tiistai 12. kesäkuuta 2012

Aurinko paistaa ja...

vettä sattaa, lauloi sinisankainen Alatalokin aikoinaan. 
Eilen vettä satoi täällä meillä juuri sen aikaa kun olin koirien kanssa lenkillä. 

Tänään karkasin töistä ajoissa kun päätin mennä masentamaan itseäni ja etsimään jotain läskinpeitettä. Löysinkin, ihme kyllä, muutaman kivan paidan ja kahdet capri-housut, joista toiset ovat punaiset. Juu-u, mustaan ja valkoiseen pukeutuva eukko osti punaiset housut! Ihmettelen sitä itsekin ja aika näyttää käytänkö niitä koskaan missään muualla kuin omalla takapihalla. ;)

Niinpä olin siis niin sanotusta normaalista aikataulusta poiketen ennen aikaisesti kotimatkalla. Noin puolivälissä taivas aukeni. Vettä tuli ihan saatanasti, kuin sieltä kuuluisasta Esterin peestä! Mielessä väikähti ajatus, että taas sitä joudutaan vesisateessa ulkoilemaan. Vaan kyseessä olikin joku ukkoskuuro, joka parahultaisesti loppui kun pääsin kotipihaan. Emme siis kastuneet, paitsi hiestä, sillä ilma oli todella ukkoshauteisen painostavan kuuma. Reippaasti kuitenkin käyskentelimme kaupungin mailla tutkailemassa, että kuinka lähelle pihaamme on odotettavissa suunnistuskansaa viikonloppuna. Aika lähelle, sanoisin. Tai oletan, että nuo meitä lähimmät kesantopellot on tarkoitettu parkkipaikoiksi, mutta ainahan sitä voi odottaa, että joku eksynyt suunnistaja hilppaisee otsalamppunsa kanssa pihaan yöllä. Pitäisiköhän jättää makkaraa yöpalaksi grillin viereen, jos niitä vaikka sattuu hiukomaan kun ovat eksyksissä sinkoilleet sinne tänne?

Töistä ajellessa näin myös absurdin näyn maalaismaisemassa kun kahden päivän aikana eräälle kesantopellolle on noussut telttakylä armeijan puolijoukkueteltoista valmiina majoittamaan innokkaat Jussit ja Venlat. Olisin pysähtynyt ottamaan kuvan jos ei olisi satanut vettä niin helvetisti. Ehkä huomenna sitten.

Pääsimme siis kuivin jaloin lenkiltä kotiin ja hetken päästä taivas mustui ja repesi. Vettä tuli kuin saavista ja sekaan mahtui ukkostakin. Sadetta kesti ehkä vartin verran ja sinä aikana satoi noin neljä milliä. Kummasti puhdisti ilmaa moinen jyräys ja olikin ihan miellyttävä puuhastella parvekkeella kukkia hoitaen. 
Sitten jo luulinkin, että lähiseudulla oli puhjennut jonkin sortin jengisota kun kuului hirveää paukuttelua, pommitusta ja sarjatulta. Onneksi muistin, että täällä suunnalla on käynnissä joku suuremman luokan sotaharjoitus enkä lähtenyt soittelemaan hätäkeskukseen...

Olen myös uhmannut kohtaloani ja herra Murphyn lakia, ja pessyt kaksi koneellista pyykkiä. Katastrofeja ei tapahtunut eikä kone hajonnut. Siitä sitten huomasinkin, että minulla ON muitakin kuin mustia ja valkoisia vaatteita, sillä toinen koneellinen koostui ihan kirjopyykistä ja kaikki ne vaatteet olivat minun. Hämmentävää...

Eilen illalla näin pitkästä aikaa siilin. Täälläpäin niitä näkee harvemmin, liekö sitten piileskelevät metsän siimeksessä vai pysyttelevätkö poissa kyykäärmeiden takia. Niitä täällä riittää.
Tämä siili oli kuitenkin iso ja hyvinvoivan näköinen. Puksutti ja säksätti kovalla äänellä koirille, jotka osoittivat kunnioitusta ja pysyivät kauempana suosiolla.

Puutarhassa kukkivat jättisinilaukat iloisesti ja liljat ovat kasvattaneet komeat varret. Olen myöskin metsästänyt liljakukkoja säännöllisesti ja säälimätön tappamiseni on selvästi tuottanut tulosta. Muutamaan päivään en ole onnistunut yhtään vihulaista löytämään.

2 kommenttia:

  1. Siilihän syö kärmeksiä ! Tarkistin varmuudeksi Isommalta, jolla on aina ollut bilsa 10. Eli niitähän pitäisi olla ruuhkaksi asti, jos lierojakin kerran löytyy.

    Siilit ovat kyllä kivoja. Viime kesänä TM ja Isompi nukkuivat terassilla, kun oli niin pirun kuuma ja aamuyöstä TM oli herännyt massiiviseen rapinaan, kun jättisiili oli vaeltanut n. metrin päästä ohi. Henk.koht. olisin saanut satavarmasti sydärin, mutta TM-lehmänhermo oli kääntänyt vain kylkeä. On se hurja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin mäkin muistelin, mutta en sitten ollut ihan varma... Mutta tuossahan tuota metsää riittää ja loistavia kolosia siileille, joten kai ne mieluummin siellä oleilevat kuin tien poskessa. :)

      Siilit on tosi kivoja. Muinoin asustellessani Espoossa maan tasalla metsän reunassa sain ruokkia kokonaista perhettä. Ruokin siis koirankekseillä kun maitoahan ei niille saa antaa. Tassu-keksi oli kova sana myös siilin mielestä. ;)

      Poista