Helvetin esikartano

Tänään sain pientä esimakua siitä, mitä on odotettavissa viikonloppuna jos yrittää poistua neljän seinän sisältä.

Töistä kotiin ajellessa näin entisestään kasvaneen telttakylän, mutta en vieläkään jaksanut pysähtyä kuvaamaan. Urheilupuiston paikkeilla oli jo suurta urheilujuhlan tuntua kun toimitsijoita singahteli sinne tänne. Yhtäkkiä muistinkin, että tänään piti olla jonkun sortin kenraaliharjoitus asian tiimoilta.
Kotitielle kun pääsin, niin virkaintoinen toimitsija pysäytti minut ja tiedusteli josko olen tulossa Jukolaan. Tuumasin, että ihan vaan kotiin olen menossa, tuonne tien päähän.

Koirien kanssa lenkkeillessä kiinnitin huomion lenkkireitin varrelta löytyviin kyltteihin. Jäin sitten tavaamaan yhtä ja olin ihan, että mitä vit...??!!! Siis oikeasti, aikovat sulkea nuo virkistyskäyttöön tarkoitetut kävelytietkin viikonlopun ajaksi. On se nyt perkele, että heidän toimitsijoiden ja kutsuvieraiden kulku parkkipellolta kilpailupaikalle pitää turvata niin, että ei vaan mitään turpauuno tuulipukutyyppejä kekkaloi keskellä kulkuväylää koiriaan kusettamassa tai muuten vaan ulkoilemassa. Jo on kumma, sanon mä.
Taidanpa siis ihan vittuillakseni ulkoilla edelleen tuolla normimaastoissamme. Katsotaan tuleeko joku poistamaan paikalta.

Lähdinpä sitten kosmetologille tukka piikillä ja hiki päässä kun olin tyhmyyksissäni siirtänyt työkiireiden vuoksi ajan tälle viikolle kun Siippa on reissussa. 
Tämä täytyi toki kokea, sillä ikinä ennen en kaikkina näinä vuosina nähnyt sellaista liikenneruuhkaa tällä kylällä! Ja tämä oli siis kenraaliharjoitus, joten perjantaina ja lauantaina sitten ollaankin ihan tiltissä täällä... 

Lauantaina pitänee ihan silkasta uteliaisuudesta mennä katsomaan, että millainen hulina siellä on. Siinä menee sitten meikäläisen suunnistusyleisöneitsyys.

Aurinko paistaa ja...

vettä sattaa, lauloi sinisankainen Alatalokin aikoinaan. 
Eilen vettä satoi täällä meillä juuri sen aikaa kun olin koirien kanssa lenkillä. 

Tänään karkasin töistä ajoissa kun päätin mennä masentamaan itseäni ja etsimään jotain läskinpeitettä. Löysinkin, ihme kyllä, muutaman kivan paidan ja kahdet capri-housut, joista toiset ovat punaiset. Juu-u, mustaan ja valkoiseen pukeutuva eukko osti punaiset housut! Ihmettelen sitä itsekin ja aika näyttää käytänkö niitä koskaan missään muualla kuin omalla takapihalla. ;)

Niinpä olin siis niin sanotusta normaalista aikataulusta poiketen ennen aikaisesti kotimatkalla. Noin puolivälissä taivas aukeni. Vettä tuli ihan saatanasti, kuin sieltä kuuluisasta Esterin peestä! Mielessä väikähti ajatus, että taas sitä joudutaan vesisateessa ulkoilemaan. Vaan kyseessä olikin joku ukkoskuuro, joka parahultaisesti loppui kun pääsin kotipihaan. Emme siis kastuneet, paitsi hiestä, sillä ilma oli todella ukkoshauteisen painostavan kuuma. Reippaasti kuitenkin käyskentelimme kaupungin mailla tutkailemassa, että kuinka lähelle pihaamme on odotettavissa suunnistuskansaa viikonloppuna. Aika lähelle, sanoisin. Tai oletan, että nuo meitä lähimmät kesantopellot on tarkoitettu parkkipaikoiksi, mutta ainahan sitä voi odottaa, että joku eksynyt suunnistaja hilppaisee otsalamppunsa kanssa pihaan yöllä. Pitäisiköhän jättää makkaraa yöpalaksi grillin viereen, jos niitä vaikka sattuu hiukomaan kun ovat eksyksissä sinkoilleet sinne tänne?

Töistä ajellessa näin myös absurdin näyn maalaismaisemassa kun kahden päivän aikana eräälle kesantopellolle on noussut telttakylä armeijan puolijoukkueteltoista valmiina majoittamaan innokkaat Jussit ja Venlat. Olisin pysähtynyt ottamaan kuvan jos ei olisi satanut vettä niin helvetisti. Ehkä huomenna sitten.

Pääsimme siis kuivin jaloin lenkiltä kotiin ja hetken päästä taivas mustui ja repesi. Vettä tuli kuin saavista ja sekaan mahtui ukkostakin. Sadetta kesti ehkä vartin verran ja sinä aikana satoi noin neljä milliä. Kummasti puhdisti ilmaa moinen jyräys ja olikin ihan miellyttävä puuhastella parvekkeella kukkia hoitaen. 
Sitten jo luulinkin, että lähiseudulla oli puhjennut jonkin sortin jengisota kun kuului hirveää paukuttelua, pommitusta ja sarjatulta. Onneksi muistin, että täällä suunnalla on käynnissä joku suuremman luokan sotaharjoitus enkä lähtenyt soittelemaan hätäkeskukseen...

Olen myös uhmannut kohtaloani ja herra Murphyn lakia, ja pessyt kaksi koneellista pyykkiä. Katastrofeja ei tapahtunut eikä kone hajonnut. Siitä sitten huomasinkin, että minulla ON muitakin kuin mustia ja valkoisia vaatteita, sillä toinen koneellinen koostui ihan kirjopyykistä ja kaikki ne vaatteet olivat minun. Hämmentävää...

Eilen illalla näin pitkästä aikaa siilin. Täälläpäin niitä näkee harvemmin, liekö sitten piileskelevät metsän siimeksessä vai pysyttelevätkö poissa kyykäärmeiden takia. Niitä täällä riittää.
Tämä siili oli kuitenkin iso ja hyvinvoivan näköinen. Puksutti ja säksätti kovalla äänellä koirille, jotka osoittivat kunnioitusta ja pysyivät kauempana suosiolla.

Puutarhassa kukkivat jättisinilaukat iloisesti ja liljat ovat kasvattaneet komeat varret. Olen myöskin metsästänyt liljakukkoja säännöllisesti ja säälimätön tappamiseni on selvästi tuottanut tulosta. Muutamaan päivään en ole onnistunut yhtään vihulaista löytämään.

Herra Murphy kyläilee?

Siippa on työmatkalla ja minä sydän syrjällään odottelen, että mitähän tällä kertaa hajoaa tai tapahtuu.
Murphyn lakihan sen jo sanelee, että aina silloin sattuu ja tapahtuu kun olen "reissuleskenä".

Tämä päivä on tähän saakka sujunut ihan normaalisti, mutta toisaalta olen ollut töissä ja kotona en ole tehnyt mitään tuottavaa. Koirat lenkitin pikaisesti, sillä juuri silloin tietysti sataa ropsaisi sen pikku tilkan kun olimme lenkillä... Nukuin pien kohtuullis 1,5 tunnin päikkärit Ranska-Englanti -jalkapallomatsi taustamölynäni. Nyt on vähän pöpperöinen olo, yllättäen.

Juu, arvelin, että Siipan ollessa miltei koko viikon reissussa ehtii hajota sekä astianpesukone että pyykinpesukone. Ja bonuksena voisi poksahtaa vaikka kahvinkeitin tai pakastin... Mitään näistä emme tietenkään toivo, mutta pessimistihän ei pety ikinä joten toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Eilen siis nakkasin Siipan lentokentälle ja samalla reissulla piipahdin mutsin luona kun olin luvannut auttaa yhdessä tietokoneongelmassa.
Kyllä taas oli sellainen vierailu, että toivon todella ettei minusta tule samanlaista ylivertaista ja moraalisesti muiden yläpuolella olevaa ihmistä, mikäli yhtä vanhaksi elän. Olen huomannut, että kestokykyni viettää aikaa äitini seurassa lyhenee koko ajan. Eilen sain osakseni sellaisia loukkauksia taas (varmaankin vaan ihan "hyvää tarkoittavia" neuvoja jos häneltä kysytään), että jos kyseessä ei olisi verisukulainen, olisin ensin sanonut takaisin pahasti ja sen jälkeen hyvästi ikuisiksi ajoiksi.
Verenpaineeni oli varmasti noin 200 kun sieltä lähdin. Pitäisi vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kun ei vaan pysty.

Jukopliuta kuulkaas kun ensi viikonloppuna kaikki Jussit ja Venlat säntäävät lähimaastoihimme rastin metsästykseen Jukolan viestin merkeissä. Luvassa on sellaiset tsembalot, että en tiedä pääseekö perjantaina töistä kotiin tai viikonlopun aikana pois kotoa...
Läheistä urheilupuistoa on puunattu edustuskustoon oikein isolla kädellä viime aikoina. Tänään kun kotiuduin töistä, oli läheiselle pellolle noussut telttakylä, jonka epäilen toimivan nopsajalkaisten suunnistajien majoituspaikkana. 
Jännityksellä odotamme, kuinka monta otsalampun kanssa heilujaa saamme takapihaltamme ohjata oikeaan suuntaan. ;)
Sen verran kiinnostaa, että pakko kai se on käydä lauantaina vilkaisemassa kisahulinaa ihan paikan päällä. Se onkin ainoa vapaa viikonlopussa kun perjantaina suuntaamme kaupungille Taste of Helsinki -ruokafestareille ja sunnuntai vietetään kirkollisissa merkeissä Siipan kummipojan rippijuhlissa.

Tasaisen vitutuksen vuoksi

Enpä olekaan tainnut muistaa kertoa, mitä viikko sitten tapahtui.
Siis Murphyn lakihan sanelee, että aina kun Siippa on työmatkalla, niin silloin sattuu ja tapahtuu.
Näin kävi myös viikko sitten...

Naapurillamme on kaksi pienehköä poikaa, jotka molemmat ovat... sanotaanko, että aika rasavillejä. Olimme jo aiemmin Siipan kanssa puhelleet, että parkkipaikalla voi sattua vahinkoja kun ruudut ovat kapeat ja lapset ovat asialla.
Arvaattekin jo.
Aamulla olin lähdössä töihin ja ihmettelin, että mikäs helvetin lappu siinä kuskin puolen sivuikkunassa on. Naapuri oli jättänyt viestin, että vekki oli tehty toisen puolen takaoveen... Ikävän näköinen jälki, joka näkyy kauas ja maalikin puuttui.
Laitoin Siipalle viestiä ja verenpaineensa luonnollisestikin hipoi taivaita kun kyseessä on auto, jolla on ajettu noin 3000 kilometriä. Soitin myös naapurille ja kiittelin rehellisyydestä. Sillä jos olisin huomannut vekin töissä, olisin luultavasti syytellyt jotain työpaikan useammasta kymmenestä muusta autoilijasta. Voin sanoa, että vitutti, vaikka vekki ei vaikuta autolla ajamiseen pätkän vertaa.

Seuraavana aamuna ajelin kaikessa rauhassa töihin kun yhtäkkiä vasemmalla kaistalla ollut (nais)autoilija päätti kääntää rattia samaan aikaan kun laittoi vilkun päälle. Minä seisoin jarrun päällä, soitin torvea ja samalla väistin oikealle. Onneksi ei tullut kolaria. Olisi se Siippa mahtanut olla iloinen kun olisin soittanut ja sanonut: "Arvaa, mitä NYT tapahtui..."

Että syystäkin vähän jännittää, mitä ensi viikolla tapahtuu kun Siippa on taas reissussa...

Tänään piti taas huomautella Puutarhatontun vosulle koiranpidosta. Onneksi olimme pihalla nauttimassa auringonpaisteessa ja Peräkammarin Poika & Juniori lukivat piskille sellaiset madonluvut, että ei uskaltanut meidän pihamme kohdalle kuseksia. Vosu teeskenteli vissiin, että ei ymmärrä mitä sanon vaikka ihan selvästi ymmärsi.

Töissä on niin kiirettä, että ei ehdi edes vituttamaan, mikä on toisaalta hyvä juttu.

Tänään muistin suoda huomiota parvekekukkasilleni, jotka olivatkin vetäneet herneen nenään kun viime kastelusta on todellakin jo useampi päivä (taisi olla joskus viime viikonloppuna...). No, ehkäpä ne siitä virkistyvät. Ja jos eivät, niin ostetaan uudet.

En ole myöskään tällä viikolla saanut mitään aikaiseksi fillaroinnin aloittamiseksi. Päinvastoin, varmaan on läski vain lisääntynyt kun piti riekkua siellä bileissäkin. No, samapa tuo, omatpa ovat läskini ja tuskin kuuluvat muille. Ja jos joku huomauttaa, taidan nykäistä pataan.

Huomenna koittaa viikonlopun vapaus. Jos vaikka saisi edes takapihan nurmikon leikattua, niin olisihan siinäkin jo jotain. Niin ja pitää ehtiä lukemaan kaikkia lukemattomia blogipostauksiakin kun on jotain vajetta kiintiössä. :)
Muuta en lupaa kuin sen, että punkkua otan varmasti!

Baila, baila!

Eli suomeksi: ei sitä vanha jaksa ilman, että toipumiseen menee monta päivää!

Tiistaina oli bileet, sellaiset oikein mukavat ja puoliviralliset. Alkoivat jo hyvissä ajoin, jotta saavuttaisivat loppunsakin ennen puolta yötä.

Ilma suosi alkuillasta, oli hyvää ruokaa ja juomaa, musiikkia, tanssia, ja mukava porukka koolla. Tietäähän sen, kuinka siinä kävi. Ilta humpsahti nopeasti ja eipä aikaakaan kun oli aika poistua kotia kohti. Kotona olin sitten noin yhden aikaan yöllä...

Onneksi olin töihin ilmoittanut, että en ihan aamutuimaan saavu, sillä jos olisi vielä herätyskello pirahtanut kuuden kantturoissa, olisi varmaankin kuolema korjannut nopeasti.

Väsy oli iso, mutta jotenkin luovin työpäivän tyrimättä ihan tolkuttomasti kuitenkaan. ;)
Kotiin kun pääsin, oli ihan pakko ottaa tirsat, mutta onneksi olin laittanut kellon soimaan, sillä muuten olisi varmaan mennyt koko ilta nukkuessa.

Vielä tänäänkin on vähän väsy, vaikka nukuin ihan kunnon yöunet sikeästi.

Vanhuus ei siis todellakaan tule yksin. Nuorena sitä jaksoi kekkaloidan ja bailata keskellä viikkoakin ihan kevyesti, mutta nykyään menee toipumiseen enemmän aikaa kuin itse bileisiin.
Onneksi on luvassa vapaa viikonloppu, jotta voi hengähtää rauhassa!

Länsirintamalta ei mitään uutta

Huomasin juuri, kuinka tylsää elämäni on. 

Oikeasti. Päivästä toiseen samaa rataa. 
Herätys - ulos - töihin - pakertamista - kotiin - ulos - töllön tuijottamista - ulos - nukkumaan. Viikonloput sujahtavat ohitse kuin huomaamatta ja hyvät aikomukset siivoamisesta ynnä muusta tarpeellisesta ja hyödyllisestä valuvat hiekkaan.

Elämässä ei ole mitään jännittävää. Sellaista odotuksen huumaa, jota oli joskus nuorena. Kulttuuririentoja riittäisi jos vain jaksaisi lähteä tai viitsisi suunnitella sen verran, että varaisi liput etukäteen. 

Summa summarum: olen vanha ja laiska, ja aivan liian mukavuudenhaluinen sinkoillakseni ympäri maata milloin missäkin kissanristiäisissä.
Joten parasta olla valittamatta ja tyytyä kohtaloonsa kun ei kerran ole itse tarpeeksi viitseliäs asiaa muuttamaan.

Päätän valitusvirteni tähän. ;)

Kulttuuria ja ruusunpiikkejä

Tuloksena kipeytymistä lihaksissa, joiden olemassa olosta en tiennytkään. Tai siis luulin, että siellä on läskiä, mutta läskihän ei kipeydy, joten... ;)

Kesäkausi tuli "virallisesti" avattua torstaina kun kävimme katsomassa UIT:n tämän kevään viimeisen näytöksen (Ilon palasia). 
Kipale oli ihan sitä ihtiään eli viihdyttävää revyytä ja musiikki-iloittelua. Parasta antia taisi olla Korkojen kera -parodia, jossa todella sai nauraa. Siitä kyllä laitettiin Pimiää & Pääskysaarta halvalla ja korostetusti tuli esiin se, miksi EN katso kyseistä ohjelmaa telkkarista. ;)

Huomasin myös olevani aivan pihalla julkkisjuoruista. Toisella puoliajalla koin ahaa-elämyksen, että Jonna Geagea on raskaana! Joo, jälkikäteen kun tarkastin asiaa kuukkelin avulla, huomasin, että hän oli ihan itse iltapäivälehdille kertonut jo toukokuun alkupuolella tulevasta perheenlisäyksestään. Että se siitä havainnosta. :D

UIT kuuluu meikäläisen maailmassa siihen kategoriaan, että kyllä sitä katsoo ja kuuntelee aina silloin tällöin, mutta ei joka viikko. Muutoin ilta oli kaikin puolin mukava, tuli vaihdettua tuttavapariskunnan kanssa kuulumisiakin ihan kunnolla ja rauhassa kun kävimme yhdessä syömässä ennen näytöstä.

Lauantaina saapunut myrskysää puolestaan esti kanadalaisen (jo eläköityneen) professorin tapaamisen. En ollut asiasta kovin pahoillani, sillä olin joutunut mukaan tahtomattani ja pyytämättäni, kiitos Siipan kanadalaistuneen serkun. Pikalaivat eivät kuitenkaan Tallinnasta tulleet kun tuuli niin kovasti, joten saimme yllättäen ihan vapaan päivän. Kulutin sen hyödyllisesti katsomalla digiboksilta kaikkia kertyneitä tallenteita ja sainkin aika monta pois.

Eilen oli pihatalkoiden vuoro. Keli näytti kurjalta, aamulla satoi kuin Esterin persauksesta. Iltapäivää kohti sää näytti kuitenkin edes hieman kirkastuvan ja kun talkoot oli määrä aloittaa, satoi vain sillä tavalla "sopivan kosteuttavasti".
Meillä on, kuten olen joskus maininnut, mukavia naapureita eikä tällä hetkellä asukkaisiin kuulu mitään kunnon riivinrautaa (minua lukuun ottamatta ;) ). Puutarhatontun morsmaikku on potentiaalinen murheenkryyni, mutta eivätpä nuo ainakaan eilen paljoa hilluneet ja taisivat poistuakin melko nopeasti. 
Vesisateesta huolimatta oli porukkaa mukavasti paikalla ja saimmekin paljon aikaiseksi. Talkoot päätettiin leppoisasti makkaraa grillaten. Samalla sain taas hieman roinaa lähtemään Sortti-asemalle. Aina sitä on jotain rikkinäistä tai roskaa, josta pitää päästä eroon. Kätevää, että olemme sopineet aina tällaisen yhteiskuljetuksen talkoiden yhteyteen.

Talkoiden ansiosta on tämän muijan reisimakkara kohtuullisen kipeä. Kyykin leikkelemässä ruusupuskia ja riipimällä rikkaruohoja. Kipeiden reisimakkaroiden lisäksi sain monta ruusunpiikkiä käsiini, vaikka minulla on sellaiset "ruusuhanskat", joiten pitäisi estää piikkien pureutuminen käsiin. Paskan marjat, sanon minä. Pitäisi varmaan olla useammat sellaiset hanskat päällekäin.


Ehkä tähän samaan syssyyn voisi nyt sitten laittaa fillarin kesäkuntoon ja ryhtyä polkemaan. Jos siitä vaikka olisi jotain iloa kunnon ja läskinpolton kannalta.