maanantai 3. kesäkuuta 2013

Matkaraportti, 4. päivä

Sunnuntaiaamu Lausannessa valkeni harmaana ja sateisena. 
Rantabulevardi näytti tyhjältä, vaikka paikallisbussista purkautuikin melkomoinen joukko ihmisiä, joiden arvelin olevan töissä jossain monista hotelleista tai avoinna olevista kaupoista. Niin ja niitä hölkkääjiä, niitä riitti ihan jokaiselle tunnille monta.

Kampeuduimme aamiaiselle samaan tilaan jossa edellisiltana illastimme. Kahvia tuotiin kupilinen eikä kannullista. Karseeta tällaisille kahvin suurkuluttajille! Onneksi aamiaistilassa oli nespresso-automaatti jolla pystyi taikomaan lisää kahvia, jos osasi...
Kävin kokeilemassa ja sain aikaiseksi lirut hemmetin vahvaa espressoa. Jotain meni siis pieleen luultavasti. Emme jääneet sitä suremaan kun olimme tilanneet uudet kupilliset "tavallista kahvia" ja ne saapuivatkin juuri kun olimme aikeissa luopua toivosta.
Kuvut ravittuna hiippailimme kämppäämme valmistautumaan päivän rientoihin.

Haa, löysin kännykästäni pari näpsyä, jotka on otettu hotellihuoneesta, siltä pieneltä parvekkeelta järvellepäin.

Alpit ja Genevenjärvi
  
Lisää kangastusmaista vuoristomaisemaa.
 
Sateesta huolimatta päätimme lähteä keskikaupungille ihmettelemään ja hyppäsimmekin metroon kätevästi noin 100 metrin päässä hotellimme ovelta.

Jäimme pois keskustassa ja nousimme pienelle kujalle. Olo oli epätodellinen, sillä missään ei näkynyt ristin sieluakaan! Satuimme nimittäin tupsahtamaan "väärälle" puolelle metroasemaa, kaduille joilla oli paljon kauppoja, mutta mikään niistä ei ollut sunnuntaina auki.
Lähdimme harhailemaan ylämäkeen, tarkoituksena päästä kaupungin kattojen tasalle erään kirkon pihalta käsin.
Onnistuihan se kun Siippa otti vähän suuntimaa puhelimen navigaattorista. Jos olisimme menneet minun suuntavaistollani, olisin lähtenyt tasan väärään suuntaan...

Kirkonmenot olivat juuri päättymässä ja yksi kerjäläinen olikin ollut kekseliäs. Seisoi siinä kirkon ovensuussa ojentelemassa pahvimukiaan, johon hölmöt hyväuskoiset turistit heittivät roposiaan, koska oven ulkopuolella oli kyltti jossa kehotettiin kunnioittamaan mahdollisia kirkollisia toimituksia JA antamaan vapaaehtoinen rahalahja kirkon kunnossapitämiseksi. Veikkaanpa, että se virallinen lipas oli siellä kirkon sisällä eikä suinkaan sen ryysyisen kerjäläisen pahvimuki.

Maisema sieltä ylhäältä oli ihan hieno, mutta en kokenut kaupungin kattoja mitenkään sykähdyttävänä juttuna. Hengästyttäväähän se toki oli, ihan vaan siksi, että piti kiivetä niin perkeleellinen määrä rappusia sinne ylös!

Lähdimme laskeutumaan kukkulalta ja sadekin oli tällä välin tauonnut. Katselimme keskustaa sillä silmällä, että löytyisikö sieltä illaksi joku mukava ruokapaikka kun metrolla pääsee kätevästi. Parikin bistroa pisti silmään ja sovimme harkitsevamme asiaa.

Päätimme kävellä takaisin hotellillepäin siten, että nappaamme metron sitten jostain kohdasta. Onnistuimme harhautumaan jonnekin epämääräiselle alueelle ja vähän alkoi jo jänskättää kun kysenalaisen näköinen sakki huojui vastaan. Onneksi löysimme metroaseman sekä oikean linjan suhteellisen nopeasti ja pääsimme palaamaan kohti hotellia.
Jäimme yhtä asemaa aiemmin pois ja se olikin ihan hauskaa, sillä matka kohti hotellia taittui pienen puiston läpi koiranulkoiluttajia katsellen.
Ostin pienestä kioskista muutaman postikortin postimerkkeineen lähetettäväksi (äiti & appivanhemmat), jotka sitten kirjoitimme lähetyskuntoon huoneessamme. 

Koska sade oli tauonnut, päätimme käydä katsastamassa läheisen tivolin jonka ohi olimme ajaneet saapuessamme. Aurinko alkoi tulla esiin pilvien takaa ja hetken kuluttua olikin jo suorastaan kuuma.
Tivolissa oli jos vaikka minkälaista laitetta ja härveliä, lähinnä tietysti lapsille suunnattuna. Tuumimme, että emme riskeeraa henkeämme menemällä johonkin kieputtimeen vaan suuntasimme kulkumme kohti Olympiamuseota ja -puistoa.

Rantabulevardin varrella oli kaikenlaisia patsaita ja istutuksia pällisteltäväksi, joten lyhyt matka museolle taittui ihan huomaamatta. Mutta mikä pettymysten pettymys! Museo oli remontissa (ollut jo vuoden), joten sinne ei ollut mitään asiaa. Tätä emme tietenkään olleet tarkastaneet etukäteen, sillä pistäytyminen museoon oli ihan päähänpisto huomattuamme kuinka lähellä se oli majapaikkaamme. Puiston yhteen osaan pääsi kävelemään ja näkyi siellä olevan Paavo Nurmen patsas paikallaan ja jotain painija- & fillaroitsijapatsaita myös.

Lompsimme takaisin hotellille ja auringonpaisteen kunniaksi oli aika nauttia ne tervetuliaisshampanjamme tässä kohdassa terassilla.
Tämä ei ollut huono päätös, sillä sää helli ja kuplajuoma maistui oikein hyvälle. Siirryimme tämän jälkeen huoneeseemme katselemaan formulakisoja.
Kisojen ja pikku päikkäreiden jälkeen lähdimme ulos nauttimaan parantuneesta säästä ja heilahdimme myöhäiselle lounaalle läheiseen kreppibaariin. Söin krepin, jossa oli kinkkua, juustoa ja sieniä. Kyllä oli hyvää! 
Kulutimme aikaa kävelemällä rantakatua ja ihailemalla laiturissa olleita (isoja) jahteja sekä joutsenia, silkkiuikkuja ja nokikanoja. Ne nokikanat sitten ovat hauskoja tipuja! Voisin tuijotella niitä loputtomiin.

Illemmalla päätimme, että jätämme menemättä sinne keskustaan uudemman kerran ja etsimme kuppilan kävelyetäisyydeltä.
Näin teimme ja löysimmekin läheltä pitserian, joka myi "miljoonaa" erilaista pitsaa sekä paria burgeriannosta ja jotain leikettä. Kupu tuli täyteen ja extrapisteet annan burgerissa käytetystä juustosta. Tarpeeksi voimakasta ja sitä oli juuri sopiva määrä pihvin päällä.

Ruuan päälle oli hyvä vähän ottaa happea vielä nautiskelemalla raittiista järvi-ilmasta ja tummasta illasta.
Uskaltauduimme myös hotellin aulabaariin, ei sinne fuusiopuolelle, ottamaan digestiivit.

Tämän jälkeen ei taaskaan tarvinnut unta paljoa houkutella.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Nimenomaan! Tällaiselle tasaisen maan kasvatille ovat aika epätodellisia nuo kaukaisuudessa siintävät vuoret.

      Poista
  2. voi, ihmettelen samoin maisemakuva ja mäkejäsi ... Kiva lukea, kunpas olisinkin itsekin matkustanut sinne ... Ihana päivä oli taas ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kirjoittaa näitä, niin huomaa, että eipä sitä nyt ihan hirveästi ole yhden päivän aikana tehty, mutta ei haittaa. Loma on lomaa eikä sitä pidä viettää juoksemalla kaikkia mahdollisia museoita läpi.
      Parin päivän tarinat on vielä jäljellä. :)

      Poista