sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Mihin se kymmenen kuukautta katosi?

Tässä sitä nyt ollaan. Vuorotteluvapaan viimeinen päivä on menossa ja huomenna on siis ensimmäinen työpäivä. Paitsi ettei ole kun fiksuna olen ottanut huomiselle lomapäivän jo silloin viime helmikuussa.

Valehtelisin jos väittäisin, että ei ahdista töihinpaluu. Kyllä ahdistaa, aika helvetisti. Siellä sitä sitten lyödään YT-neuvotteluilla päin näköä heti kättelyssä ja varmaan tulee valitusta ja vitutuskäyrän nostoa siitä kuinka sijainen on tehnyt asioita eri tavalla. Joo-o. 
Sen verran toivon, että osaisin useimmissa v-käyrän nostatuksissa ajatella duunia vain duunina. Näinä aikoina ei kai kannata kovasti lähteä uutta uraa etsimään jos saa vanhassa toimessaan pysyä. Eikä oikeastaan näillä ikävuosillakaan kannata lähteä jos ihan rehellinen olen. Saattaa toki olla, että oman toimenkuvan muutos eteen tulee muutenkin kun organisaatiota muutetaan ja hommia keskitetään. Ei, en ajattele sitä nyt kun sitä joutuu ajattelemaan sitten myöhemmin kuitenkin.
***********

Vuosi siis vaihtui ja oman vuoteni ensipostaus hoitui ajastettuna, onneksi. Olisin muutoin saattanut unohtaa koko homman. Siitäkös olisi riemu revennyt lukijakunnan piirissä ja minut olisi varmasti syösty ikuiseen kadotukseen. ;)
Meillä vuoden vaihde hoidettiin normaaliin tapaan, ihan kotona kahdestaan ja puolilta öin katselimme pihalla raketteja kuoharilasi kädessä. PP ei pelännyt tällä kertaa, sillä se ei selvästikään enää kuule kaikkia pommeja ja ujelluksia. VV:tä ei kiinnostanut edelleenkään ja hyvä niin. Juniorin maailma luonnollisesti oli lähellä loppuaan, mutta hengissä sekin selvisi, tälläkin kertaa. Vaan on se kamalaa katsella sitä pelkoa kun ei sille mitään voi tehdä. Onneksi se kuitenkin seuraavana aamuna suostui käymään takapihalla tarpeillaan kun VV lähti sille "kummiksi".

Perjantaina suuntasimme taas kaupungille syömään kun ohjelmassa oli tuttavapariskunnan tapaaminen kera teini-ikäisen jälkikasvunsa. Olipa mukavaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa, ja aika kuluikin joutuisasti. Ehkä pitäisi tavata vähän useammin kun nyt oli taas vierähtänyt reilusti yli vuosi edellisestä kerrasta...

Eilen sitten teimme loppuun sen portaikon mattoprojektin. Nostan hattuani Siipan pitkämielisyydelle, jolla hän teki jokaisesta askelmasta sapluunan ja leikkasi sitten palat matosta. Minä sain sen helpon homman eli puhdistin portaat, laitoin teipit mattoihin ja tälläsin kiinni. Hieno tuli, vaikka itse sanonkin ja kyllä PP kiittää kun ei tassu luista holtittomasti jokaisella rappusella. Lisäbonuksena portaikon kaikuvuus väheni, mikä ei ole huono juttu ollenkaan. Eli nyt voikin sitten ruveta jo mietiskelemään seuraavia projekteja Siipan pään menoksi. 

Nyt loppuu jaarittelu ja heittäydyn johonkin aivottomaan pelaamisen tms. tekemisen pariin. Nyt ei nimittäin huvita mikään järjellinen toiminta. 

8 kommenttia:

  1. YT:t ovat aina kurja juttu mutta ei ne sua koske. Ihan sen takia että harvemmin Kuninkaalliset saa kenkää.....kyllä se rasti lankeaa meille alamaisille.
    Onnittelut muuten rappurempasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti toivon, että eivät koske, mutta vaikka saisi paikkansa pitää niin koskee kuitenkin. Kyllä tämä on ihan kollektiivinen tuska talossa, kuninkaallinen tai ei.

      Kiitos, olen kovin tyytyväinen rappusiin. :)

      Poista
  2. Meillä on rappuremppa just alkamassa ja mua kiinnostaa suunnattomasti toi matto-ratkaisu niille askelmille. Sitä meinaan TM:lle jo mainostin... Mistä haitte sen maton ? Pääseekö kotisohvalta kurkkimaan vaihtoehtoja ? Ja osaako ne tällainen kädetönkin liimata ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostettiin ihan K-raudasta metritavarana. Se on jotain kura-/ulkomattoa, siis todella karkeeta ja kestävää. Jos kuukkeloit hakusanalla kuramattoa tms. niin jotain löytyy.
      Ja kyllä osaa! Me ostettiin sellaista kaksipuoleista teippiä, jonka luvataan irtoavan rappusesta jälkiä jättämättä. Mattoon tarttui todella tiukasti heti. Laitoin teippisoiron (leveää noin 5 cm) etureunaan, koska palat ovat juuri rappusen kokoisia ja jäykkiä, niin ei ollut tarvetta liimailla enempää.
      Siittä vaan kuule askartelemaan. :)

      Poista
  3. Yt:t on p:stä. Ei niistä oikein muuta voi sanoa. Kävi miten kävi, pitää ajatella elämää eteenpäin. Ei saa jäädä tuleen makaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yyteet lannistaa koko yhteisön hengen, se on nähty ennenkin.
      Mutta jostain hassusta syystä en jaksa olla mitenkään mielettömän huolestunut. Vähän silleen fatalistisesti ajattelen, että kyllä siitäkin selvitään jos niikseen tulee.

      Poista
  4. Onnittelut rappurempasta, hirmuinen homma on ollut mutta kaiken vaivan väärti, varpisti.

    Yyteet on penaalista mutta jospa se nyt kuitenkin kääntyisi parhain päin.
    Harvoin se aika rientää yhtä sukkelasti kuin lomalla tai vapaalla, tsemppiä siihen ekaan työpäivään sitten kun keskiviikko koittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aika askarteluahan se Siipalta oli ja polvet olivat kovilla. Mulla oli helpoin homma. :)

      Katsellaan, mikä on yytee-kierroksen lopputulema... Ja juu, toinen päivä on jo kohta pulkassa. Melkein tuntuu siltä kuin ei olisi poissa ollutkaan...

      Poista