perjantai 5. heinäkuuta 2013

5. Syyllisyys

Syyllisyys on sellainen tunnetila meikäläisellä, joka toimii todella hyvin... Jos minua osaa syyllistää "oikein", saa luultavasti minut toimimaan haluamallaan tavalla. 

Usein tunnen syyllisyyttä monestakin tekemättä jättämästäni asiasta sekä ohittamistani tapaamisista. Eniten tunnen varmaan syyllisyyttä siitä, että en kovinkaan aktiivisesti pidä yhteyttä vanhoihin ystäviini tai tuttaviini. Vaikka pitäisi, mutta...
 

6 kommenttia:

  1. Minä olen lakannut potemasta huonoa omaatuntoa yhteydenpidosta tai sen vähyydestä. Aina tarvitaan kuitenkin kaksi siihen hommaan.

    Minulla on pari lapsuudenystävää joiden kanssa välillä koitetaan viritellä uudelleen ja viimeisen kerran jälkeen olen ajatellut, että minun ei tarvitsekaan olla aktiivinen. Heistä kumpainenkaan ei kovin aktiivisesti ja aidosti ollut kiinnostunut minun kuulumisistani, ovat niin keskellä omia elämänpyörteitään. Jotenkin meni vähän maku...

    Meinaan tällä siis, että välttämättä siitä, että ei pidä yhteyttä, ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa. Siihen voi olla hyväkin syy ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, totta. Mutta välillä havahdun jotenkin siihen, että olen vaipunut johonkin epäsosiaalisuuden kurimukseen ja nökötän vain kotona keskenäni. Silloin pohdin, että pitäisiköhän sitä olla enemmän yhteydessä ystäviin...

      Toisaalta eräs vanhimmista ystävistäni on sellainen, että voimme olla vaikka vuoden puhumatta keskenämme, mutta sitten kun taas tapaamme jatkamme siitä mihin edellisellä kerralla jäimme. :)

      Poista
  2. Syyllisyyttä tunnen toisinaan monestakin asiasta mutta tuosta yhteydenpidosta en, sillä eipähän ne muutkaan ole pitäneet niin miksi sitä sitten itse pitäisi? (tai sitten kaikki ajattelee samalla tavalla :P)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on varmaan se, että aikoinaan olin itse todella aktiivinen yhteydenpitäjä, sellainen että kaikki olettivat minun olevan se aktiivinen osapuoli. Syyllisyys tuleekin varmaan siitä, että mahtavatko edelleen kuvitella minun ottavan yhteyttä.

      Osan tyypeistä olen kyllä ihan tylysti jättänyt omaan liemeensä muhimaan. Toisista ihmisistä kuin ei ole muuhuin kuin kuluttamaan omaa energiaasi.

      Poista
  3. Minä olen mestari repimään syyllisyyden tunnetta ihan kaikesa. Ei kun melkein, sillä tuo yhteydenpitämättömyys on yksi niistä harvoista, joista en tunne syyllisyyttä. Ns. bestistäni olen tavannut viimeksi neljä vuotta sitten, enkä edes tunne syyllisyyttä tässä erakkomaisuudessani. En mä jaksa pitää yhteyksiä ihmisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on nykyään vähän sama, että kotona itsekseen oleminen voittaa kaikenlaiset sosiaaliset riennot, jotka vaativat ponnistelua ja pinnistelyä sekä kodin ulkopuolelle poistumista. Pystyn siihen korkeintaan noin kerran puolessa vuodessa.

      Poista