Kiireen keskeltä

Pikainen viikkokatsaus ettei mene ihan kirjoittamattomaksi tämä elämä.

Töissä on meno kuin markkinoilla ja omaa työntekoani on pitänyt vastatuulessa erityisesti yksi työtehtävä, jonka yhdestäkään vaiheesta en tunnu pääsevän ilman jonkunsorttista vastoinkäymistä. Ja kun lisätään vielä se seikka, että luultavasti en tätä samaa työtehtävää joudu lähimpään kymmeneen vuoteen tekemään sekä se, että talosta löytyisi joku joka näppäränä olisi tehnyt jo tämän moneen kertaan, mutta ei suostu, niin turhautumiseni on melkomoisen kokoinen möhkäle. 
Asiaa ei tietenkään auta se, että olen jossain järjettömän kokoisessa motivaatiokuopassa yhä ja edelleen. Tätä on siis jatkunut ainakin kesälomalta paluusta asti, mutta oikeasti jo pidempään.
Päivä päivältä haaveilen yhä enemmän siitä vuorotteluvapaasta. Jopa niin paljon, että olen jo laskenut mitä se taloudellisesti tarkoittaisi. Seuraavaksi ryhdyn tuumasta toimeen ja juttelen henkilöstöosastomme kanssa menettelytavoista.

Viime viikon Siippa huiteli toisella puolella maailmaa työmatkan merkeissä ja sain siis huushollata yksikseni lauantaille asti. Kävin kaupassakin kahteen otteeseen normaalin kerta per viikko -käynnin sijaan, sillä hokasin, että en millään pysty yksinäni niitä viikon ostoksia saamaan kotiin asti tekemättä sen miljoonaa kantoreissua autolta. Merkitäänpä siis muistiin, että mies on ihan kätevä olla mukana ruokaostoksilla.

Lauantaina häärin ehtoisana emäntänä keittiössä puoli päivää (juu, laiska töitään luettelee) ja aikaansaannoksena olivat epäterveellinen herkullinen purjosuppilovahverokinkkupiirakka sekä makaroonilaatikko. Piirakasta piti alunperin tulla vain purjo- & sieniversio, mutta jääkaapista löytyi hylätty palvikinkun pala, jonka tietysti hyödynsin.
Makaroonilaatikko puolestaan oli hätäratkaisuni siihen, että olin luvannut ruokaa matkoiltaan palaavalle Siipalle. Siis minä, ruokaa! En tiedä, mikä ihme minuun oli iskenyt moista luvatessani.
Niinpä loota oli munamaitoa vaille valmis uuniin kun koppasin VV:n kainaloon ja kurvasimme lentokentälle isäntää vastaan. VV ensin vähän jännitti terminaalin hälinää ja kuhinaa, mutta kohta se jo makoili rentona jaloissani odotellen. Aulaan pälähtänyt kiinalaisryhmä katseli koiraa himoiten uteliaana.

Sunnuntaina pääsin vihdoin piipahtamaan tuttuun sienimetsään, jossa ärsytyksekseni oli muutama seurue, jotka pitivät helvetinmoista mekkalaa metsässä kulkiessaan. Metsässä pitää olla hiljaa! Sinne mennään sienten poiminnan ohessa kuuntelemaan hiljaisuutta ja tuulen suhinaa puissa. Ärsyttävää, kerta kaikkiaan.

Suppikset ovat vasta oikeastaan tuloillaan. Saimme sellaisen "parin soossin" satsin ja mukaan eksyi pari orakastakin.
Ensi lauantaina uudestaan mikäli Siippa toipuu taudistaan (joku mysteerilenssu ilman kuumetta) tai minä en sairastu. Vähän nimittäin päätä juilii tällä hetkellä siihen malliin, että jotain pöpöä saattaa pukata. Toisaalta se voi olla ihan vitutuksenkin aikaansaamaa.

Mitäs vielä... Pätkäpaasto sujuu ihan hyvin, oikeastaan melko rutiinilla. Positiivisinta oli kosmetologin kommentti, että olisi kiloja karissut. Suhtauduin siihen vähän skeptisesti, mutta en väittänyt vastaankaan koska en ole vaa'alla käynyt. En ennen enkä nyt. Mutta kivahan se on jos edes ulospäin näyttää siltä, että jotain olisi tapahtunut. Tällä mennään, huomenna taas paastotaan.

Mieleni teki myös vastata Marjaanan 32 asiaa -haasteeseen, mutta koska nyt en vaan ehdi (tätäkin kirjoitan ruokiksella), joudun jättämään sen väliin ainakin toistaiseksi. Jätän asian kuitenkin hautumaan jonnekin mielen sopukoihin.

JälkiJuttu:
Meillä oli tänä aamuna +1,5 astetta kylmää! Pihalla ollessani kuulin naapureiden raapivan auton ikkunoita, joten tuli hippasen kiire laittamaan oma auto piuhan päähän lämpiämään. Lisäksi välikausitakki on hukassa, samoin oikean käden hanska. Lähdin töihin kesätakilla ilman hanskoja...