maanantai 16. maaliskuuta 2015

Ulkohuussi

Meillä on keittiössä työtason edessä sellainen kumipohjainen, tiheänukkainen bucklee-matto. Oikeasti se kai on joku "käytävämatto" tai "eteisen matto", mutta tuo on osoittaunut hyväksi ja luistamattomaksi alustaksi keittiötyöskentelylle ja vanhan koiran honteloille koiville. Kunnes.

Taisin täälläkin maalailla ennen vuorotteluvapaani loppua, että näinköhän se Juniori pystyy täyden työpäivän pidättelemään kun oli havaittavissa, että kiihtyvällä vauhdilla on tarvetta ravata pihalla.
Ei pysty. Tai joinain päivinä pystyy ja joinain ei. Eikä sillä ole mitään merkitystä kuinka pitkä tai lyhyt työpäivä on. Joten ennustettavuus on aika heikko.

Ensinhän se kuspaskoi yläkerran rapputasanteelle kun halusi varmaan mennä muilta piiloon tarpeilleen. Kun pääsy portaikkoon ja yläkertaan estettiin, on vessana toiminut keittiön lattia.
Tyhmyyksissäni pari kertaa pesin, kuivasin ja laitoin maton takaisin kunnes tajusin, että tätähän saa hyvässä lykyssä olla tekemässä joka päivä. Vessana toimikoon siis paljas lattia, joka on kuitenkin helpompi putsattava kuin se matto.

Viimeisimmän kerran oli mattovessa tarjolla joskus viime viikolla. Lopen kyllästyneenä roudasin maton pesuhuoneeseen ja upotin sen saaviin likoamaan. Minne se sitten jäikin likoamaan.
Eilen vihdoin muistin, että se perkeleen matto pitää pestä ja ryhdyin tuumasta toimeen.

Kun kaadoin likoveden pois ja otin maton käsittelyyn, tulvi pesuhuoneeseen ehta ulkohuussin haju. Tiedättekö sellainen kun vieno paskan ja kusen haju sekoittuu styroksiin ja puuhun. Jos olet ollut istunnolla vanhanaikaisessa huussissa, tiedät mitä tarkoitan.
Kakistellen pesin maton ja ihmettelin, mistä moinen haju on tullut, sillä ei näin ollut aikaisemmin käynyt. En keksinyt muuta kuin sen, että se oli ollut liian kauan likoamassa.

Nostin maton pyykkitelineen päälle valumaan ja hetken kuluttua koko pesuhuoneessa haisi se ulkohuussi. Tänä aamuna kannoin sen enää vähän kostean, mutta edelleen haisevan maton parvekkeelle. Jos ei haju ole häipynyt huomiseen mennessä, häipyy matto roskikseen.

Yök.


JälkiJuttu:
Iloisempana asiana pääsin puuhastelemaan tilausvillasukkien pariin, joten nyt eivät ole sukkapuikot enää tyhjät eikä ahdista toimettomuus sillä saralla. Jee! :)

6 kommenttia:

  1. No jopas, ihan tulvahti mökkihuussi ja sen aromit mieleen. Vähän kosteaa kompostinhönkää tuon edellä selostamasi lisäksi niin ollaan ulkohuussin hienoimpien nyanssien äärellä.

    Se oli tietysti helppo koiran päkistää kun ei lipsu tassut matolla.
    Voi kurjaa koiran kannalta jos noin alkaa rakon ja suolen hallinta pettää. Paljonkos kaverilla oli ikää? Ja mikäli kyseessä on urospuolinen kaveri niin eturauhasveitikkahan se kannattaa tsekata. Nassella lisääntynyt koivennostotarve helpotti heti kun sai jarrua eturauhasvaivoihinsa.

    Kiva un sait villasukkahommia, sun taidoille on tulevaisuudessa varmasti yhä enemmän kysyntää koskapa yhä harvempi nuoremmista osaa villasukan kantapään kutoa. Tai kutoa ylipäätään mitään. Virkeä vanhuus luvassa, pidä näöstäsi huolta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, unohdin kompostin hajun. :)
      Mutta olit heti kartalla siitä, mitä tarkoitin.

      Kyseessä ei ole vanhin, vaan se seuraava, 11 vee narttu. Siis 13 veen pidätyskyky on ihan mainio eikä eturauhanen vaivaa.
      Että joku vikahan siinä koirassa on, mutta kun tämä sisälle tekeminen on täysin epäloogista. Ja se potuttaa, isosti.

      Kyllä mulla on sellainen kuvitelma, että villasukkia kudotaan aika paljon nykyäänkin. Mutta voihan se olla, että käsitykseni on väärä. :)
      Vaan sillä tavalla olen sukuuni tullut, että käsillä pitää olla tekemistä. Olin tuossa välillä vuosia kutomatta mitään kunnes taas intouduin. Jossain vaiheessa tein ristipistotöitä urakalla, mutta ne eivät enää houkuta kuin harvoin.
      Mutta sukkia on kiva kutoa, tulevat nopeasti eikä niihin kyllästy kun sukassa on useampi eri työvaihe. :)

      Säästän siis rahaa näönkorjaus- ja kaihileikkaukseen. ;)

      Poista
    2. Olin ns. hajulla ;-)

      Hieno homma, että käsityöharrastusta pidetään nyt trendikkäänäkin, aamun lehdessä oli pitkä juttu mummoilusta, nuoret naiset mummoilee.

      Pitää varmaan itsekin opetella se sukkahomma, kysyntää villasukilla varmasti on ihan perhepiirissä. Taidan ottaa Espanjaan kutimen mukaan, siellähän sitä olisi joutoaikaa keskittyä. Ja jos hermo palaa, sitä voi sammuttaa tinto veranolla.

      Toivottavasti kusevan koiran vaivaan löytyy syy ja hoito.


      Poista
    3. Olit. :)

      Joo, Novitan lehden mukaan niiden Villasukka-aiheisessa facebook-ryhmässä on 30 000 jäsentä! Se on mun mielestä aika paljon kuitenkin. :)

      Ja jos aiot päreesi polttaa villasukkien kantapäitä muistelemalla, niin suosittelen ottamaan mukaan Novitan perusvillasukan ohjeen, joka löytyy kuvien kera sivuiltaan. Sillä on hyvä aloittaa.
      Mun tilaussukan tekoon tuli nyt breikki, koska katkaisin yhden puikon ja lenssu kaatoi sängyn pohjalle. :-/

      Poista
  2. Osotetta oottelen, voittajan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä, voitinksmä??!!! :-o
      Jeeee!! Laitan postia tulemaan. :)

      Poista