perjantai 28. kesäkuuta 2013

Lihava ja laiska

Vaiko sittenkin oikeasti laiska ja siksi lihava? Sellainen olen minä, ihan aidosti. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen ahkera ihminen. Pystyn helposti olemaan joutilaana vaikka kirjaa lukien tai töllöä tuijotellen enkä tunne pakottavaa tarvetta puuhata koko ajan jotain saati tule levottomaksi jos pitää vaan olla.

Kaukana ovat ne ajat ja vuodet jolloin sai syödä ihan mitä vain ja paino pysyi aina samana, täsmälleen samana vuodesta toiseen.
Nykyään sitä lihoo kilon lukemalla pelkät ruokamainokset Hesarista. Kiva. Ja eihän siinä mitään jos olisi itsekuria ja ryhtiä, niin äkkiäkös sitä yhden kymmenen kiloa tai enemmän pudottaisi ja mahtuisi pienempiin vaatteisiin.

Itse asiassa pari vuotta sitten tein niin. Karppasin niin maan perkeleesti ja laihdutin oikeasti paljon nykyisen parisuhteen aikana kertyneitä kiloja. Kilothan ottivat oikein huippukirin sen jälkeen kun stumppasin lopullisesti yli kolme vuotta sitten. Olin ylpeä ja iloinen kun sain kiloja pois. Vaan sitten lösähdin takaisin sohvapotuksi ja herkuttelemaan, ja nopeasti alkoivat kilot kertymään. Suurimmaksi yksittäiseksi tekijäksi tunnistan sen, että työkiireiden vuoksi jouduin jättämään säännölliset ratsastustuntini pois.

Nykyään katson itseäni joka aamu (ja päivälläkin) peilistä ja inhoan itseäni. Olen ruma. Pyöreä nainen voi olla todella kaunis, mutta minä en sitä ole. Kaikki roikkuu ja on muhkuroilla. Inhoan näitä ainakin kahtakymmentä ylipainokiloani. Vaatteet näyttävät kamalilta päälläni eikä tee mieli mennä vaateostoksille. Vaikka pitäisi, sillä en mahdu mihinkään vanhoihin vaatteisiini enää. 
Ainoa ostohaluja herättävä vaatteisiin liittyvä asia nykyisellään on kengät. Kenkäfriikkeydestäni en ole parantunut ja onneksi jalka ei "läskisty" samalla tavalla kropan kanssa.

Toisaalta ruoka on hyvää, liian hyvää ja Siippa on liian hyvä kokki. Muinaisaikojen laihuuteni on saattanut selittyä myös sillä, että en ole itse mitään mestarikokkiainesta ja ruuanlaiton suhteenkin olen ollut varsin laiska sinkkuaikoinani.
Nykyään on notkuvat pöydät ja herkkuja (en tarkoita pullaa tai karkkia, vaan ihan vaan hyvää ruokaa) jääkaappi täynnä. Syötyä tulee ihan liikaa, sillä Siipan on äitinsä opettanut syömään isoja määriä kun on ollut suurtalouskeittäjänä ja talossa äijä joka söi (ja syö) älyttömästi. Pitäisi olla sitä itsehillintää sen verran, että pienentäisi edes omia annoskokojaan... Työmaaruokalassa olen jo siihen vähän oppinut, mutta sitten onkin kiljuva nälkä kun kotiin pääsee ja sitten tulee syötyä vaikkapa leipää ja muuta hiilarihöttöä.

Pitäisi ryhdistäytyä, ryhtyä kuntokuurille ja taas ruokaremonttiin. Psorikin voisi paremmin ja närästys luultavasti vähenisi tai katoaisi. Vaan en saa itseäni niskasta kiinni, en vaikka inhoan itseäni tällaisena. Olen täysin luovuttanut ja luopunut toivosta vielä joskus mahtua edes pari numeroa pienempiin vaatteisiin.

Punttisalille minua ei saa, uimahalliin en voi mennä kun en näe ilman rillejä mitään enkä toisaalta halua esitellä läskimakkaroitani siellä kaikelle kansalle. Sitä paitsi olen aika huono uimaankin. Enkä ole mikään himoliikkuja ollut koskaan muutoinkaan.
Pitäisi aktivoitua taas edes sauvakävelemisen suhteen, mutta sekin tuntuu tällä hetkellä ylivoimaiselta ponnistukselta varmaan siksi, että peruskuntokin on ihan rapautunut.

Olen aidossa oravanpyörässä tässä asiassa. Vihaan itseäni ja sitä miltä näytän, mutta  en saa itsestäni niin paljoa irti, että pystyisin ryhtymään johonkin toimenpiteisiin. :-/
Vihdoin olen oppinut ymmärtämään miltä ikuisista laihduttajista, ja niistä jotka jatkuvasti puhuvat laihiksen aloittamisesta, tuntuu. Masentavaa, ihan aidosti.

JälkiJuttu:
Jotain positiivistakin ettei nyt ihan pelkäksi valittamiseksi mene. Uusi passi on jo saapunut ja on noudettavissa R-kioskilta. Viikko siinä vaan meni, ihan kuten se söpö poliisipoika lupasi. Samoin tulivat auton paperit alle viikossa, vaikka vakuutusyhtiön virkailija (en voi sanoa tädiksi itseäni nuorempaa naista) sanoi, että pari viikkoa saattaa mennä.

20 kommenttia:

  1. Eipä se kuntosali varsinainen laihdutuspaikka olekaan. Pitäisi riehua kunnolla että läski palaisi. Kuntosalilla rakentuu nätti kroppa, mutta fläsä jää siihen nätin päälle ellei sitä erikseen ota pois.

    Mulla on kuntosali täällä kotona, ei tarvii lähtee ulos. Juu ei oo samanlainen kuin Madonnalla, ei ole taljoja eikä koneita. Mutta on Alvar Aallon ritiläpenkki, joogamattoja, tanko ja koottavat käsipainot. Sekä rautalättyjä tietysti joka lähtöön. Niillä, joogalla ja jumpalla oon parissa vuodessa hankkinut nätit lihakset... jotka on edelleen piilossa parinkymmenen ylimääräisen kilon alla. Mutta olenpa ainakin ryhdikäs.

    Olen patalaiska myös. Voin lukea ja katsoa leffoja koko päivän. Joka jumppaan saan patistaa itteni. Mutta tuleepahan tehtyä joskus jotain. Paljon on auttanut se, kun ostin kamoja kotiin eikä tarvii lähtee mihinkään salille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja vaikka siellä laihtuisi, niin en varmaan silti sinne menisi. Musta puuttuu joku "saligeeni".
      Mä voisin tietysti kans ostaa jotkut punnukset himaan ja sitten ne syyttävästi katselisivat mua sieltä nurkasta. Sit olis pakko tehdä jotain. ;)

      Poista
  2. Aloita ihan pienestä. Yksi kävelylenkki lisää ja yksi voileipä vähemmän. Sillä konstilla sain talvikiloja karistettua. Laihduttaminen vanhempana (ethän sä siis mikään vanha ole) on työläämpää, kun läski lisääntyy ja lihakset häviää ihan itsekseen, vaikkei söiskään tavallista enempää. Älä luovuta. Oot pystynyt lopettamaan tupakoinninkin. ( Minä en, häpeän)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se pitää tehdä. Syksyllä pääsee toivottavasti sienimetsään hyötyliikunnan pariin.

      Tällä hetkellä tuntuu, että se röökinpolton lopettaminen oli ihan pala kakkua johonkin laihduttamiseen verrattuna.
      Ehkä se tästä, nyt on pohjalla käyty eli kirjoitettu fiilis ulos itsestään.

      Poista
  3. Teki jo eilen mieli kommentoida, mutta en oikein tiennyt mitä sanoisin. Vähän sama tunne on tänään mutta koskapa kirjoituksesi kummittelee mielessäni, on pakko edes jotain. Minuakin katselee peilistä eri nainen, kun olettaisin sieltä näkeväni, Ja toivoisin. Se on aika rankkaa. Vähän niin kuin minakuva horjuisi tai jotain. Tai se oikea minä olisi piilossa siellä jossain.

    Minulle kilot tulivat (myös) tupakanpolton lopettamisesta, ikääntymisestä ja siitä, että aineenvaihdunta vaan ei toimi samalla tavalla kuin nuorena. Siihen päälle vielä toinen raskaus (+25kg) ja kilpirauhasen vajaatoiminta sekä tyytymättömyys parisuhteeseen. Hyvä yhtälö, ruoka ja juoma maistuivat ja peilistä katsoi vieras tyyppi. Koitin yhtä ja toista mutta mikään ei tepsinyt pidemmän päälle.

    Eron aikana ja jälkeen hävisi ruokahalu ja kymmenen kiloa. Nyt olen vaivoin saanut ne pidettyä poissa järkevämmällä syömisellä, mutta tarkkana saa olla koko ajan. Mutta peiliin on astetta helpompi vilkaista.

    Minulla ei siis ole mitään poppakonstia - eroa en tohdi kenellekään suositella ;-) mutta halusin kertoa lukeneeni, liikuttuneeni ja samaistuneeni. Kiitos - S -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just niin, että se joka sieltä peilistä katsoo ei ole minä. Osasit pukea sanoiksi sen fiiliksen.

      En kaivannutkaan mitään poppakonsteja enkä välttämättä mitään neuvoja, tuntui vaan siltä, että piti päästää nämä omat tuntemukset "julkisuuteen" ja ehkä saada vähän vertaistukea.
      Sitä sain, kiitos Marjaana. :)

      Poista
  4. Turhaan mollaat itseäsi. Jos kuitenkin tunnet pakonomaista laihduttamisen tarvetta, jätä suola pois (ja käske siipan jättää) ruuasta ja kaikesta mitä syöt. Tiedän, ei maistu miltään mutta jos kykenet tähän, niin lyön vetoa että vähintään viisi kiloa lähtee suolan sitoman nesteen hävitessä pois elimistöstä. Tosi juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän suolaa saa jättää kokonaan pois, se on vaarallista. :-o

      Taidan pitää läskini tai koittaa jotain maltillisempaa keinoa kuitenkin, sitten loman jälkeen. ;)

      Poista
  5. Tiedän, oikeasti ja tismalleen.
    Itse aloin taas kävellä kaikki portaat ja juoda enemmän päivän aikana vettä. Sipsit jäi jo huhtikuun alussa, mutta jotain tuli nähtävästi tilalle, kun paino ei putoa. Otankin nämä pienet muutokset henkisen kunnon kohotuksena. Eli kuten sirpa sanoi, nuo pienet muutokset on se vastaus. Kyllä se siitä, luota muhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, rappusia olen taas lisännyt minäkin kun polvi ei vihoittele niin paljoa. Vanhat sotavammat vaivaavat...

      Mä en edes muista koska olen syönyt sipsejä viimeksi... Mutta kaikkea muuta sitäkin enemmän.

      Kyllä, loman jälkeen alkaa uusi elämä, ryhdikkäämpi sellainen. Tai sitten tyydyn nykyiseen olemukseeni.

      Poista
  6. Samastuin myös, olen ikuinen läski lapsesta asti ja synnyin jo 5 kiloisena. Lapsuuden liian hyvä ruoka ja kaikki mahdolliset herkut mitä äiti tarjoili vastapainoksi isän terrorille ja pieksamiselle, rikkoi mahdollisen tervellisen ruokavalion ja opin syömään vaan hyvää. Mutta en viha itseäni,olen mitä olen. Olen hyvä ihminen kuitenkin. Ystävällinen ja aito. Niin sinäkin olet ystävällinen ja aito ja sinä et voi vihata itseäsi.
    Laihtumisen vinkki :
    on vaan üks liike laihtumiseksi kääntele päätäni vasemalta oikealla ja takaisin ja sanoo: "en halua syödä"
    Mutta haluan sinut lohduttaa. Melkein kaikki naiset pitää itseään rumaksi ja läskiksi myös laihat jostakin syystä ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Na-ta. :)
      Toivon olevani hyvä ihminen edes vähän. Mutta se itseinho tulee jostain menneisyydestä, jossa opetettiin, että pitää olla tikkulaiha, muutoin on sairas ja huono ihminen.

      Yritän päästä tästä tuntemuksesta eroon.

      Tuo laihdutusvinkkisi ei toimi, sillä minä HALUAN syödä. ;)

      Poista
  7. Olen tässä monta päivää miettinyt mitä kirjoittaisin vastaukseksi, kommentiksi, kannusteeksi.
    Jos sä haluat muokata peilin näkymää, sun täytyy opetella katsomaan itseäsi arvostavasti, ei arvostellen.

    Unohda kuurit, dieetit ja kieltäytyminen. Kaikki on sallittua, kohtuudella. Myös liikunta. Sitä voi lisäillä vähitellen, itseään kuulostellen. Jonain viikkona enemmän, sitten tulee takapakkia. Sekin on tarpeen. Pääasia on, että Asenne muuttuu. Haluat itsellesi hyvää, tehdä itsestäsi vahvemman. Kevyttä keijua sinusta ei ehkä tule mutta jos laardi muuttuu lihakseksi, se näkyy myös peilissä.

    Minulla on tippunut painoa muutama säälittävä kilo, mutta koko vaatekaappi on mennyt uusiksi, pari vaatekokoa pienemmäksi. Unohda siis vaaka. Se ei kerro mitään. Peili ja vanhat vaatteet kertovat. Kehon koostumus on se mikä muuttuu ja näkyy.

    Ota avuksi vihreä tee, se nesteyttää ja vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Sen lisäksi katso vähän lautasesi rakennetta, lisää vihreää ja vähennä vaaleita hiilareita. Lisää tummia viljoja jos kroppa kestää. Pidä hyvät rasvat mukana, laukussa manteleita ja syö säännöllisesti. Iltapalaksi vähärasvaista rahkaa ja marjoja. Pitää nälkää. Vaihda punainen liha vaaleaan ja muista herkutella kohtuudella myös punaisella pihvillä. Pikkujuttuja joiden avulla muutamassa kuukaudessa tapahtuu positiivisia muutoksia. Mutta se edellyttää sitä, että haluat itsellesi hyvää. Moittimalla ei parane mikään vaiva.

    Ja tärkeintä, arvosta itseäsi! Ihminen on muutakin kuin luku vaakan mittarissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet viisas nainen ja ihailenkin sitä luonteenlujuutta jolla olet omat kuntoilusi laittanut remonttiin.

      Vaa'an olen hylännyt jo kauan sitten. Edellisen laihdutuksen yhteydessä huomasin, että paino ei juurikaan tuntunut putoavan, mutta vaatekoko pieneni kuitenkin.

      Kiitos kannustuksesta, kyllä se tästä. :)

      Poista
    2. Mulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa: jäädä epämääräisten särkyjen ja kolotusten vangiksi tai tehdä itsestään vahvempi ja terveempi. Valitsin oikein.
      Suomen kielestä pitäisi poistaa kaksi sanaa: laihdutus ja kuuri. Sekä niiden kombinaatiot. Mutta senhän sä jo tiedätkin. Tartu hetkeen kun se tulee kohdalle, hyppää kyytiin ja nauti edistymisestäsi.

      Poista
    3. Joo, ymmärrän. Ja kyllä se meikäläiselläkin vähän kolkuttelee tuolla takaraivossa kun polvea särkee, lonkkaa kolottaa ja närästää, että vähemmän painoa ja enemmän lihaksia voisi auttaa...

      Keski-ikä ei näytä hyvältä vaan on syvältä. Joutuu tekemään paljon enemmän töitä erinäisten asioiden eteen.
      Vaan kyllä se tästä vielä, olen sen itselleni jo luvannut. :)

      Poista
  8. Tämä oli hieno ja rehti avautuminen, tältä varmasti tuntuu monesta muustakin, mutta Sinulla oli rohkeutta kirjoittaa se aidosti. Lohduksi voin sanoa ettei laihaksi pääsemisen autuus tuo välttämättä sen kummempaa tunnetta kauneudesta. Muhkuroita ja riippuvaa on ikä tuonut tullessaan eikä sitä ilmeisesti lakkaa ihmettelemästä koskaan. Tsemppiä, nauti elämästä ja hyvästä ruuasta, älä syyllistä itseäsi. Hirnakan kanssa aika paljon samoilla linjoilla. Iltalenkkinä voi olla vaikka rento kävely.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se laihtuminen välttämättä tuo sitä kauneuden ajatusta, mutta ehkä vähän terveempää ja jaksavampaa oloa.
      Iän lisääntyminen on siitä juuri ikävää, että työmäärä lisääntyy, mutta lopputulos ei välttämättä millään tavalla ole yhtä "hyvä" kuin joskus nuoruusvuosina.

      Vaan nyt on tullut harrastettua sen verran hyötyliikuntaa parina päivänä, että voi olla ihan tyytyväinen itseensä. Tästä on luvassa kuvaraporttia jahka saadaan projekti loppuun kun saumakivet pääsivät loppumaan ennen projektin valmistumista.

      Poista
  9. Hirnakka antoi mielestäni oikein hyviä neuvoja. :)
    Minun vinkkini on asettaa itselleen tavoite vaikkapa puolen vuoden tai vuoden päähän. Tavoite tai oikeastaan motivaattori on jotain, jota haluat tehdä ja jonka tekeminen edellyttää painon pudotusta ja kunnon kohennusta, ei siis painonpudotus itsessään. Tärkeää on valita tavoitteeksi sellainen tekeminen, jota haluat oikeasti. Siis sinä itse, ei joku muu. Ja jonka tekemättä jääminen harmittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirnakka onkin viisas nainen. :)
      Vaan hyvä on tuo sinunkin vinkkisi. Pohdin kaikkea tätä lomaa lökötellessäni ja ryhdyn toimeen kunhan arki taas koittaa.
      Nyt on aivan liian leppoisa keli ja lomareissukin edessä, joten enpä jaksa stressaantua.
      Kesästä pitää kuitenkin voida nauttia edes vähän. ;)

      Poista