maanantai 2. syyskuuta 2013

Viikonlopun viilletykset

Tänä aamuna olisin ollut valmis antamaan palan taivasosuudestani jos olisin saanut jäädä nukkumaan... Tai jos olisin saanut nukkua edes pari tuntia lisää.
Viikonloppuna sai herätä molempina aamuina käytännössä yhtä aikaisin kuin työpäivinä, joten eipä tässä voi kovasti väittää vapaa-aikaa viettäneensä tai levänneensä...
Vaan itsehän sitä on osansa valinnut, tässä tapauksessa ainakin.

Lauantaiaamuna siis öpaut kukonlaulun aikaan ylös ja nokka kohti pentunäyttelyä. Perjantaina romuja autoon raahatessani ajattelin, että ainakaan tavaran määrään näyttelyiden suhteen ei koiran koon pienentyminen vaikuta. Yhtä lailla roinaa pitää viedä mennessään kuin isommankin rekun kanssa. Ainoa pienempi mukana raahattava on se itse elukka...

Saavuimme näyttelypaikalle hyvissä ajoin ja yhtäkkiä minä tajusin, että olin hieman liian köykäisesti pukeutunut niinkin syksyiseen säähän. Onneksi ei sentään vettä satanut ja pääsimme ihan ajallaan kehäänkin.
Tuloksena kilpakumppaneiden peittoaminen ja ROP-pentu hyvän kirjallisen arvostelun saattelemana. 



Moinen voitto tiesi siis koko päivän odottelua ryhmäkehiä varten, mutta kun on kerran leikkiin ryhdytty niin loppuun saakka kestetään kunniakkaasti. Ei muuta kuin leiri pystyyn ja odottelemaan.

Onneksi paikalla myytiin makkaraa ja kahvia, joten emme kuolleet nälkään ja Siippakin viihtyi vähän paremmin.
Paikalle sattui myös eräs ystävä järkkärinsä kanssa ja otti VV:stä parit fotot. Tässä se, joka oli minun mielestäni paras otos.



Ryhmäkehässä ei ollut menestystä eikä tullut sijoitusta, mutta hyvää harjoitusta tuli sielläkin.
Ensi viikonloppuna onkin sitten kaksi (!) näyttelyä ja sitten on pentukehät osaltamme koluttu. Isojen tyttöjen geimit kutsuvat viimeistään ensi vuoden puolella.

Sunnuntaiaamuna olikin sitten vähän deja vu -fiilis kun kello taas pärähti samaan aikaan kuin lauantaiaamunakin. Jopa samaan paikkaan suuntasin kuin lauantaina! Tällä kertaa sain vain lähteä yksinäni ja tarkoituksenani oli siis suunnata töihin koiranäyttelyyn.

Näyttely itsessään oli oikeinkin mukava ja kaunis yksilö sieltä saatiin voittajaksi tänäkin vuonna, mutta voi helvetti sitä vesisadetta ja ukkosta, joka valtasi areenan oikein kunnolla. Vaikka olin varustautunut, oli olo silti kohtuullisen kohmeinen ja kostea. Ja mukavat tuulenpuuskat pitivät huolen siitä, että papereita piti varjella henkensä kaupalla. Tuomari puhui hetkittäin niin hiljaa, että piti oikein pinnistää jotta kuuli sanelunsa siinä tuulessa ja myräkässä.
Iltapäivällä paistoi aurinko ja näyttelyn päätös sujui suorastaan mukavissa merkeissä sään puolesta.

Kotona olikin sitten ihana painua saunaan lämmittelemään ja rentoutumaan.

Tänään on toinen paastopäivä ja toimin selkeästi järkevämmin syöden lounasraikkarini paljon myöhemmin kuin torstaina. Senpä vuoksi minulla on vieläkin suhteellisen kylläinen olo, vaikka kyytipoikana olikin vain porkkana ja avomaan kurkku. Katsotaan kuinka kiljuva nälkä on illalla... Onneksi on se kananmunaoptio käytettävissä. ;)

6 kommenttia:

  1. Että voi elukka olla söötti :)

    Luulisi kilojen lähtevän vauhdilla noin pienellä kalorimäärällä. Aatteles kun pelkkään aineenvaihduntaan kuluu n. 1500 kcal ilman, että teet mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se soma, mamman pikku prinsessa. <3 :)

      Toivotaan, että kilot lähtevät edes jollain aikataululla. Olo oli tänä aamuna taas jotenkin seesteinen eilisen paaston jälkeen, vaikka illalla oli kiljuva nälkä jossain kohdassa. Vaimensin kiljunnan vichyllä.

      En tiennyt, että pelkkä aineenvaihdunta vie noin paljon! Taas tuli opittua jotain uutta. :)

      Poista
  2. Aivan kertakaikkiaan söpö otus ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kakara. En kadu, että olen moisen otuksen päättänyt meille ottaa asumaan. :)

      Poista
  3. Voi miten sievä likkalapsi <3
    Isot onnittelut hyvistä arvosteluista ja pinkistä rusetista.
    Kyllä me varmaan joskus osutaan samoihin kehiin Peetun kanssa, näitä Tenavatähtiä kun on näemmä siunaantunut molemmille :D

    Tuntuu toi 5-2 -ruokavalio olevan tosi suosittu nykyään. Ja mikäs siinä, kaikki mikä ihmisen omaa vointia parantaa on hyväksi. Raportoihan jatkossakin, on mukava seurata näin aitiopaikalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. :)
      Kasvattajakin on jo alkanut uskoa, että hyvä siitä tulee. ;-P
      Toki minulla ei ole mitään harhaisia kuvitelmia, sillä rodussa on aika kova kilpailu. Mutta aika näyttää millainen ura urkenee. Kivaa sillä ainakin tuntuu olevan ja se on pääasia.

      Juu, tämä viiskakkonen on nyt jotenkin muotia, mutta tuntuu ihan passelilta ainakin meikäläiselle näin muutaman paastopäivän jälkeen.
      Pitäiskin tänään ehtiä jossain kohdassa kirjata tuntemuksia eilisen paastoilun jäljiltä.

      Poista