tiistai 4. helmikuuta 2014

Hernekeitto

Aika harvoin tulee nykyään ärdäriä syötyä... Joskus työmaakuppilassa kun ei oikein muuta meikäläiselle passaavaa ole tarjolla. Niin paitsi nykyään kun minulla on joka torstai omat eväät mukana kun torstai on se kakkospäivä.

Joskus opiskeluaikoina löytyi aina kaapista Jalostajan rokkapurkki pahan päivän varalle. Muilta taisi löytyä sitä tonnikalaa, mutta meikäläisellehän se ei käy, joten rokkaa oli. Sitä sai halvalla ja vatsa tuli täyteen (kaasuja). En edes tiedä, mitä hernekeittopurkki nykypäivänä maksaa.

Mummo ja äiti tekivät hyvää hernekeittoa, mutta ihmekös tuo kun tekivät ihan alusta asti itse liotellen herneitä yli vuorokauden. Sitten syötiin rokkaa monta päivää putkeen.

JälkiJuttu:
Kävin lauantaina taas naiskarvan tupsuttajalla eli sattui siis se ainoa päivä 1,5 kuukaudessa kun luen jotain akkainlehteä. Käteen sattui suhteellisen tuore Anna, jossa olikin näyttelijätär professori Elina Knihtilän (tiedättehän, se Korpelan Tommin *nam* muija) haastattelu.
Lukemani perusteella hänestä saamani käsitys vahvistui. Olen nimittäin pitkän aikaa ollut ihan varma, että siinä on nainen jonka seurassa on helppo viihtyä eikä käy aika pitkäksi. Haastattelussa oli jotenkin tosi kiva tunnelma, joten jos saatte käteenne kyseisen aviisin, niin lukekaa ihmeessä.

Toisaalla samassa lehdessä ex-mäkihyppääjä kertoi haastattelussa, että avioero tuli hänelle täytenä yllätyksenä eikä hän ollut ymmärtänyt, että heidän liitossaan olisi jotain pielessä.
Joo... Enpä sano muuta tästä asiasta.

17 kommenttia:

  1. Meillä keitetään hernekeitto niin, että herneitä liotetaan ensin yön yli, sitten rapsutan niistä vähän pois niitä inhottavia kuoria ja laitan veteen kiehumaan. Sekaan sipulia lohkoina ja sianlihaa pieninä paloina. Keitellään hissukseen 5-6 tuntia, samettisen pehmeäksi. Lopussa lisätään suolaa ja kunnon sinappia loraus. Eikä keiton määrä ole litra tai pari vaan aina 8 litran kattilalla, niin riittää pakkaseenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä jaksat oikein hienosäätääkin herneitä vielä.
      Mutta kuulostaa oikein herkulliselta sinun versiosi hernekeitosta. Ja soppaahan kuuluu keittää tyyliin "koko komppanialle", joten ilman muuta pakastimeen osa. :)

      Poista
  2. Kakkospäivä, kakkoseen vetopäivä??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmph. Tää nyt oli sen verran typerä kommentti, että sais melkein jäädä huomiotta...
      Mutta valistan sua sen verran, että harrastan sitä 5/2-dieettiä, jossa kahtena päivänä syödään vain maksimissaan 500 kilokaloria ja muina (viitenä) päivänä saa syödä niinkuin lystää.

      Poista
  3. Hernekeitto on aina hyvää, oli se sitten kotitekoista tai purkista. Maistuu samalta kuitenkin, yhtä hyvää omatekoinen ja teollinen. Meillä melkein joka lauantai on hernekeittopäivä. Nam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se mun mielestä samalta maistu, omatekoisessa on enempi lihaa yleensä. ;)
      Joka lauantai? Oikeesti?

      Poista
    2. Ei kyllä ole purkkikeitto kotitekoisen veroista!

      Poista
    3. No ei olekaan! Olen kanssasi täysin samaa mieltä.

      Poista
    4. Nääh, ei lihaa hernekeittoon. Se on parempaa ihan kasvisruokana. Yritän välttää punaista lihaa aina kuin mahdollista ja silloin hernekeitto maistuu ainakin ihan samalta oli se kaupan tai omatekoinen. Makuhan tulee tuolloin lähinnä meiramista ja suolasta. Jotkut laittaa keittoon vielä sinappiakin, hrr....

      Poista
  4. Unohin tossa häkellyksissäni sanoo, et hernari ON parasta ruokaa. Siihen ei vaan kyllästy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en mä nyt siitä parhaasta tiedä... Kyllä siihen (ihan niinkuin mihin tahansa) kyllästyy jos joka päivä syö samaa. Mutta kyllä se ihan hyvää on. Jokaisella kansalla kuulemma on oma versionsa hernekeitosta. :)

      Poista
  5. Kotitekoinen hernekeitto parasta mutta kaikki käy - se on hyvää ja täyttävää perussafkaa. Noista akkain lehtien jutuista perusta kun täällä Blogspheressäkin on varsin kiinnostavia tapauksia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan se täyttää ja on edullistakin.

      Akkain lehtiä pitää välillä (eli siellä kampaajalla) lukea, että pysyy mukana maailman juoruissa. ;)
      Mutta ymmärrän, että tämä Blogistaniakin on varsin jännittävä paikka kun kaikkia akkain kotkotuksia lueskelee ja koittaa ymmärtää. :D

      Poista
  6. Edellisestä hernarin syönnistä onkin aikaa. Taisi olla joskus työpaikkaruokailun vuosina viime vuosituhannella. Harmi, tilanne täytyy korjata pikimmiten.

    Luin tuon samaisen Annan ja samaiset jutut. Aina olen ko. daamista tykännyt eikä käsitykseni muuttunut nytkään. Sitä mäkihyppääjää minäkin pikkuisen ihmettelen. Yleensä hevosten kanssa pelatessa oppii aika herkkävaistoiseksi muidenkin asioiden suhteen ja tuntuu hassulta, että noin iso asia kuin oma avioliitto päättyisi yllättäen. Ehkä sitä vaan ei arjen kiireissä sitten tajua nähdä niitä asioita jotka ovat lähimpänä.

    Josta tuli mieleen, että pitää tilata hevosille vuolut… :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taitaa tosiaan olla jostain viime vuodelta se viimeisin hernarin syönti... Aikaa ennen tätä joka torstaista "nälkäpäivää".

      Mä olen ihan KAUHEAN yllättynyt, että jaat fiilikseni sekä daamista että mäkihyppääjästä. :D
      Ja mietin ihan samaa, että tyyppi puuhastelee hepojen kanssa, jossa tarvitaan sitä mielen herkkyyttä ja kykyä vaistota asioita, mutta ei kai sitten...

      Poista
    2. Ihanko KAUHEASTI yllätyit? *tirsk*

      En mä kyllä toisaalta hämmästy, mun on helpompi muistaa hevosten rokotuspäivämäärät kuin Iso-J:n nimipäivä…

      Poista
    3. No todellakin! *reps*

      En mä muista kenenkään nimipäiviä... Hyvä kun omani muistan ja senkin yleensä almanakkaa katsoessa tai radiota kuunnellessa. Mutta elukoiden rokotukset on aika hyvin muistissa mullakin. ;)

      Poista