tiistai 17. syyskuuta 2013

Pörrierin pimeä puoli

Olen varmaankin kyllästymiseen asti täällä kehunut kuinka hyvä ja hieno ja hauska koira VV on. Ja onhan se, mutta eihän se ole koko totuus. Jokaisella koiralla on myös pimeä puolensa ja nyt paljastan VV:n synkän salaisuuden...

Sen suhteen olemme tämän kersan kanssa olleet varsin onnekkaita, että mitään suurempaa pahaa se ei ole tehnyt. Ainakaan vielä. Toisaalta, hampaat ovat jo vaihtuneet, joten suurempaa pureskeluintoakaan ei varmaan enää ole. Jyrsimis- ja kaluamisvietti on määrätietoisesti suunnattu sallittuihin eli puruluihin ja ne tuntuvatkin tekevän kauppansa hyvin.

Vaan eihän se olisi elävä olento eikä mikään jos ei silläkin jotain paheita olisi.

Ensimmäinen ilmenikin jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Sukat. Puhtaat, likaiset, miesten, naisten. Kaikki käyvät ja niitä ei voi vastustaa. Onneksi se vain nujuuttaa niitä ja kuskaa paikasta toiseen, mutta ei riko. Niin ja on sen verran typerä, että tulee esittelemään saalistaan jolloin sukan voi pelastaa. Toiminnasta tulee kovasti mieleen Kamut-sarjakuvan Katti, jolla on se rakas pieni vaaleanpunainen sukka



Toinen pimeän puolen ruumiillistuma onkin ilmennyt sitten vähän myöhemmällä iällä.

Pikkupentuaikana VV:lle annettiin kaikenlaisia pahvitötteröitä ja kananmunakennoja riivittäväksi, ja aikansa se niistä hupia otti. Nykyään ne lähinnä pyörivät jaloissa tyhjän panttina, koska kukaan ei jaksa samaan tahtiin siivota neidin leluja koppaan kuin se sitä tyhjentää...

Sallittujen pahvien sijaan himojen kohteeksi on osoittautunut talouspaperi... Ja kun se sitä saa hampaisiinsa, se tuhoaa sen nanosekunnissa mikrosilpuksi.

Eilen illalla se tunsi aitoa tuskaa kun näki olohuoneen pöydällä olevan talouspaperiarkin (juu, olin sen siihen hetkellisesti laittanut pyyhittyäni lasin jättämän renkaan pöydästä) tietäen, että sitä ei saa ottaa. Pieni koira kierteli ja kaarteli pöydän ympärillä odottaen sopivaa hetkeä kaapata tuo himoittu aarre itselleen. Vaan pettymyksien pettymys, emäntä vei paperin roskikseen ihan itse.

Bravuuriksi onkin muodostunut talouspaperin pihistäminen Siipalta. Siippa kun käyttää kotona sellaisia college-housuja, joissa on lörpöt taskut. Ja miehiseen tapaan siellä taskussa pitää aina olla vähintäänkin yksi talouspaperiarkki, mieluummin useampi. VV on fiksuna likkana hoksannut moisen aarrekätkön olemassaolon. Niinpä se ujuttautuu vaikkapa sohvalle viereen muina mimmeinä ja hetken kulutta se onkin jo pihistänyt taskusta talouspaperin, jonka on myös ehtinyt silputa ennen kuin itse ehtii kissaa hönkäistä. Siitä tulee yllättävän iso määrä roskaa, yhdestä talouspaperiarkista siis.
Luulen, että tässä on koirallamme paha addiktio josta se ei tule eheytymään koskaan.

Lisäksi piskistä taitaa löytyä joku harakkageenikin. Jos minulta jää yöpöydälle korvakorut, niin taatusti käy hakemassa niistä toisen ja koru löytyy matolta sängyn vierestä. Vielä ei ole onnistunut lukkoa nielaisemaan, mutta yksi korvis oli koukkua vailla, joten näinköhän kulki karvakorvan suolen läpi se... Minulla vaan on niin laho pää, että en muista heti aarteita piilottaa kun ne riisun. Ei ole nimittäin ennen moista harakkaa ollut.

JälkiJuttu:
Ajanhallintani alkaa pettää pahasti. Eilen rynnin karmit kaulassa kosmetologille, koska olin ihan varma, että olen miltei myöhässä. Palauduin maan pinnalle pikaisesti kosmetologin kysyessä, miksi olen paikalla puoli tuntia etuajassa... Olimme sopineet ajan edellisellä kerralla ja MINÄ olin omaan kalenteriini kirjannut väärän ajan. Mitäköhän seuraavaksi... *huoh*

Niin ja viikonloppu Stadikalla oli oikein onnistunut ja mukava. Pidin lupaukseni, yhtään kuvaa en ottanut. Nojailin kuitenkin Shire-hevosen kaulaan ja nuuskutin itselleni heppaenergiaa. Kivaa oli vaikka sunnuntaina meinasi vilu yllättää kaikesta varautumisesta huolimatta. Tunnelmakuvia voi kuitenkin käydä ihastelemassa SRL:n sivuilla (tai Hirnakan luona).

8 kommenttia:

  1. Voi hitsi, suloiselta kuulostaa paheineekin tuo tyyppi. Tilasin just esikoisen leirikoulumyynnistä 24 rullaa talouspaperia. Tunnetko ketään, jolle voisin lähettää Ihan Ikioman Rullan?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pieniähän nämä ovat ja osaa arvostaa sen "kiltteyttä" kun on oikeasti ollut taloudessa betoniseinää jyrsivä, sohvan tuhonnut, kenkiä tuhonnut, roskikset avannut jne. koira.
      Eli olen kyllä ihan onnellinen. :)

      Mutta hyssss... Ei saa kertoa VV:lle, että on olemassa Kokonaisia Rullia talouspaperia. ;D

      Poista
  2. Teidän koiruus on ihan ykkönen! :D
    Oikein sieluni silmin näin sen talouspaperin kyttäämisen eikä se nyt ehkä ole pahe sieltä synkimmästä päästä vaikka roskaa tuleekin. Talouspaperi on sentään halvempaa kuin esim. tv:n ja tietokoneen piuhat, huonekalujen tms. Harakka-VV:lle terkkuja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on se! :)
      Olen oikeasti ihan hirmuisen onnellinen, että moinen rekku on elämääni osunut. Vaikka se vahtii ja kommentoi jokaista putoavaa puunlehteä, on se silti ihana.

      Se on myös kova juttelemaan. Siippa nauroikin yhtenä iltana kun keskustelin VV:n kanssa siitä, minkä värinen koiran villapaita tehdään kassista löytyvistä jämälangoista. Koira ihan selkeästi vastaa kun sen kanssa juttelee.

      Talouspaperi on myös terveellisempää kuin vaikkapa sähköjohdon pureskelu... Sellainenkin rekku on ollut, joka otti vähän "virtaa elämään" jalkalampun johdosta. Pelottavaa...

      Poista
  3. Hih, terrierin kepposet ovat omanlaisiaan :D VV on kyllä mainio tapaus.

    Meillä Nassepappa näpistää aina tilaisuuden tullen hevosten porkkanoita tai kuivattuja leivänkänttyjä. Peetupoloinen jää yleensä ilman. Muutaman kengänpohjallisen se kurja on omavaltaisesti analysoinut. Hyvin pieniksi palasiksi.

    Kieriikö VV lelujensa päällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se hauska. :)
      Nyt kun Siippa on reissussa, se tukeutuu kovasti minuun ja yölläkin piti nukkua niin liki, että tuli oikein hiki.

      Ai niin, unohdin, että onhan ulkonakin vastustamaton pahe VV:llä! Nimittäin kukkapenkin kuorikate. Sitä pitää salaa käydä varastamassa aina kun silmä välttää. :D

      Ei kieri lelujen päällä, mutta kaivaa ja raapii niitä. Niin ja pari nylkytyslelua sillä on myös. ;)
      Naaman se opetteli pyyhkimään mattoon kun seurasi Peräkammarin Poikaa muutaman kerran tämän suorittaessa syönnin jälkeistä parranpuhdistustaan olkkarin mattoon. Ja eteisessä nukkuu kenkien päällä, yleensä sen joka ei ole paikalla.

      Poista
    2. Kävin vain nurkalla pyörähtämässä ja katsomassa joko on uutta juttua. Tulen kuitenkin hyvälle tuulelle aina kun luen Pörrierin touhuista :D
      Ovat ne omanlaisiaan. Tuo parranpyyhkiminen on niin tuttua. Mattoa pitää kyntämällä kyntää, hartaasti, molemmin poskin.

      Poista
    3. Joo, hiljaiseloa on valitettavasti nyt ollut täällä Blogistanian puolella kun on niin h*tillinen kiire töissä koko ajan eikä illalla enää kotona jaksa ryhtyä. Koitanpa "päivitellä" ja päivitellä kuulumisia kun blogin synttäritkin ovat jo ovella.

      Poista