Twitter

En ole Twitterissä, en Facebookissa enkä Instagramissa.
Mistä mä keksisin jotain twiitattavaa edes kun tämä blogikirjoittaminenkin tahmaa välillä kummasti.
Twitterin sielunelämään olen joutunut työn puolesta paneutumaan hieman ja onhan se vähän sekava koko systeemi. Itse en moista kauaa varmaankaan jaksaisi. Juu, ei ole mun juttuni ja ihmettelen, miten jotkut megatwiittaajat ehtivät koko ajan räplätä niitä värkkejään ja suoltaa kommenttejaan sekä lisäksi vielä seurata muita siellä Twitterissä. Mutta kukin tyylillään.

JälkiJuttu:
Meille on luvassa vihdoin hieman viilennystä yläkerran kuumuuteen, sillä taloyhtiössä on nuijittu läpi lupa asentaa ilmalämpöpumppu asuntoon jäähdytystarkoituksessa. Niinpä minäkin eilen sellaisen tilasin ja asennus on heti heinäkuun alussa. Ihanaa, on toivoa vielä, että yläkerrassamme olisi joskus viileääkin!

Muutoin täällä ei tapahdu mitään mullistavaa. Siippa lähti työreissuun ja me täällä koirain kanssa vedetään lonkkaa ja koitetaan olla hikoilematta turhaan. Ohessa mallia näyttää PP.

Kyllä se niin on, että mitä vanhempi koira, sitä enemmän se nukkuu. Tänään PP vaivautui raahaamaan arsensa alakertaan siinä kohtaa kun kilistelin kotiavaimia ja availin tuulikaapin ovea joskus lähempänä puolta päivää... On se, vanha ja hidas, ja jäykkä. Olen henkisesti hyväksynyt sen, että viimeistä kesää tässä varmaankin yhdessä mennään.

Kesällä pitää olla tietysti kukkakuvia, joten tässä suloinen atsaleani, joka kukkii juuri nyt ihan täysillä.

Enkä ole muuten moneen päivään nähnyt yhtään liljakukkoa! Taidan siis oikeasti olla voitolla tai sitten ne vaan keräävät voimiaan seuraavaan hyökkäykseen.

Ihmepuu

Haapa on todellinen ihmepuu. Se kun pääsee kasvamaan tietyn kokoiseksi, niin sitä ei tapa mikään. Saattaisi selvitä ydinräjähdyksestäkin yhdessä rottien ja torakoiden kanssa.

Meillä on paljon haapaa tuossa lähimetsässä ja niinpä omaankin pihapiiriin aina silloin tällöin yrittää joku haavankuikale pesiytyä.
Keittiön ikkunan alle, tuonne angervopuskan sekaan, pääsi yksi haapa pesiytymään. Yhden kesän aikana kiskoin sitä haavanalkua moneen kertaan pois ja joka kerta kuvittelin sen tappaneeni. Ei, aina vain uudestaan pukkasi esiin kunnes suivaannuin ja kaivoin lapiolla ihan jokaikisen juurenpalan minkä löysin. Siihen loppui sen haavan yritys vallata ikkunani edusta.

Vaan olisi kivaa jos tämän verenpisarani saisin puuna. Siinä olisi ohikulkijoilla ihmettelemistä ihmepuussa kerrakseen ja se olisi varmasti todella kaunis puuna kun se on kaunis tällaisena amppelikukkanakin.  Roskaa toki tulisi paljon... hmmm... Ehkä en haluaisikaan sitä puuna kuitenkaan.

My pride and joy

JälkiJuttu:
Lämmin ja kostea ilma on tehnyt tehtävänsä myös mehikasvipenkissäni. Ne ovat riehaantuneet aivan vallattomasti kasvamaan. Otan kuvat näytille kunhan ensin siistin sitä yhtä ryökälettä, joka yrittää omia koko penkin itselleen.
Atsaleassakin ensimmäiset kukkaset ovat jo auenneet. Ja se on aivan yhtä kaunis kuin viime vuonnakin, mutta tuplasti isompi. 
Liljakukkojen suhteen taidan olla johdossa, aikakin olen saanut todella monta pyydystettyä. Nyt ne on aika helppo vielä napata kun kukkien varret ovat sen verran lyhyet, että eivät pysty levittäytymään suurelle alalle. Minulla on myös suuri suunnitelma laittaa koko liljapenkki uusiksi syksyllä ja huolehtia, että reunalla on "myyränkarkottajia" riittävästi. Sen verran näkyy verottaja penkissä käyneen, että yhtä komeaa kukintoa ei ole tälle vuodelle luvassa kuin esim. viime kesänä.

Kotona ollessa sitä näköjään myös laiskistuu lounaan suhteen. Itse söin tänään kolmatta päivää tiistaina tekemääni broileri-pasta-salaattia eikä edes käynyt mielessä, että olisin siihen jotenkin kyllästynyt. Ihan hyvää se on edelleen, ryyditettynä omatekoisella salaatinkastikkeella. Vielä sitä salaattia on vähän jäljellä ja luulen, että syötän lopun Siipalle illalla... ;)

Lounaalla tänään, ja eilen, ja edellispäivänä...

Avokado

Tämä hedelmä (kai se on hedelmä?) kuuluu sinne inhokkiosastooni. Johtuu varmaankin siitä kun joskus nuoruudessani äitini oli tohkeissaan ostanut jostain (kalliilla varmaankin) avokadoa kuultuaan sen olevan äärimmäisen terveellistä ja vitamiinipitoista.
No, se avokado ei luonnollisestikaan ollut niin sanotusti syöntikypsä ja maistui lähinnä saippualta. Aina kun näen avokadon, muistan sen saippuaisen maun. Sittemmin en ole avokadoa kotiini ostanut. Syön kyllä guacamolea ja avokadoa muutoin vaikkapa salaatissakin jos sitä jossain tarjotaan, mutta itse en sitä osta. 

Sama syndrooma minulla on oliivien suhteen. Tosin oliivit saatan jopa lajitella pois jos niitä on liikaa ruuassa. Erityisiä inhokkejani ovat ne kammottavat mustat (yleensä espanjalaiset) oliivit, joiden mausta tulee lähinnä oksennus mieleen. *brrrhhhh*

JälkiJuttu:
Takapihallamme on viidakko, johon VV hukkuu ja vanhat pierutkin loikkivat siellä kulkiessaan. Lähden siis raivaamaan viidakkoa nyt ja samalla tsekkaan josko olisi arkkivihollisiani lisää tapettavissa. Nimittäin niitä liljakukkoja. Juu, ensimmäiset tapoin jo viime viikonloppuna! Ovat vuosi vuodelta röyhkeämpiä!

Eivät sitten osanneet päättää

Yleensä en kiinnitä Yhteispahan kanssa tulevaan mainosnippuun mitään huomiota vaan nakkaan ne suoraan paperinkeräykseen.

Viime viikolla tullutta muovikäärettä avatessani ja lajitellessani huomioni kiinnittyi jostain syystä siihen, että Tallinnan risteilyjä tarjoavan laivan mainoksia oli kaksi.
Pitihän niitä sitten tutkailla lähemmin.

Kansikuvat olivat keskenään erinäköiset, vaikka tekstit kansissa olivat aivan samat.

Niinpä siirryin tutkimaan sisältöjä, josko niissä olisi jotain eroavaisuuksia. Vaan samat tekstit löytyivät molemmista vieläpä samalla tavalla taitettuna ensimmäistä aukeamaa lukuunottamatta. Eroavaisuudet löytyvät kuvituksista.

Ylempi aukeama on tuosta, jonka kansi on vasemmalla puolella edellisessä kuvassa.
Osuuskauppa haluaa siis mainostaa kohdennetusti sen perusteella lähteekö propuska lapsiperheille vai lapsettomille. Meidän huushollimme lienee jonkin sortin androgyyni kun eivät osanneet päättää kumman lähettävät ja lähettivät molemmat. ;)

Niin tai näin, tällä kertaa tämän mainoksen toimittaminen meille oli ihan turhaa, sillä kesälomareissut on jo suunniteltu ja lyöty lukkoon. Toki toinen, se lyhyempi reissu suuntautuu juuri Tallinnaan tuolla mainitulla paatilla, koska naidun suvun mukaan lähtevä osa haluaa tanssia aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus... Minä en, mutta kestän tämän(kin) kyllä.

Läsnäolo

Siinäpä onkin jalo taito, läsnäolon taito. On helppoa olla paikalla olematta läsnä. Itselleni sellainen olomuoto on tuttuakin tutumpaa kaikista niistä jonninjoutavista komiteakokouksista, joissa itsellä ei ole mitään aktiivista roolia. On vain kutsuttu paikalle neukkarin täytteeksi tai sitten asia ei kiinnosta edes viran puolesta, mutta jostain syystä on moiseen palaveriin ajautunut. Siinä sitä helposti luisuu sellaiseen omaan horrokseensa jossa joko ajattelee sitä päivän kauppalistaa tai sitten ei ajattele mitään. 

Vaan olla aidosti läsnä erityisesti tilanteissa, joissa joku toinen on ahdingossa ja haluaa purkaa tuntojaan, on taito jota ei voi opetella. Kykyä joko on tai ei ole.

JälkiJuttu:
Lauantaina olin läsnä juhlimassa kummilapseni valmistumista ammattiin. Ihan uskomatonta, että se vasta äsken ollut pieni käärö on upea nuori nainen, jolla on ammattitutkinto loistavin arvosanoin ja vakituinen työpaikka. Elämä mallillaan ja maailma avoinna. Olen ylpeä hänestä. :)

Kekkee kesäkuu

Otanpa tähän nyt taas Neon sanat työn alle. Jospa se sanainen arkku taas siitä avautuisi.
Kiitokset Neolle jälleen vaivannäöstä! :)

Ja heti skippaan ensimmäisen sanan. Tai no, käsittelen sen tässä kertomalla, että sinappi ei näyttele elämässäni juuri minkäänlaista roolia, mutta Siippa ei voisi elää ilman sitä.  :)

Kesäkuuta pukkaa

Nopeasti, puhelimella ettei leidien tarvitse pettyä tai odotella liian pitkään.
Ei paha, vaikka asento onkin mielestäni hassun teennäinen. ;)