Aamulla herätyskellon soidessa oli mielestäni maanantai, joten mikä ihana havainto olikin se, että on keskiviikko. Jihuu!
Eilen vietin valtaosan päivästäni koiramaisessa tapahtumassa, missä olikin oikein mukavaa. Tyhmästä päästäni vain tuppasi kärsimään koko ruumis. Unohdin nimittäin aurinkolasit sekä hatun keittiön pöydälle kun tuli vähän kiire lähtö. Siellä sitten avoimella kentällä auringon paistaessa ja tuulen tuudittaessa ymmärryksen auringon pistävyydestä, meinasi melkein käydä vanhanaikaisesti. Jossain kohdassa olo oli varsin pöpperöinen ja turvauduin ihan jaffan juomiseen saadakseni vähän kuuppaa balanssiin. Minä en siis käytännössä ikinä juo makeita limuja ja vähän joutui kakistelemaan tuon kanssa, että sai sen alas. Oloni kuitenkin koheni ja hoidin velvollisuuteni kunnialla loppuun asti. Ja tulihan naaman lisäksi nyt saatua väriä myös korvalehtiin. Tiedä sitten kuinka hienoa se on...
Kotona Siippa olikin jo valmistellut vappuateriaa ja ryhtyi hetimiten grillin luona heilumaan kun palasin. Omalla pihalla olikin oikein lämmintä, sillä se on aika suojaisa ja jotenkin tuntui, että se tuulikin tyyntyi iltaa kohti.
Nautiskelimme maittavan aterian kera kuoharin ja arvaattekin varmaan, että höyhensaaret kutsuivat mukaansa sen jälkeen. Nukahdin nojatuoliin epämääräiseen asentoon epämääräiseksi ajaksi...
Tänä aamuna meillä mittarissa oli vain puoli astetta lämmintä ulkona. Ja jotain saakelin takatalveahan ne jo "lupailivat". Pitänee harkita yösijan tarjoamista sisätiloista niille istuttamilleni kukkasille jos pakkasille mennään... Tai sitten antaa kuolla ja laitetaan uudet kesemmällä. ;)
Ehkä ei ollut fiksua istutella kesäkukkia näin aikaisin, mutta en vaan voinut itselleni mitään. Pakko oli päästä möyrimään multaa.
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
maanantai 30. huhtikuuta 2012
Voihan Walpuri!
Häivyin byroosta siinä noin klo 15 suunnatakseni noutamaan jotain apetta ja hieman kuohujuomaa Wapun kunniaksi. Syödä kuitenkin pitää eikä se kuohari koskaan pahasta ole ainakaan mielen virkeydelle. ;)
Siis jumaleissön! Kaikki töihin joutuneet olivat ilmeisesti päättäneet karata samalla kellonlyömällä. Ruuhka tieliikenteessä oli melkomoinen, mutta niin oli siellä hypermarketissakin.
Jos en paremmin tietäisi, väittäisin, että ruokaa ei ole kaupasta saatavissa enää ylihuomenna. Sen verran tuntui porukka hamstraavan apetta. Ja kauppa on siis kiinni yhden päivän... Tai no, tänään tietysti laitettiin lappu luukulle kolme tuntia normaalia aiemmin, että kyllähän siitä kannattaa jo panikoitua.
Kyllä oli taas meikäläisen sietokyky ja lähimmäisen rakkaus koetuksella siellä luoviessa kaikkienidioott ihmisten joukossa.
Onneksi oli aika selvä mielikuva siitä, mitä pitää ostaa, joten ei mennyt päättömään harhailuun aikaa. Ja juu, muistin kaivokielot sekä kahvin, jotka molemmat olivat päässeet pahasti hälytysrajan alapuolelle.
Pitkäripaisessakin meni aika sujuvasti kun tiesi mitä haki. Eihän tällainen vanha happo mitään miettimisaikaa hyllyn äärellä tarvitse. ;)
Nyt istunkin rauhallisin mielin omalla takapihalla naputtelemassa tätä postausta kuoharilasista sihijuomaa siemaillen.
Huomenna muiden lähtiessä vappumarssille suuntaan minä viettämään aikaa koiramaisissa puuhissa ja toivon, että iltapäiväni on mukava. Ainakin aiemmat tällaiset riennot ovat olleet varsin hauskoja tilaisuuksia. Ja hei, pääsenpähän rapsuttelemaan erinäistä määrää erilaisia koiruuksia ja valitsemaan omasta mielestäni kauneimmat ja parhaimmat. ;)
Hauskaa Wappua kaikille! Ollaan ihmisiksi siellä.
Lopuksi vielä tervetuloa Roz mukaan lukijakuntaani. :)
Siis jumaleissön! Kaikki töihin joutuneet olivat ilmeisesti päättäneet karata samalla kellonlyömällä. Ruuhka tieliikenteessä oli melkomoinen, mutta niin oli siellä hypermarketissakin.
Jos en paremmin tietäisi, väittäisin, että ruokaa ei ole kaupasta saatavissa enää ylihuomenna. Sen verran tuntui porukka hamstraavan apetta. Ja kauppa on siis kiinni yhden päivän... Tai no, tänään tietysti laitettiin lappu luukulle kolme tuntia normaalia aiemmin, että kyllähän siitä kannattaa jo panikoitua.
Kyllä oli taas meikäläisen sietokyky ja lähimmäisen rakkaus koetuksella siellä luoviessa kaikkien
Onneksi oli aika selvä mielikuva siitä, mitä pitää ostaa, joten ei mennyt päättömään harhailuun aikaa. Ja juu, muistin kaivokielot sekä kahvin, jotka molemmat olivat päässeet pahasti hälytysrajan alapuolelle.
Pitkäripaisessakin meni aika sujuvasti kun tiesi mitä haki. Eihän tällainen vanha happo mitään miettimisaikaa hyllyn äärellä tarvitse. ;)
Nyt istunkin rauhallisin mielin omalla takapihalla naputtelemassa tätä postausta kuoharilasista sihijuomaa siemaillen.
Huomenna muiden lähtiessä vappumarssille suuntaan minä viettämään aikaa koiramaisissa puuhissa ja toivon, että iltapäiväni on mukava. Ainakin aiemmat tällaiset riennot ovat olleet varsin hauskoja tilaisuuksia. Ja hei, pääsenpähän rapsuttelemaan erinäistä määrää erilaisia koiruuksia ja valitsemaan omasta mielestäni kauneimmat ja parhaimmat. ;)
Hauskaa Wappua kaikille! Ollaan ihmisiksi siellä.
Lopuksi vielä tervetuloa Roz mukaan lukijakuntaani. :)
Onpa ihanaa
olla kerrankin väärässä! (sitähän ei tapahdu usein ;) )
Siis todellakin oikea päätös kansalta pudottaa Torsten eilen Idolsista! Olisi minun puolestani joutanut putoamaan jo aiemmin, mutta en tietenkään ymmärrä teinien aivoituksia, joten ei siitä sen enempää. Mutta eiliset biisivalintansa ja sitä myötä esityksensä olivat kyllä suurta huttua.
Varmaan voittoa pedataan sille Didille ihan tuomareidenkin kommenteista päätellen, mutta ei voi mitään. Suosikkini on Susanna, jonka eiliset vedot olivat kyllä hyviä. Jäämme siis odottelemaan ensi viikon finaalia...
Meinasin myös postata kuvan askartelemistani vappukynsistäni, mutta se olisi jo hieman liikaa. Joten saatte vain kuvitella millaiset niistä tuli.
Ulkona on ihana ilma ja mieli tekisi jo karata kaupan kautta kotiin. Vaan ehkä se on vielä kärvisteltävä jonkun aikaa täällä hipihiljaisessa byroossa. Ei edes puhelin soi...
Siis todellakin oikea päätös kansalta pudottaa Torsten eilen Idolsista! Olisi minun puolestani joutanut putoamaan jo aiemmin, mutta en tietenkään ymmärrä teinien aivoituksia, joten ei siitä sen enempää. Mutta eiliset biisivalintansa ja sitä myötä esityksensä olivat kyllä suurta huttua.
Varmaan voittoa pedataan sille Didille ihan tuomareidenkin kommenteista päätellen, mutta ei voi mitään. Suosikkini on Susanna, jonka eiliset vedot olivat kyllä hyviä. Jäämme siis odottelemaan ensi viikon finaalia...
Meinasin myös postata kuvan askartelemistani vappukynsistäni, mutta se olisi jo hieman liikaa. Joten saatte vain kuvitella millaiset niistä tuli.
Ulkona on ihana ilma ja mieli tekisi jo karata kaupan kautta kotiin. Vaan ehkä se on vielä kärvisteltävä jonkun aikaa täällä hipihiljaisessa byroossa. Ei edes puhelin soi...
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Oi mikä ihana ilma
Kyllä on nyt sään puolesta hemmoteltu tällaista "kesäeläintä" tänä viikonloppuna. Olemme ihan syöneetkin ulkona Siipan grillaustuotteita. Melko hyvin on tarennut suojaisalla pihallamme, vaikka lämpötila on ollut jotain +14.
Kevätauringosta huumaantuneena menin ja ostin grossin kesäkukkia eilen. Vaikka ryytimaalaarini oli vielä vähän jäässä, otin riskin kun halusin vähän puuhastella ja hoitaa puutarhaani. ;)
Kiva oli puuhastella ja jos nyt joku takatalvi iskee eteläiseen Suomeen, niin täällä on sitten se syyllinen. Saa tulla potkimaan ja haukkumaan.
Tässä vähän kuvasatoa kun ei nyt oikein runosuoni syki siihen malliin, että irtoaisi isompaa postausta. Olen siis heilunut taas kännykkäkamerani kanssa.
Kevätauringosta huumaantuneena menin ja ostin grossin kesäkukkia eilen. Vaikka ryytimaalaarini oli vielä vähän jäässä, otin riskin kun halusin vähän puuhastella ja hoitaa puutarhaani. ;)
Kiva oli puuhastella ja jos nyt joku takatalvi iskee eteläiseen Suomeen, niin täällä on sitten se syyllinen. Saa tulla potkimaan ja haukkumaan.
Tässä vähän kuvasatoa kun ei nyt oikein runosuoni syki siihen malliin, että irtoaisi isompaa postausta. Olen siis heilunut taas kännykkäkamerani kanssa.
 | |
| Jaloakileija, joka pääsi parvekkeelle |
 |
| Orvokkeja aina olla pitää. Nämä siis parvekelaatikoissa |
Muurikello, parvekkeella tämäkin.
 | ||
| Perinteinen miniruusu pallogrilliin. Tai no, tänä vuonna kaksi. |
 |
| Ruusupelargonia possun syleilyssä. |
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Kulmakunnan kauhu(t)
Tämä tapahtui eilen aamulenkillä koirien kanssa. Tai siis lenkki on väärä sana, aamulla käydään vain "tarveulkoilu", koska emäntä on niin saatanan hidas aamutoimissaan sekä auttamattomasti kaikkea muuta kuin aamuihminen, niin eipä ole aikaa pitkiin ulkoiluihin kun pitää tiettyyn kellonlyömään mennessä olla työpaikalla. ;)
Siispä poikkeuksellisesti olin eilen aamulla yksin PP:n ja Juniorin kanssa ulkona kun Siipalle viuhahti yhtäkkiä työmatkanakki samalle aamulle.
Taustaksi kerrottakoon että Juniori on todellinen narttu sanan kaikissa merkityksissä ja sen pitää korostaa vittumaisuuttaan paukuttamalla päätään joka helvetin vastaantulevalle piskille. Ja oikeasti se pelkää niitä kaikkia muita koiria, mutta se vissiin kuvittelee, että kun tarpeeksi huutaa, niin eivät mokomat huomaa kuinka paljon sitä pelottaa.
Noh, pääsääntöisesti joka aamu meitä tulee vastaan läheisestä taloyhtiöstä mies pienen valkoisen koiran kanssa. Se ei jää yhtään kakkoseksi Juniorille pään aukomisessa ja kohtaamista säestääkin aina raikuva räkytys puolin ja toisin. Mies on myös vähän nössö eikä komenna koiraansa kuten meikäläinen. Haukun alettua yleensä ylimpänä kuuluu meikäläisen napakka "TURPA KIINNI JUNIORI!" -komento.
Mies tuttuun tapaan tuli eilenkin vastaan, mutta koska näki, että minä olin yksin kahden (ISON) koiran kanssa, teki hän yllättävän muuvin. Meni koiransa kanssa, ei ainoastaan kadun toiselle puolen, vaan vielä toisella puolella olevan parkkipaikan perälle. Kuvitteli varmaan, että en pysty pitämään rekkujani aisoissa. :D
Sieltä mies sitten huuteli minulle: "Nämä eivät tosiaankaan yhtään tykkää toisistaan." Johon minä huikkasin takaisin: "Joo, tämä narttu ei tykkää kenestäkään." Hetken päästä nauroin itsekseni kun tajusin kommenttini varmasti tarkoittavan sekä Junioria että minua itseäni. :D
Sitä en sitten tiedä, mitä se mies ajatteli. Tänä aamuna en häntä nähnyt. ;)
Siispä poikkeuksellisesti olin eilen aamulla yksin PP:n ja Juniorin kanssa ulkona kun Siipalle viuhahti yhtäkkiä työmatkanakki samalle aamulle.
Taustaksi kerrottakoon että Juniori on todellinen narttu sanan kaikissa merkityksissä ja sen pitää korostaa vittumaisuuttaan paukuttamalla päätään joka helvetin vastaantulevalle piskille. Ja oikeasti se pelkää niitä kaikkia muita koiria, mutta se vissiin kuvittelee, että kun tarpeeksi huutaa, niin eivät mokomat huomaa kuinka paljon sitä pelottaa.
Noh, pääsääntöisesti joka aamu meitä tulee vastaan läheisestä taloyhtiöstä mies pienen valkoisen koiran kanssa. Se ei jää yhtään kakkoseksi Juniorille pään aukomisessa ja kohtaamista säestääkin aina raikuva räkytys puolin ja toisin. Mies on myös vähän nössö eikä komenna koiraansa kuten meikäläinen. Haukun alettua yleensä ylimpänä kuuluu meikäläisen napakka "TURPA KIINNI JUNIORI!" -komento.
Mies tuttuun tapaan tuli eilenkin vastaan, mutta koska näki, että minä olin yksin kahden (ISON) koiran kanssa, teki hän yllättävän muuvin. Meni koiransa kanssa, ei ainoastaan kadun toiselle puolen, vaan vielä toisella puolella olevan parkkipaikan perälle. Kuvitteli varmaan, että en pysty pitämään rekkujani aisoissa. :D
Sieltä mies sitten huuteli minulle: "Nämä eivät tosiaankaan yhtään tykkää toisistaan." Johon minä huikkasin takaisin: "Joo, tämä narttu ei tykkää kenestäkään." Hetken päästä nauroin itsekseni kun tajusin kommenttini varmasti tarkoittavan sekä Junioria että minua itseäni. :D
Sitä en sitten tiedä, mitä se mies ajatteli. Tänä aamuna en häntä nähnyt. ;)
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Itsensäpaljastelua
Keväthän on tunnetusti sitä aikaa kun koulujen ja oppilaitosten liepeillä alkaa liikuskella kaikenlaista viheltäjää ja itsensäpaljastelijaa. Omilta lukioajoiltani muistan elävästi sen, että varma toukokuun merkki oli sen yhden trenssiin pukeutuneen hepun ilmestyminen koulumatkan varrelle vilauttelemaan. Mahtoi äijäparkaa harmittaa kun emme alkukauhistuksen jälkeen kiinnittäneet häneen mitään huomiota, vaikka hän auliisti meille avujaan esittelikin paikalla jossa häntä ei voinut olla näkemättä. ;)
Taas eksyin aiheesta. Tarkoitus ei ollut kirjoittaa tuollaisesta paljastelusta. Vaan siitä, minkälaisia omituisuuksia minussa on. Siis sellaisia, jotka minun mielestäni ovat ihan normaaleja juttuja, mutta ulkopuolisesta saattavat näyttää hassuilta. Eikä kyllä tarvitse olla niin ulkopuolinenkaan, Siippakin välillä niille naureskelee. Joten päätinpä tässä vitutuksen hieman laannuttua jakaa muutaman kanssanne.
Haarukan ja veitsen pitää olla aina samaa paria. Siis minä en vaan voi syödä jos haarukka ja veitsi ovat eri paria. Mieluummin vaikka tiskaan veitsen tai haarukan, jotta saan samaa sarjaa olevat aterimet. Tämä pätee myös työpaikan lounasruokalaan, jossa ajoittain taakseni muodostuu jonoa etsiessäni haarukalle oikeanlaista kaveria. ;)
Voileivässä juusto pitää aina olla leikkeleen päällä. Juuston päällä voi ainoastaan olla kurkkua tai tomaattia. Kaikki muu pitää olla juuston alla.
Astianpesukoneen aterinlokerikkoon pitää laittaa aterimet niin, että yhdessä lokosessa on vain yhtä plaatua. Eli haarukat omaansa ja lusikat omaansa. Miksikö? No sitten kun ne ottaa pois koneesta, saa yhdellä kahmaisulla kaikki haarukat kerralla eikä niitä tarvitse lajitella. Säästyy aikaa ja vaivaa.
Kotoa lähtiessä tarkistan ainakin kolme kertaa, että minulla on avaimet mukana. Ja tämä ihan siksi, että joskus muinoin olen yömyöhällä lähtenyt ulkoilemaan koirien kanssa, läimäissyt oven kiinni ja sillä samalla hetkellä tajunnut, että avaimet jäivät. Kiva soitella naapurin ovikelloa, että voisiko tämä soittaa huoltopäivystykseen. Tämä oli aikaa ennen kännyköitä...
Että siinä muutama vinkiksi hulluudestani. ;)
Taas eksyin aiheesta. Tarkoitus ei ollut kirjoittaa tuollaisesta paljastelusta. Vaan siitä, minkälaisia omituisuuksia minussa on. Siis sellaisia, jotka minun mielestäni ovat ihan normaaleja juttuja, mutta ulkopuolisesta saattavat näyttää hassuilta. Eikä kyllä tarvitse olla niin ulkopuolinenkaan, Siippakin välillä niille naureskelee. Joten päätinpä tässä vitutuksen hieman laannuttua jakaa muutaman kanssanne.
Haarukan ja veitsen pitää olla aina samaa paria. Siis minä en vaan voi syödä jos haarukka ja veitsi ovat eri paria. Mieluummin vaikka tiskaan veitsen tai haarukan, jotta saan samaa sarjaa olevat aterimet. Tämä pätee myös työpaikan lounasruokalaan, jossa ajoittain taakseni muodostuu jonoa etsiessäni haarukalle oikeanlaista kaveria. ;)
Voileivässä juusto pitää aina olla leikkeleen päällä. Juuston päällä voi ainoastaan olla kurkkua tai tomaattia. Kaikki muu pitää olla juuston alla.
Astianpesukoneen aterinlokerikkoon pitää laittaa aterimet niin, että yhdessä lokosessa on vain yhtä plaatua. Eli haarukat omaansa ja lusikat omaansa. Miksikö? No sitten kun ne ottaa pois koneesta, saa yhdellä kahmaisulla kaikki haarukat kerralla eikä niitä tarvitse lajitella. Säästyy aikaa ja vaivaa.
Kotoa lähtiessä tarkistan ainakin kolme kertaa, että minulla on avaimet mukana. Ja tämä ihan siksi, että joskus muinoin olen yömyöhällä lähtenyt ulkoilemaan koirien kanssa, läimäissyt oven kiinni ja sillä samalla hetkellä tajunnut, että avaimet jäivät. Kiva soitella naapurin ovikelloa, että voisiko tämä soittaa huoltopäivystykseen. Tämä oli aikaa ennen kännyköitä...
Että siinä muutama vinkiksi hulluudestani. ;)
Vitutus Maximus
Sanotaanko nyt näin, että nyt jos koskaan on palattu tämän akan osalta sinne omille, tutuille juurilleen. Onkin ollut ihan liian seesteinen ja kiva olo viime aikoina kun ei ole oikeen mikään vituttanut silleen kunnolla.
Mutta nyt kyllä vituttaa! Siis ihan niin paljon, että kohta varmaan ratkeaa joku suoni päästä.
Ihan aamusta asti on menty ja juu, syynä on työasiat, joista pitäisi vaan ajatella, että "tämä on vain duunia, anna olla". Mutta kun se duuni tunkee vapaa-ajalle pyytämättä ja faksilla (tai oikeammin kännykän kautta), niin ei paljoa naurata.
Raotan työpaikkani salaisuuden verhoa sen verran ja kerron, että talossamme käytetään ostopalveluja tiettyjen toimintojen osalta. Sehän tarkoittaa, että väki vaihtuu tai vähintäänkin on tuuraajia vähän väliä "vakiporukan" ollessa poissa. No eihän siinäkään mitään jos heillä olisi olemassa jonkun sortin askel askeleelta opastus näille vaihdokkaille ja tuuraajille. Vaan tuntuu ettei ole ja tyypit nakataan lammikkoon saatesanoin "koita pysyä pinnalla". Siitä seuraakin sitten paljon harmia kaikille. Meille, asiakkaille ja näille palveluntarjoajille itselleen.
Tänään päästäni kuului jälleen se kuuluisa *naps* ja olenkin kirjoittanut sen verran napakkaa palautetta & ohjeistusta, että katsotaan kuinka ämmän käy. Jokuhan siitä taatusti taas suuttuu, niin käy aina. Eniten asiassa vituttaa oikeasti se, että kukaan ei ota vastuuta hommasta, vaikka on selkeästi sovittu ne henkilöt, jotka ovat yhteyshenkilöitä ja luovivat ongelmien karikoissa hoitaen asiat sitä mukaa kuin niitä vastaan tulee. Koordinointi ja ohjeistaminen jätetään hoitamatta ja kohautellaan olkapäitä sekä teeskennellään kuollutta. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta edes se valittaminen ei auta. Kaikki valuu kuin vesi hanhen selästä ja hetken päästä ollaan taas samassa tilanteessa.
Sen vaan sanon, että jos olisin yhtä rikas kuin olen köyhä, niin heittäytyisin oloneuvoksettareksi. Luultavasti ei tulisi ikävä näitä hommia...
Mitähän vielä tälle päivälle ehtii tapahtua. Niin no, varmaan se kosmetologikin taas tekee oharit. Tänäänhän pitäisi mennä vastaanotolleen. Sen jos se tekee, niin se oli sitten viimeinen tikki. Siihen loppuu asiakkuussuhde sitten. Nyt mennään mentaliteetilla pessimisti ei pety ikinä.
Mutta nyt kyllä vituttaa! Siis ihan niin paljon, että kohta varmaan ratkeaa joku suoni päästä.
Ihan aamusta asti on menty ja juu, syynä on työasiat, joista pitäisi vaan ajatella, että "tämä on vain duunia, anna olla". Mutta kun se duuni tunkee vapaa-ajalle pyytämättä ja faksilla (tai oikeammin kännykän kautta), niin ei paljoa naurata.
Raotan työpaikkani salaisuuden verhoa sen verran ja kerron, että talossamme käytetään ostopalveluja tiettyjen toimintojen osalta. Sehän tarkoittaa, että väki vaihtuu tai vähintäänkin on tuuraajia vähän väliä "vakiporukan" ollessa poissa. No eihän siinäkään mitään jos heillä olisi olemassa jonkun sortin askel askeleelta opastus näille vaihdokkaille ja tuuraajille. Vaan tuntuu ettei ole ja tyypit nakataan lammikkoon saatesanoin "koita pysyä pinnalla". Siitä seuraakin sitten paljon harmia kaikille. Meille, asiakkaille ja näille palveluntarjoajille itselleen.
Tänään päästäni kuului jälleen se kuuluisa *naps* ja olenkin kirjoittanut sen verran napakkaa palautetta & ohjeistusta, että katsotaan kuinka ämmän käy. Jokuhan siitä taatusti taas suuttuu, niin käy aina. Eniten asiassa vituttaa oikeasti se, että kukaan ei ota vastuuta hommasta, vaikka on selkeästi sovittu ne henkilöt, jotka ovat yhteyshenkilöitä ja luovivat ongelmien karikoissa hoitaen asiat sitä mukaa kuin niitä vastaan tulee. Koordinointi ja ohjeistaminen jätetään hoitamatta ja kohautellaan olkapäitä sekä teeskennellään kuollutta. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta edes se valittaminen ei auta. Kaikki valuu kuin vesi hanhen selästä ja hetken päästä ollaan taas samassa tilanteessa.
Sen vaan sanon, että jos olisin yhtä rikas kuin olen köyhä, niin heittäytyisin oloneuvoksettareksi. Luultavasti ei tulisi ikävä näitä hommia...
Mitähän vielä tälle päivälle ehtii tapahtua. Niin no, varmaan se kosmetologikin taas tekee oharit. Tänäänhän pitäisi mennä vastaanotolleen. Sen jos se tekee, niin se oli sitten viimeinen tikki. Siihen loppuu asiakkuussuhde sitten. Nyt mennään mentaliteetilla pessimisti ei pety ikinä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)