hyi helvetti!

Kysymys kuuluukin, että auttaakos tähän vitutukseen sitten kirkasvalolamppu, jonka omistan? Eppäillä tuota soppii... Tai vois kai se auttaakin jos edes jonain aamuna muistaisi räpätä sen päälle. Siis ennen kuin kelloa rukattiin, muistin muutamana aamuna räpsäistä sen päälle nuokkuessani kahvimuki kourassa uutisia tiiraillen. Vaan sitten oli petollisen valoisaa muutaman tovin ja en taas ole muistanut koko härveliä. Sen pitäisi sanoa BÖÖ tai jotain muuta kun sitä lähestyy, niin ehkä sitten sen huomaisi ja muistaisi.

Ja kun koko ajan on pimeää, märkää, mustaa ja synkkää, on myös koirien kanssa ulkoilu kohtuullisen kyrsiinnyttävää toimintaa. Henkilökohtaisesti mun mielestä on ihan perseestä kävellä asvalttitietä pitkin "ulkoilemassa" kun autoja suhaa ohi ja vastaantulijoita on kuin Stockan pyöröovissa (joita ei kai enää ole?). Mutta kun on niin saatanan pimeää, niin pakkohan se sitten on tallata siellä valaistulla tiellä ihan sen takia, että Mummeli-koira alkaa olla jo aika sokea. Ja kun se ei näe, niin muutenkin varovaisena piskinä sillä kestää se 200 metrin mittaisen polun kulkeminen leveämmälle, joskin valaisemattomalle, hiekkatielle ihan tolkuttoman kauan, vaikka taluttajallaan olisi millainen ympäristön kirkkaasti valaiseva ja vastaantulijat sokaiseva otsalamppu. Arvaatte varmaan, että siinäkin touhussa tällaisen lyhytpinnaisen akan hermo menee aika äkäseen.

Eli keski-ikäinen frouva pysyy keskiäkäisenä (kiitos Nollis lanseeraamastasi ilmaisusta!) aina kevääseen saakka, sillä minähän en todellakaan pidä talvestakaan! Kohta on perkele taas kolme metriä lunta ja kolmekymmentä astetta pakkasta... Nonni, rupes sekin vituttamaan jo etukäteen. Miksi ei vaan voisi nukkua talviunta kuin karhu ja herätä sitten kun valon määrä lisääntyy ja talvi on mennyt? 

Ei mulla muuta

Työviikko on alkanut ihan päin puuta ja peetä. Tuntuu siltä ettei mikään onnistu ja vielä vähemmän huvittaa työnteko. Että jos pomo lampsisi byrooseen kysymään, että mikä on, niin vastaus luultavasti kuuluisi: "Eniten vituttaa kaikki!"

Noh, työpäivän aikana keksin sen seitsemän asiaa, mistä avautua, urputtaa ja valittaa täällä blogissa. Mutta arvatkaas! Nyt kun olen ehtinyt kotiin ja hoitanut koirien ulkoilun & ruokinnan, niin en muista enää yhtäkään niistä miljoonasta asiasta, jotka päivällä tulivat mieleen!

Että sori, avautuminen jää nyt toiseen kertaan. Taidan painua kutimeni ääreen pohtimaan, että mikä se nyt oli kaikista vittumaista, mikä tuli mieleen.

Niin no, yhden asian muistin nyt. Siis mitä jär-ke-ä on roudata seitä jostain Pohjois-Atlantilta Kiinaan kalatehtaaseen jalostettavaksi ja sieltä sitten tänne??? Siis juu, ymmärrän, että pikku-kiinari tekee sen todella halvalla verrattuna länsimaiseen kollegaan. 
Mutta sen sanon, että onneksi mä en osallistu näihin kinkereihin, sillä olen kala-allergikko. Eli voin siis rauhassa jatkaa ekoterrorismiani yksityisautoilulla sillä välin kun te muut mutustatte niitä kalapuikkoja tai mantelikalaa (vai mitä se ällöttävän näköinen valkoinen mössökalasapuska on).

Soromnoo! Tuun sit takas kun muistan, että mitä mulla oli urputettavana. Että ei mulla muuta tällä kertaa.

Miete pyhäpäivälle

Ostin siis männäviikolla sen villasukkalangan lisäksi ihanaa Novitan Softy-pörrölankaa, josta aikomukseni on siis tehdä itselle kaulaliina.

Tänään sitten kaivelin langan käsiini kun arvelin aloittavani neulomisen tuossa formulakisan aikana. Silmiini osui langan vyötteeseen kirjoitettu teksti:

Ohjeita neulojalle

Hyvä rouva, miksette ryhtyisi lumikuningattareksi? Tehän olette jo valmiiksi hurmaava! Ette tarvitse enää muuta kuin pehmeääkin pehmeämmän langan!

Pehmeä asuste kruunaa päivänne - ja Teidät itsenne!

Että näin. Eihän tohon ole mitään lisättävää. Rouva ryhtyy siis lumikuningattareksi, nyt. ;D