 |
| Varjon puolella etupihalla |
 |
| Takapihalla eli auringon puolella |
 |
| Pötkylä |
Taidankin tästä mennä X-asentoon tuulettimen eteen makaamaan... Ulos en ainakaan lähde ennenkuin on pakko.
maanantai 19. toukokuuta 2014
Eipä vähän
Kuuma nimittäin! Voisinpa jopa arvailla, että saattaa se ukkonenkin tänne pyörähtää kun näissä lämpötilalukemissa mennään.
Ja sisälämpötilakin taas 26!! Pakko laittaa huushollin irtoropellit pyörimään että vähän ilma kiertää. Eipä ihme, että VV:kin ottaa ihan relasti pötkönä...
Treffit eläinlääkärin kanssa siirtyivät parilla tunnilla eteenpäin, joten meni iltapäivän pakka ihan uusiksi. Ei voi mitään, onneksi on mahdollisuus joustaa. Ja onneksi on autossa ilmastointi!
Taidankin tästä mennä X-asentoon tuulettimen eteen makaamaan... Ulos en ainakaan lähde ennenkuin on pakko.
Taidankin tästä mennä X-asentoon tuulettimen eteen makaamaan... Ulos en ainakaan lähde ennenkuin on pakko.
Kotikulmilla tapahtuu
Ihana kesäisen lämmin viikonloppu oli ja tänäkin aamuna lämpö helli suloisesti kehoa ja mieltä! Taitaa tulla niin kuuma päivä, että vanhojen pierujen keritseminen saa tältä päivältä jäädä, samoin siivoaminen. Sen sijaan vien VV:n rokotuksille elikkäs menen treffeille eläinlääkärini kanssa. :)
Viikonloppuna tosiaan sää suosi niin pihan kuopsuttelijaa kuin erinäisiin tapahtumiin osallistuvaakin.
Lauantaina käytiin ihmettelemässä, että kaikkeen sitä ihminen ryhtyy, kuten vaikka uimaan jäätävän kylmässä mutaojassa...
Tuossa nurkalla nimittäin kisailtiin jo viidettä (vai neljättä, en ole ihan varma) kertaa Extremerun-kisa. Mukaan matkaan oli lähtenyt kuuleman mukaan noin 4 000 kisajaa, joista osa oli mukana veren maku suussa eli tosissaan ja osa sitten hupailumielellä pukeutuneena mitä mielikuvituksellisimpiin asuihin. Ja sen kyllä huomasi, esteille muodostui melkoisia jonoja. Juontajan (Jaajo Linnanmaa) mukaan kisassa oli myös paljon julkkiksia sekä missukoita ja tissukoita. Minä näin tasan kaksi julkkista: Jaajon (daa, aika helppoa kun heilui siellä mikrofoni kädessä ja oli muuten pidempi kuin kuvittelin) sekä Jetro Rostedtin, jolla oli tumma puku hieman kuraantunut reissussa ja rööki maistui maaliintulon jälkeen.
Hauskaa näytti porukalla olevan. Viivähdimme paikalla sen verran, että ehti aurinko tarttua käsivarteen ja otsaan eli kesän pohjaväri on saavutettu.
Sunnuntaina olikin sitten aika taas kannattaa paikallista tapahtumaa. Tämä, nyt kolmatta kertaa järjestetty, Kartanon kevät on ihan mukava ja silleen kivalla tavalla kotikutoinen häppening. Paikalla on aina jotain käsityöläisiä myymässä tuotteitaan sekä tietysti työttömien makkaragrilli ja muuta oheisohjelmaa. Lapsille paljon kaikkea, mm. poniratsastusta muutamalla eurolla. On aina hauska katsella lasten ilmeitä kun pääsevät ponin selkään istumaan tai koiran vetämän kärryn kyytiin. Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa pienelle lapselle.
Meikäläisille siellä on lähinnä miljöö, sillä kuten olen aiemminkin kertonut, on tuo kartanonpuisto aivan ihana paikka. Olen hyvin iloinen, että kaupunki päätti puiston kunnostaa ihmisten iloksi.
Tänä vuonna oli paikalle saatu semi-akustisesti esiintymään oman kaupungin tyttö Vicky Rosti. Häntä kuuntelimme hetken aikaa ja huolestuin kun tunsin kaikki kappaleet niin, että oli vähän pakko laulella mukana. ;)
Muuta ihmeellistä ei sitten viikonloppuna tullutkaan tehtyä. Vähän pihan ruoputtelin ja yritin elvyttää huonosta talvesta (ja koirankusesta) pahasti kärsinyttä nurmikkoa. Saapa nähdä elpyykö, vai pitääkö ryhtyä perustamaan nurmikkoa uudestaan. Ei huvittaisi... *huoh*
Näpsäisin myös hieman tärähtäneen otoksen tuosta hienosta verenpisarastani. Toivon, että sitä ei enää halla korjaa, sillä se on kovin erikoinen ja kaunis minun mielestäni. Kuva ei ehkä näytä kukkaa koko komeudessaan, mutta ehkä yritän ottaa toisenkin otoksen jahka useampi nuppu aukeaa. Kuitenkin tuo sisempi osuus (lila) on sellainen kerrattu versio.
Jälkijuttu:
Heklalle vielä iso kiitos vinkistä estää anonyymit kommentit! Nimittäin ei ole ensimmäistäkään roskapostikommenttia tullut sen jälkeen kun moisen asetuksen laitoin voimaan. :)
Viikonloppuna tosiaan sää suosi niin pihan kuopsuttelijaa kuin erinäisiin tapahtumiin osallistuvaakin.
Lauantaina käytiin ihmettelemässä, että kaikkeen sitä ihminen ryhtyy, kuten vaikka uimaan jäätävän kylmässä mutaojassa...
Tuossa nurkalla nimittäin kisailtiin jo viidettä (vai neljättä, en ole ihan varma) kertaa Extremerun-kisa. Mukaan matkaan oli lähtenyt kuuleman mukaan noin 4 000 kisajaa, joista osa oli mukana veren maku suussa eli tosissaan ja osa sitten hupailumielellä pukeutuneena mitä mielikuvituksellisimpiin asuihin. Ja sen kyllä huomasi, esteille muodostui melkoisia jonoja. Juontajan (Jaajo Linnanmaa) mukaan kisassa oli myös paljon julkkiksia sekä missukoita ja tissukoita. Minä näin tasan kaksi julkkista: Jaajon (daa, aika helppoa kun heilui siellä mikrofoni kädessä ja oli muuten pidempi kuin kuvittelin) sekä Jetro Rostedtin, jolla oli tumma puku hieman kuraantunut reissussa ja rööki maistui maaliintulon jälkeen.
Hauskaa näytti porukalla olevan. Viivähdimme paikalla sen verran, että ehti aurinko tarttua käsivarteen ja otsaan eli kesän pohjaväri on saavutettu.
Sunnuntaina olikin sitten aika taas kannattaa paikallista tapahtumaa. Tämä, nyt kolmatta kertaa järjestetty, Kartanon kevät on ihan mukava ja silleen kivalla tavalla kotikutoinen häppening. Paikalla on aina jotain käsityöläisiä myymässä tuotteitaan sekä tietysti työttömien makkaragrilli ja muuta oheisohjelmaa. Lapsille paljon kaikkea, mm. poniratsastusta muutamalla eurolla. On aina hauska katsella lasten ilmeitä kun pääsevät ponin selkään istumaan tai koiran vetämän kärryn kyytiin. Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa pienelle lapselle.
Meikäläisille siellä on lähinnä miljöö, sillä kuten olen aiemminkin kertonut, on tuo kartanonpuisto aivan ihana paikka. Olen hyvin iloinen, että kaupunki päätti puiston kunnostaa ihmisten iloksi.
Tänä vuonna oli paikalle saatu semi-akustisesti esiintymään oman kaupungin tyttö Vicky Rosti. Häntä kuuntelimme hetken aikaa ja huolestuin kun tunsin kaikki kappaleet niin, että oli vähän pakko laulella mukana. ;)
Muuta ihmeellistä ei sitten viikonloppuna tullutkaan tehtyä. Vähän pihan ruoputtelin ja yritin elvyttää huonosta talvesta (ja koirankusesta) pahasti kärsinyttä nurmikkoa. Saapa nähdä elpyykö, vai pitääkö ryhtyä perustamaan nurmikkoa uudestaan. Ei huvittaisi... *huoh*
Näpsäisin myös hieman tärähtäneen otoksen tuosta hienosta verenpisarastani. Toivon, että sitä ei enää halla korjaa, sillä se on kovin erikoinen ja kaunis minun mielestäni. Kuva ei ehkä näytä kukkaa koko komeudessaan, mutta ehkä yritän ottaa toisenkin otoksen jahka useampi nuppu aukeaa. Kuitenkin tuo sisempi osuus (lila) on sellainen kerrattu versio.
Jälkijuttu:
Heklalle vielä iso kiitos vinkistä estää anonyymit kommentit! Nimittäin ei ole ensimmäistäkään roskapostikommenttia tullut sen jälkeen kun moisen asetuksen laitoin voimaan. :)
keskiviikko 14. toukokuuta 2014
Pakettiautomaatti
Olen ehkä saattanut mainita täälläkin, että postimme lakkautettiin yli vuosi sitten ja nyt lähin posti sijaitsee noin 15 kilometrin päässä (ennen matkaa oli noin kaksi kilometriä). Eihän se ole matka eikä mikään, mutta posti, joka palvelee varmaankin 50 000 taloutta, sijaitsee liikekiinteistössä, jossa on yhteensä noin kymmenen parkkipaikkaa... Olen kyseisessä toimipisteessä asioinut vain muutaman kerran (hakenut pakettia) ja joka kerta siellä on ollut valtava jono.
Siitä suivaantuneena yritin jo aiemmin rekisteröidä itseäni pakettiautomaatin asiakkaaksi. Onneksi en jostain syystä onnistunut silloin ensimmäisellä kerralla, sillä sittemmin on pakettiautomaatti tullut myös tuohon lähi-Alepaamme. Nöyrryin ja luin käyttöohjeita, minkä jälkeen onnistuinkin kertomaan Itellan systeemille, että haluan jatkossa pakettini oikean postin sijasta tuohon lähiautomaattiin.
Edellispäivänä tilasin netistä kahvikapseleita tuohon uuteen ihanuuteeni (kilpailee muuten vahvasti ykkössuosikin asemasta tiskikoneen kanssa) ja katso, viesti paketin saapumisesta pakettiautomaattiin tuli jo eilen illansuussa!
Niinpä pääsin tänään sitten ensimmäistä kertaa tekemään tuttavuutta moisen masiinan kanssa. Etukäteen olin pohtinut, että mistä minä huomaan mikä luukku aukeaa... Noh, tämähän oli suunniteltu ihan sellaisellekin ihmiselle, joka ei erota oikeaa vasemmasta. Näppäiltyäni tekstarilla saamani koodin, kertoi automaatti, että pakettisi on luukussa nuolen osoittamassa suunnassa. Ja sen jälkeen sai antaa käskyn avata luukku. Luukkuhan ponnahti sen verran selkeästi auki, että ei sitä voinut olla huomaamatta.
Ja koko tähän toimenpiteeseen kului noin kaksi minuuttia. Vaihtoehtona olisi ollut ajaminen hampaita kiristellen sinne postin toimipaikkaan, parkkipaikan epätoivoinen etsintä ja jonottaminen tiskille noin puoli tuntia. Kyllä, voitte olla varmoja, että kannatan lämpimästi tätä automaattisysteemiä!
Lisäksi kävin (salaa) puutarhamyymälässä sillä tekosyyllä, että sen viimekesäisen ruukussa olleen ja siihen kuolleen runkoverenpisaran tilalle piti löytää jotain.
Löysinkin kivan runkoruusun halvalla, joten jos kuolee, niin ei harmita. Samalla teemalla hankin siihen tuunaamaani pallogrilliin taas äitienpäiväruusun alennuksesta. Tässähän pätee se, että siinä on aina ruukkuruusu, joka on ostettu alennusmyynnistä ja joka saa olla grillissä niin kauan kuin se kukkii. Useimmat ovat kukkineet koko kesän henkensä kaupalla. ;)
Olisin ostanut tomaatinkin Siipalle, mutta ne olivat loppuneet. Sen sijaan ostin aivan hurmaavan kauniin amppelissa olevan verenpisaran. En vaan pystynyt vastustamaan sitä, vaikka minulla jo periaatteessa oli "amppelikukkakiintiö" täynnä. Ratkaisin "ongelman" sijoittamalla verenpisaran ulko-oven lippaan ja siirtämällä siinä olleen orvokki-istutuksen maan tasalle. Nimittäin tänään sää suosi ja sain kuin sainkin sen kukkapenkin kunnostettua!
Hellävaraisesti siirsin jo kasvamaan lähteneet liljat korotettuun penkkiin ja toivon etteivät kovin pahasti ottaneet nokkaansa moisesta siirtelystä. Lisäksi istutin viisi torvililjan (= valkolilja) sipulia, joiden toivon myös menestyvän.
Sen amppelissa olleen orvokin laitoin sitten siihen penkin eteen kaunistukseksi kunnes saan sen vanhan mylläyksen tasattua ja keksittyä siihen jonkun kestävän ratkaisun. Nyt se on aika ruma kun poistin siitä vain vanhat reunakivet ja se jäi aika myllätyn näköiseksi.
Yritän saada jotain valokuviakin aikaiseksi näistä puuhasteluistani.
Siitä suivaantuneena yritin jo aiemmin rekisteröidä itseäni pakettiautomaatin asiakkaaksi. Onneksi en jostain syystä onnistunut silloin ensimmäisellä kerralla, sillä sittemmin on pakettiautomaatti tullut myös tuohon lähi-Alepaamme. Nöyrryin ja luin käyttöohjeita, minkä jälkeen onnistuinkin kertomaan Itellan systeemille, että haluan jatkossa pakettini oikean postin sijasta tuohon lähiautomaattiin.
Edellispäivänä tilasin netistä kahvikapseleita tuohon uuteen ihanuuteeni (kilpailee muuten vahvasti ykkössuosikin asemasta tiskikoneen kanssa) ja katso, viesti paketin saapumisesta pakettiautomaattiin tuli jo eilen illansuussa!
Niinpä pääsin tänään sitten ensimmäistä kertaa tekemään tuttavuutta moisen masiinan kanssa. Etukäteen olin pohtinut, että mistä minä huomaan mikä luukku aukeaa... Noh, tämähän oli suunniteltu ihan sellaisellekin ihmiselle, joka ei erota oikeaa vasemmasta. Näppäiltyäni tekstarilla saamani koodin, kertoi automaatti, että pakettisi on luukussa nuolen osoittamassa suunnassa. Ja sen jälkeen sai antaa käskyn avata luukku. Luukkuhan ponnahti sen verran selkeästi auki, että ei sitä voinut olla huomaamatta.
Ja koko tähän toimenpiteeseen kului noin kaksi minuuttia. Vaihtoehtona olisi ollut ajaminen hampaita kiristellen sinne postin toimipaikkaan, parkkipaikan epätoivoinen etsintä ja jonottaminen tiskille noin puoli tuntia. Kyllä, voitte olla varmoja, että kannatan lämpimästi tätä automaattisysteemiä!
Lisäksi kävin (salaa) puutarhamyymälässä sillä tekosyyllä, että sen viimekesäisen ruukussa olleen ja siihen kuolleen runkoverenpisaran tilalle piti löytää jotain.
Löysinkin kivan runkoruusun halvalla, joten jos kuolee, niin ei harmita. Samalla teemalla hankin siihen tuunaamaani pallogrilliin taas äitienpäiväruusun alennuksesta. Tässähän pätee se, että siinä on aina ruukkuruusu, joka on ostettu alennusmyynnistä ja joka saa olla grillissä niin kauan kuin se kukkii. Useimmat ovat kukkineet koko kesän henkensä kaupalla. ;)
Olisin ostanut tomaatinkin Siipalle, mutta ne olivat loppuneet. Sen sijaan ostin aivan hurmaavan kauniin amppelissa olevan verenpisaran. En vaan pystynyt vastustamaan sitä, vaikka minulla jo periaatteessa oli "amppelikukkakiintiö" täynnä. Ratkaisin "ongelman" sijoittamalla verenpisaran ulko-oven lippaan ja siirtämällä siinä olleen orvokki-istutuksen maan tasalle. Nimittäin tänään sää suosi ja sain kuin sainkin sen kukkapenkin kunnostettua!
Hellävaraisesti siirsin jo kasvamaan lähteneet liljat korotettuun penkkiin ja toivon etteivät kovin pahasti ottaneet nokkaansa moisesta siirtelystä. Lisäksi istutin viisi torvililjan (= valkolilja) sipulia, joiden toivon myös menestyvän.
Sen amppelissa olleen orvokin laitoin sitten siihen penkin eteen kaunistukseksi kunnes saan sen vanhan mylläyksen tasattua ja keksittyä siihen jonkun kestävän ratkaisun. Nyt se on aika ruma kun poistin siitä vain vanhat reunakivet ja se jäi aika myllätyn näköiseksi.
Yritän saada jotain valokuviakin aikaiseksi näistä puuhasteluistani.
maanantai 12. toukokuuta 2014
Käsi kyynärpäätä myöten paskassa
Ihan tietämättäni oli mulle näin käynyt. Nimittäin sen perkeleen pienen punaisen eli Ka:n kanssa.
Jos olisin tiennyt, en olisi lyönyt rahaa kiinni mihinkään homepuhdistukseen. Vaan enpä tiennyt, joten turha kai sitä on surra. Rahaa se vain oli eikä kukaan onneksi kuollut.
Tilanne alkoi rullata viime viikolla kun kyöräsin kaaran pahaa aavistamatta tilaamaani huoltoon. Kevein mielin jätin auton sinne saatesanoin ettei ole kiire.
Porhalsin läpi tuulen ja tuiskun julkisia liikennevälineitä käyttäen Ison Kirkon kautta kotiin. Vittu, että oli kylmä. Enpä olisi voinut viime viikolta paskempaa päivää sään puolesta valita tuolle huoltoon toimittamiselle.
Seuraavana päivänä sain puhelinsoiton korjaamolta, jonka aikana minulle selvisi, että olen vuosi sitten ostanut kapallisen paskaa. Halvalla toki, mutta paskaa silti.
Autosta löytyi sellaisia vikoja sellainen määrä, että korjaaminen olisi maksanut PALJON enemmän kuin mitä kyseisestä menopelistä oli maksettu. Ja jos alkaisi korjaamaan, niin kohta repsahtaisi toisesta kohtaa. Kiitin korjaamon isäntää rehellisyydestä, ihan aidosti.
Mikäs siinä, kilvet katsastuskonttorille ja kaara Kuusakoskelle. Siitä ilosta ei sentään tarvitse mitään maksaa kun lähettää autonsa romutettavaksi ja korjaamo hoitaa logistiikan.
Että nyt olen todellakin autoton ja niin on äitinikin. Muorille sanoin, että jos hän autoa vielä tarvitsee, niin sitten vuokrataan joku pompannappi silloin kun tarvetta ilmenee. Halvemmaksi se tulee kuin seisottaa jotain rotiskoa pihassa odottamassa, että josko sillä ajettaisiin.
Näissä tunnelmissa meni loppuviikko.
Viime viikon ja viikonlopun saavutuksiin sentään kuului ryytimaan kylväminen sekä gladiolussipulien istuttaminen. Etupihan kukkapenkki odottaa vielä kunnostustaan kun ei viitsi tuolla vesisateessa kyykkiä kuokkimassa ja tänäänkin taas sataa. Eilen sen hetken kun paistoi aurinko oli toisaalla äitienpäivän vietossa. Jospa huomenna?
Koska rahanmenoa ei ilmeisesti ollut viime viikolle vielä riittävästi, ostin itselleni myös äitienpäivälahjan vaikken kenenkään äiti olekaan. Tästä lahjasta on iloa myös Siipalle.
Mustan tietysti. Ja siksi nyt, että Nespresso hyvittää masiinasta neljäkymppiä ostohinnasta takaisin kun hommaa masiinan toukokuun aikana ja ruinaa hyvityksen kesäkuun puoliväliin mennessä. Nyt meidänkin huushollissamme saa loistavaa espressoa (ja lungoakin jos haluaa) helposti ja nopeasti (verrokkina mutteripannun kanssa säätämiseen). Nam!
Jääkiekon MM-kisoista en edes ala. Olen toisella silmällä katsonut kaksi ala-arvoista Suomen matsia ja jotenkin tuntuu, että enempää ei tarvitsekaan katsoa.
JälkiJuttu:
Auttakee armaat blogistaniatoverit. Onko teillä kokemusta, että jäävätkö roskapostit pois jos laittaa sen "todista ettet ole robotti" -systeemin päälle? Vai osaavatko ne perkeleet huijata sitäkin. Tilanne on nyt nimittäin se, että sitä roskapostia sataa postilaatikkoon ihan järjettömästi. Blogger kyllä hyvin bloggaa ne tuonne roskapostilaariin, mutta vaikka ne eivät tule blogiin näkyviin, tulevat ne kuitenkin sähköpostiin. Ärsyttävää.
Nyt lähden kylille katsomaan löytyisikö vaikka jotain ruokaa ostettavaksi, itselleni, sillä Siippa lähti reissun päälle.
Jos olisin tiennyt, en olisi lyönyt rahaa kiinni mihinkään homepuhdistukseen. Vaan enpä tiennyt, joten turha kai sitä on surra. Rahaa se vain oli eikä kukaan onneksi kuollut.
Tilanne alkoi rullata viime viikolla kun kyöräsin kaaran pahaa aavistamatta tilaamaani huoltoon. Kevein mielin jätin auton sinne saatesanoin ettei ole kiire.
Porhalsin läpi tuulen ja tuiskun julkisia liikennevälineitä käyttäen Ison Kirkon kautta kotiin. Vittu, että oli kylmä. Enpä olisi voinut viime viikolta paskempaa päivää sään puolesta valita tuolle huoltoon toimittamiselle.
Seuraavana päivänä sain puhelinsoiton korjaamolta, jonka aikana minulle selvisi, että olen vuosi sitten ostanut kapallisen paskaa. Halvalla toki, mutta paskaa silti.
Autosta löytyi sellaisia vikoja sellainen määrä, että korjaaminen olisi maksanut PALJON enemmän kuin mitä kyseisestä menopelistä oli maksettu. Ja jos alkaisi korjaamaan, niin kohta repsahtaisi toisesta kohtaa. Kiitin korjaamon isäntää rehellisyydestä, ihan aidosti.
Mikäs siinä, kilvet katsastuskonttorille ja kaara Kuusakoskelle. Siitä ilosta ei sentään tarvitse mitään maksaa kun lähettää autonsa romutettavaksi ja korjaamo hoitaa logistiikan.
Että nyt olen todellakin autoton ja niin on äitinikin. Muorille sanoin, että jos hän autoa vielä tarvitsee, niin sitten vuokrataan joku pompannappi silloin kun tarvetta ilmenee. Halvemmaksi se tulee kuin seisottaa jotain rotiskoa pihassa odottamassa, että josko sillä ajettaisiin.
Näissä tunnelmissa meni loppuviikko.
Viime viikon ja viikonlopun saavutuksiin sentään kuului ryytimaan kylväminen sekä gladiolussipulien istuttaminen. Etupihan kukkapenkki odottaa vielä kunnostustaan kun ei viitsi tuolla vesisateessa kyykkiä kuokkimassa ja tänäänkin taas sataa. Eilen sen hetken kun paistoi aurinko oli toisaalla äitienpäivän vietossa. Jospa huomenna?
Koska rahanmenoa ei ilmeisesti ollut viime viikolle vielä riittävästi, ostin itselleni myös äitienpäivälahjan vaikken kenenkään äiti olekaan. Tästä lahjasta on iloa myös Siipalle.
 |
| Nespresso-kahvikone |
Jääkiekon MM-kisoista en edes ala. Olen toisella silmällä katsonut kaksi ala-arvoista Suomen matsia ja jotenkin tuntuu, että enempää ei tarvitsekaan katsoa.
JälkiJuttu:
Auttakee armaat blogistaniatoverit. Onko teillä kokemusta, että jäävätkö roskapostit pois jos laittaa sen "todista ettet ole robotti" -systeemin päälle? Vai osaavatko ne perkeleet huijata sitäkin. Tilanne on nyt nimittäin se, että sitä roskapostia sataa postilaatikkoon ihan järjettömästi. Blogger kyllä hyvin bloggaa ne tuonne roskapostilaariin, mutta vaikka ne eivät tule blogiin näkyviin, tulevat ne kuitenkin sähköpostiin. Ärsyttävää.
Nyt lähden kylille katsomaan löytyisikö vaikka jotain ruokaa ostettavaksi, itselleni, sillä Siippa lähti reissun päälle.
tiistai 6. toukokuuta 2014
Kriitikot
Kun nyt sille paljastelun linjalle lähdettiin, niin paljastellaan lisää, mutta vain sanallisesti tällä kertaa.
Olenkauan aina ollut intohimoinen "suihkulaulaja" eli laulan mielelläni silloin kun olen yksin ilman yleisöä. Karaokeen kaiken kansan eteen minua ei saisi millään uhkauksella tai kiristämisellä tai edes kotisohvan eteen jos on yleisöä.
Noh, nyt kun olen päivät yksikseni, on tarjoutunut hyvä tilaisuus tämän(kin) harrastuksen toteuttamiseen.
Sanotaan, että koirasi ei koskaan kritisoi sinua vaan hyväksyy sinut aina sellaisena kuin olet. Ei pidä paikkaansa, ainakaan musiikin osalta.
Olen havainnoinut kaikista elämäni koirista, että toiset ovat musikaalisia, toiset eivät ja toisia ei voisi vähempää kiinnostaa. Esimerkkinä mainittakoon elämäni ensimmäinen oma koira, pystykorvan ja porokoiran risteytys, jonka silmissä oli kaikki maailman viisaus ja kepposet samaan aikaan. Se koira rakasti musiikkia, mutta vain hyvin soitettua musiikkia. Nokkahuilu ei tehnyt vaikutusta. Veljeni soitti tuolloin klarinettia ja kun soitin kaivettiin esiin harjoittelua varten, asettui koira torven alle onnellisen näköisenä makaamaan. Vaan jos homma ei mennytkään niinkuin Strömsössä ja tuli enemmänkin soraääniä (tiedättehän että klarinetista saa todella pahan äänen ulos helposti), lähti koira toiseen huoneeseen murjottamaan.
Entäs sitten nämä nykyiset rekut. Empiiriset tutkimukseni osoittavat, että näköjään kaikki kolme ovat erilaisia keskenään. Juniori ei korvaansa lotkauta, vaikka minkälaista raakkunaa suustani päästelen. PP vaikuttaa kovin hämmentyneeltä ja tänäänkin sen tuijotti minua varmaan minuutin kunnes päätti poistua takavasemmalle. Kiitti... VV puolestaan tietää ilmeisesti, että emännälle tulee vuodattaa ihailua ja varauksetonta fanitusta päätelleen siitä, miten se katselee minua silmät puoliksi kiinni jostain nojatuolin pohjalta minun jollottaessani yksikseni. Saattaa jopa osallistua lauluun jos sävelkorkeus ja -laji ovat oikeat.
Että kyllä ne vaan kritisoivat ihmisiään, lemmikit. Joskus kritiikki on vain kovin huomaamatonta. ;)
Olen
Noh, nyt kun olen päivät yksikseni, on tarjoutunut hyvä tilaisuus tämän(kin) harrastuksen toteuttamiseen.
Sanotaan, että koirasi ei koskaan kritisoi sinua vaan hyväksyy sinut aina sellaisena kuin olet. Ei pidä paikkaansa, ainakaan musiikin osalta.
Olen havainnoinut kaikista elämäni koirista, että toiset ovat musikaalisia, toiset eivät ja toisia ei voisi vähempää kiinnostaa. Esimerkkinä mainittakoon elämäni ensimmäinen oma koira, pystykorvan ja porokoiran risteytys, jonka silmissä oli kaikki maailman viisaus ja kepposet samaan aikaan. Se koira rakasti musiikkia, mutta vain hyvin soitettua musiikkia. Nokkahuilu ei tehnyt vaikutusta. Veljeni soitti tuolloin klarinettia ja kun soitin kaivettiin esiin harjoittelua varten, asettui koira torven alle onnellisen näköisenä makaamaan. Vaan jos homma ei mennytkään niinkuin Strömsössä ja tuli enemmänkin soraääniä (tiedättehän että klarinetista saa todella pahan äänen ulos helposti), lähti koira toiseen huoneeseen murjottamaan.
Entäs sitten nämä nykyiset rekut. Empiiriset tutkimukseni osoittavat, että näköjään kaikki kolme ovat erilaisia keskenään. Juniori ei korvaansa lotkauta, vaikka minkälaista raakkunaa suustani päästelen. PP vaikuttaa kovin hämmentyneeltä ja tänäänkin sen tuijotti minua varmaan minuutin kunnes päätti poistua takavasemmalle. Kiitti... VV puolestaan tietää ilmeisesti, että emännälle tulee vuodattaa ihailua ja varauksetonta fanitusta päätelleen siitä, miten se katselee minua silmät puoliksi kiinni jostain nojatuolin pohjalta minun jollottaessani yksikseni. Saattaa jopa osallistua lauluun jos sävelkorkeus ja -laji ovat oikeat.
Että kyllä ne vaan kritisoivat ihmisiään, lemmikit. Joskus kritiikki on vain kovin huomaamatonta. ;)
maanantai 5. toukokuuta 2014
Olisin hoidellut puutarhaani
Viikonloppuna siis. Mutta koska koko ajan sataa vettä, sataa räntää, sataa pienen pieniä rakeita, sai pihalla hilluminen jäädä minimiin. Eilen oli sitä paitsi niin mojova ukkonen, että en hetkeen muista moista kokeneeni! VV:n piti kommentoida jyrinää isoilla kirjaimilla.
Kukka- ja ryytipenkeissä möyrimisen sijaan möllöttelin valtaosan viikonlopusta töllön edessä tuijotellen snookerin MM-kisoja. Tänään se sitten ratkeaa, joten tänään sitä vasta pitääkin istua ruudun edessä kun "The Rocket" ja "Jester from Leicester" ratkaisevat maailman herruuden tässä hienossa lajissa. Harmittavasti suosikkini Australiasta hävisi semeissä, mutta sellaista on elämä. Better luck next time.
Tokihan tässä on jotain hyödyllistäkin saatu aikaiseksi. Löysin taannoin rengasfirman tästä lähistöltä, joka suorittaa autojen sisäpuhdistusta, myös home-sellaista eikä vaan hiekan imurointia. Sain kohtuullisen hinta-arvion, joten hurautin pienen punaisen sinne. Purkivat koko sisustuksen puhdistaessaan ja kuivatessaan homeet sekä otsonoivat lopuksi kaaran. Nyt se on kuin uusi sisältä! Niinpä otin työn alle vaiheen kaksi eli varasin bilikalle huollon, jotta saan sen katsastettua. Vannotin muoria, että sillä autolla pitää nyt ajaa eikä seisottaa parkkipaikan koristeena. Ja jos ei aja, niin minä otan sen omaan käyttööni. Olisihan se ihan näppärää välillä pyörähtää päivällä jossain jos olisi kiesi millä mennä siitäkin huolimatta, että parkkipaikka näillä meidän kulmilla on hieman ongelmallinen asia. Noh, katsotaan...
Tänään on noin muuten palattu arkeen kun Siippa lähti töihin. Itse olen viettänyt päivän lähinnä vetelehtimällä ja pyykkäämällä siinä sivussa. Sää on niin paska, että eipä hotsita lähteä mitään ekstralenkkiä nyt kiskomaan. Aamulla oli tosiaan pari astetta lämmintä ja puolen päivän aikaan tuli railakkaasti räntää. Tulis nyt vaan se kesä. Tai edes lämmin kevätsää, sillä tilli ja persilja odottavat kylväjäänsä ja kukkapenkki korjaajaansa.
JälkiJuttu:
Olen kiusoitellut ja vedättänyt muuatta paimenta varmaan enemmän kuin laki sallii. Paimen on kovin kiinnostunut näkemään kuvan silmistäni ja nyt olen sellaisen räpsyn napannut. Baarissa. Hämärässä. Vappuaattona. Mutta speksejä olosuhteista ei ollut asetettu, joten Outo Paimen, tämä on vain sinulle, ole hyvä. ;)
Kukka- ja ryytipenkeissä möyrimisen sijaan möllöttelin valtaosan viikonlopusta töllön edessä tuijotellen snookerin MM-kisoja. Tänään se sitten ratkeaa, joten tänään sitä vasta pitääkin istua ruudun edessä kun "The Rocket" ja "Jester from Leicester" ratkaisevat maailman herruuden tässä hienossa lajissa. Harmittavasti suosikkini Australiasta hävisi semeissä, mutta sellaista on elämä. Better luck next time.
Tokihan tässä on jotain hyödyllistäkin saatu aikaiseksi. Löysin taannoin rengasfirman tästä lähistöltä, joka suorittaa autojen sisäpuhdistusta, myös home-sellaista eikä vaan hiekan imurointia. Sain kohtuullisen hinta-arvion, joten hurautin pienen punaisen sinne. Purkivat koko sisustuksen puhdistaessaan ja kuivatessaan homeet sekä otsonoivat lopuksi kaaran. Nyt se on kuin uusi sisältä! Niinpä otin työn alle vaiheen kaksi eli varasin bilikalle huollon, jotta saan sen katsastettua. Vannotin muoria, että sillä autolla pitää nyt ajaa eikä seisottaa parkkipaikan koristeena. Ja jos ei aja, niin minä otan sen omaan käyttööni. Olisihan se ihan näppärää välillä pyörähtää päivällä jossain jos olisi kiesi millä mennä siitäkin huolimatta, että parkkipaikka näillä meidän kulmilla on hieman ongelmallinen asia. Noh, katsotaan...
Tänään on noin muuten palattu arkeen kun Siippa lähti töihin. Itse olen viettänyt päivän lähinnä vetelehtimällä ja pyykkäämällä siinä sivussa. Sää on niin paska, että eipä hotsita lähteä mitään ekstralenkkiä nyt kiskomaan. Aamulla oli tosiaan pari astetta lämmintä ja puolen päivän aikaan tuli railakkaasti räntää. Tulis nyt vaan se kesä. Tai edes lämmin kevätsää, sillä tilli ja persilja odottavat kylväjäänsä ja kukkapenkki korjaajaansa.
JälkiJuttu:
Olen kiusoitellut ja vedättänyt muuatta paimenta varmaan enemmän kuin laki sallii. Paimen on kovin kiinnostunut näkemään kuvan silmistäni ja nyt olen sellaisen räpsyn napannut. Baarissa. Hämärässä. Vappuaattona. Mutta speksejä olosuhteista ei ollut asetettu, joten Outo Paimen, tämä on vain sinulle, ole hyvä. ;)
torstai 1. toukokuuta 2014
Almost a day late
and propably a dollar short... Tai ainakin sen perusteella kuinka tuli vähän törsäiltyä eilen...
Juu, vappu. Se oli meidän taloudessamme aaton osalta kovin erilainen kuin alunperin suunnittelimme tai miten sitä olemme viime vuosina viettäneet. Syyllisiä ovat saksalainen, turkkilainen ja britti. Mutta niistä ehkä lisää tuonnempana.
Luulitte kuitenkin, että olen unohtanut kuukauden tärkeimmän jutun, mutta metsään meni, sorry.
Ensin haluan esitellä omat vappupalloni, joissa näen jonkunlaisen huumorin pilkahduksen:
Lintu ostettu Prismasta, toivotuspallo kaupungilta. Hyvin sopivat yhteen, sanon mä. :)
Ja asiaan. Tunnustan, että meinasi unohtua koko kuukauden poika, mutta muistin kuitenkin. Tässä hän on, vapputunnelmissa kuten asiaan kuuluu:
Pahoitteluni, kuva on hieman rakeinen, mutta taisi vähän käsi täristä ja huonekin oli hämärä. Huomenissa saatan kirjoittaa aattoseikkailuistamme ulkomaalaisten kassa ja taidanpa vihdoin palkita paimenen toivomallaan öögakuvallakin. Mutta vain jos paimen on kiltisti... ;)
Juu, vappu. Se oli meidän taloudessamme aaton osalta kovin erilainen kuin alunperin suunnittelimme tai miten sitä olemme viime vuosina viettäneet. Syyllisiä ovat saksalainen, turkkilainen ja britti. Mutta niistä ehkä lisää tuonnempana.
Luulitte kuitenkin, että olen unohtanut kuukauden tärkeimmän jutun, mutta metsään meni, sorry.
Ensin haluan esitellä omat vappupalloni, joissa näen jonkunlaisen huumorin pilkahduksen:
 |
| Sullekin vaan, vittu... |
Ja asiaan. Tunnustan, että meinasi unohtua koko kuukauden poika, mutta muistin kuitenkin. Tässä hän on, vapputunnelmissa kuten asiaan kuuluu:
Pahoitteluni, kuva on hieman rakeinen, mutta taisi vähän käsi täristä ja huonekin oli hämärä. Huomenissa saatan kirjoittaa aattoseikkailuistamme ulkomaalaisten kassa ja taidanpa vihdoin palkita paimenen toivomallaan öögakuvallakin. Mutta vain jos paimen on kiltisti... ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)