Viimeistä viedään

Nimittäin lomapäivää... Niin se on sitten humpsahtanut 1,5 viikkoa tuosta vaan, helposti ja mitään erityistä tekemättä. Laiskuus on taitolaji. ;)

Perjantaina saimme The Auton ja kyllä sillä nyt sitten on ajeltu sitä "totutusajoa". Teimme jopa pikavisiitin (yhden yön taktiikalla) Etelä-Karjalaan appivanhempien luokse. 
Ja kyllä se on taas todettava, että uusi on aina uusi. Tuota menopeliä ennen "uuden" auton virkaa huushollissamme toimitti koirankuljetusvälineeni, joka sekin jo vietti 8-vuotispäiväänsä. Mutta mitäpä sitä vaihtamaan kun siinä on niin vähän kilometrejä ja se todellakin on kakkosauto taloudessa.
Joten paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa ja kehitys kehittynyt näinä vuosina. Ajaminen on suuri nautinto tuollaisella uuden teknologian ihmeellä, joskaan ei autoilu ole minulle koskaan muutoinkaan mitenkään vastenmielistä ollut.

Nyt on ulkona mitä kaunein auringonpaiste, mutta tuulee ilkeästi. Arvonkin tässä, että olisiko reipas ja lähtisi ulkoilemaan vai tyytyisikö tähän sohvapottuna olemiseen. Ehkäpä ulkoilen autolla tankkaamaan. ;)
Niin ja iltapäivälehdet väittivät, että kevät tulee, mutta ainakin meillä satoi eilen ja edellispäivänä lunta! Perkele... Ainoa hyvä asia siinä oli se, että piha ei ollut ihan niin liukas kun tuli vähän uutta pintaa.

Eilen oli määrä mennä kosmetologin luo taas määräaikaisrassaukseen. Käyn siellä noin kerran kuussa, vaikka kaikki toivo onkin jo menetetty tämän lärvin suhteen. No, enpä mennyt kun kosmetologi oli minulle aikaa antaessaan unohtanut merkitä ajan omaan varauskirjaansa. Varaan sitten uuden ajan kunhan pääsen töihin ihmettelemään kaleterin tilaa.
Siippa ihan aiheellisesti huomautti, että kosmetologi kohtuullisen usein peruu minun aikani. Ehkä olen sitten liian kiltti ja suostun helposti tai sitten kosmetologi on hörhö ja peruu muidenkin aikoja. (Näin meidän kesken: kyllä se on vähän höpsö välillä, mutta nainen taiteilee kahden yrittäjyyden kanssa, joten en ihmettele...) Sitä vähän ihmettelin, että mistä hän muisti, että minulla piti olla aika? Soitti nimittäin tuntia ennen kuin ajan piti olla... Hmmmm... Minua on höynäytetty vai onko? Pitäisikö vetää herne takaraivoon...? Äääh, en jaksa. Ei tänään, mutta katsotaan sitten huomenna kun arki alkaa, josko se normivitutuskin sieltä taas ilmaantuisi. ;)