Dam - dam - DAM - dam -daa

Eli jonkunlainen matkaraportti reissustamme Amsterdamiin. Ihan ei ole kuukautta reissusta vielä kulunut, joten eiköhän ole aika raapustella jotain (ainakin osa 1 näin alkuun). :)

Lauantaiaamuna 18.4. soi herätyskello 04:20. Siitä sitten vaatteet päälle ja maalaten silmänkuvat kohdalleen. Taksin soitto ja laukku kainalossa pihalle.
Matka lentokentälle sujui joutuisaan, mutta baggage drop -tiskillä oli jotain häsmäkkää ja tuntui siltä kuin olisimme seisseet jonossa ikuisuuden. Ehkä tähän "ikuisuuteen" vaikutti se, että en ollut saanut joka-aamuista kofeiiniannostani vielä.

Turvatarkastus sujui sutjakkaan (en piipannut rautakinttuni kanssa!) ja vihdoin päästiin asiaan eli kahvikupin äärelle. Sitä särpiessä sujuikin koneeseen pääsyn odottelu.
Hyvässä järjestyksessä pääsimme koneeseen ja viereen sattunut vieras mies oli onneksi hiljainen ja pienikokoinen, joten mahduin olemaan ihan hyvin siinä keskellä.

KLM on vielä niitä lentoyhtiöitä, jotka eivät ole laittaneet ihan kaikkea maksulliseksi. Niinpä tuohon kahden tunnin lentoon oli ängetty tarjoilukierros nro 1, joka sisälsi jonkun sortin munaleivän & kahvia, mehua, vettä yms. Hetken päästä tuli kierros nro 2, jolloin oli mahdollisuus saada lisää kahvia (kyllä kiitos!) tai muita virokkeita sekä jotain keksejä (ei kiitos). Ja vielä ehtivät kiertää sen tax free -kärrynsäkin kanssa. Nopeita tyyppejä!

Lento laskeutui ajallaan ja kello oli Amsterdamissa noin 8:30. Eipä mene päivä hukkaan kun ajoissa lähtee liikkeelle!
Matkatavarat tulivat ajallaan ja ehjinä, joten suuntasimme junalipun ostoon. Schipholissa on tehty helpoksi junalipun osto keskustaan. Sille oli kosketusnäytössä ihan oma kohtansa josta vain valittiin montako lippua haluaa. Toivottavasti Hki-Vantaa tekee jonkun vastaavan systeemin helpottamaan turistien elämää sitten kun junaliikenne kesällä polkaistaan käyntiin.

Juna kolkotteli vartin Amsterdamin päärautatieasemalle, josta otimme suuntiman kohti hotellia. Tiesimme toki, että huone ei missään tapauksessa ole valmis siihen aikaan, mutta halusimme viedä laukut pois ja käydä "näyttäytymässä", jotta huoneen saanti mahdollisesti nopeutuisi.

Hotellille löysimme eksymättä eikä kävelyyn mennyt asemalta varttia kauempaa. Sää oli kaunis ja aurinkoinen vaikkei kovin lämmin.



Hotellilla olikin sitten vähän sutinaa respassa kun poislähtijät jonottivat tiskille, joka sijaitsi melko kapeassa huoneessa. Mutta ensisilmäys hotellin aulatiloihin miellytti. Olin vakuuttunut, että jälleen kerran rahalla saa, sillä mehän emme lomilla harrasta mitään "budjettimajoittumisia".

Vihdoin tuli meidän vuoromme ja täytyy heti kärkeen todeta, että amsterdamilaiset puhuvat pääsääntöisesti loistavaa englantia. Monet jopa niin hyvää, että oma kielitaito alkoi jo arveluttaa.

Respan nuori kaunis nainen oli todella ystävällinen, kirjasi meidät sisään, vaikka huone ei ollutkaan valmis, otti laukkumme huomaansa ja merkitsi karttaan aamiaiskahviloita kun sanoimme, että voisimme mennä haukkaamaan jotain. Lupasipa vielä soittaa, mikäli huone olisikin ennen klo 14 valmis. Mahtavaa palvelua heti kärkeen!

Tyytyväisinä lähdimme suunnistamaan kohti läheistä toria, jonka laidalta löytyisi hyviä kahviloita. Hetken pyörimme torilla ihmetellen kaikenlaista tarjolla olevaa evästä ja lopulta heilahdimme sisään kahvilaan, vaikka paikalliset tuntuivatkin paistattelevan päivää ulkopöydissä. Itsestäni aamupäiväinen 12 astetta tuntui kuitenkin hieman viileältä.
Nauttiessamme brunssia kera kuohuviinin soitettiin hotellista ja kerrottiin, että huone olisi valmis puolen tunnin kuluttua. Ilahduimme jälleen loistavasta palvelusta, sillä mielellämme käyttäisimme mahdollisuuden ottaa pienet nokoset ja virkistäytyä sen kovin aikaisen aamulähdön jälkeen.

Syötyämme suuntasimme kiertotietä hotellille nähdäksemme kuinka monta turistia jonotti Anne Frankin talolle. Vastaus on monta. 

Lähellä Anne Frankin taloa.

Kipitimme sitten korttelin nurkan ympäri kohti hotellia vain huomataksemme, että se saamarin jono talolle kiersi hyvän matkaa korttelin toiselle puolelle. Onnea ja menestystä jonotukseen!

Hotellilla meille kerrottiin, että meidät tullaan ihan kohta saattelemaan huoneeseemme kunhan laukkumme on ensin toimitettu sinne. Cool! Ei tartte ite kantaa laukkuaan! Ja kohta sieltä piccolontapainen tulikin meitä saattelemaan. Kohteliaasti ja asiallisesti kertoi huoneen faktat ja toiminnot sekä varmisti lopuksi, että onhan meillä kaikki hyvin. Kiittelimme vuolaasti ja vakuuttelimme, että kaikki on vallan mainiosti. 

Huoneen yhden seinän tapetti.

Hotelli oli niin kutsuttu boutique hotelli eli suhteellisen pieni luksushotelli ja huone toki sen mukainen. Tuo yllä oleva kuva on ainoa jonka älysin huoneesta ottaa, mutta uskotte varmaan kun sanon sen olleen hieno ja tyyliltään vähän "burleski". Mustaa ja punaista, kylpyhuoneen laatoitus oli mustaa ja kontrastina valkoinen poreallas vitivalkoisine pyyhkeineen. Huone oli kompaktin kokoinen, mutta toimiva. Suorastaan Ihana!
Onnellisina huokaisimme ja otimme neuvoa antavat nokoset, jotka virkistivätkin kummasti.

Lähtiessämme kaupungille kipaisimme vielä pyytämään vastaanotosta, että varaisivat meille pöydän läheisestä hollantilaista ruokaa tarjoilevasta ravintolasta. Lupasivat näin tehdä.
Suuntasimme kulkumme kohti kuuluisaa kukkatoria (Bloemenmarkt), joka oli vielä siedettävän kävelymatkan päässä hotelliltamme ja jonka ehdottomasti halusin nähdä.

Kukkatorilla olin niin ällistynyt (ja kateellinen) siitä kaikesta ihanuudesta, että en edes älynnyt ottaa kuvia niistä sadoista tuhansista erilaisista tulppaaninsipulivaihtoehdoista, joita oli tarjolla!
Mutta onneksi on intternetti ja kuukkeli, sieltä löytyy kuvia:

Pienen ihmisen kiusaamista tällainen...

Käsittääkseni/muistaakseni maahantuontisäännökset kieltävät moisten tuonnin tänne, joten päätin suosiolla jättää ostamatta. Paha mieli siitä vaan tulisi jos tulli nappaisi aarteet käsistä kotiporteilla. Vaan ajattelin kyllä tutkailla josko jostain nettikaupan kautta löytyisi keino. Musta mieleni halajaa mustia tulppaaneja.

Kukkien ällistelyn jälkeen päätimme, että olemme ansainneet lasillisen ja samalla yritimme etsiä jotain ruokakauppaa, jotta saamme huoneeseemme hieman naposteltavaa ja juotavaa. Terassi löytyi helposti ja maailma olikin taas pieni. Tarjoilija oli ammatiltaan lentohenkilökuntaa ja sanoi kyypparoivansa vain sivutyönään. Oli kuulemma ollut juuri edellisellä viikolla Helsingissä. Hauska heppu oli hän. :)
Ruokakauppakin löytyi kun vähän taas käytettiin kaikkitietävää oraakkelia eli kuukkelia. Ja täytyy sanoa, että sujuvasti olisin moisen puodin ohi kävellyt jos en olisi supermarketiksi tiennyt. Mukaan lähti vähän suolaista sekä hedelmiä ja tietysti viiniä. Kassalla meinasi käydä ylläri kun ei kortti kelvannutkaan. Poika sanoi, että ei käy luottokortti ja me sanoimme, että ei ole luottokortti. Onneksi oli varauduttu matkalle käteisellä, muuten olisi jäänyt eväät ostamatta.

Paluumatkalla hotellille meinasin jäädä ainakin kaksi kertaa polkupyörän alle. Täytyy sanoa, että siellä polkupyörät olivat pelottavampia kuin autot tai ratikat, joita risteilee kiitettävästi kaupungissa. Polkupyöriä onkin sitten ihan kaikkialla. Siis aivan joka paikassa ja kaikki sillankaiteet ovat täynnä niihin lukittuja fillareita. Sitä ihmettelin jossain vaiheessa, että missä niiden kaikkien pyörien omistajat ovat...

Hotellilla veimme tavarat huoneeseen ja palasimme alas nauttiaksemme jonkun pienen myöhäisen lounaan hotellilla. Vastaanotosta kerrottiin, että pöytävaraus on OK, joten siirryimme baarin puolelle tilaamaan syötävää. Tiedustelimme, voimmeko syödä viihtyisän oloisella sisäpihalla, johon henkilökunta vastasi, että voimme, mutta meidän pitää viedä alkoholimme itse sinne. Heillä ei ole lupaa anniskella piha-alueelle ja ympärillä asuvat "tavalliset" ihmiset kuulemma kyttäävät heitä kovasti tämän asian suhteen. Mutta jos viemme ruokamme ja juomamme itse sinne ja olemme mölyämättä, niin homma on okei. Näin sovimme tekevämme ja niin kuskasimme ruuat sekä juomat sisäpihalle, jossa oli oikein viihtyisää.

pienen pieni pilvenhattara taivaalla

Ruuan jälkeen olikin hyvä raahautua huoneeseen elpymään ja katsomaan formulan aika-ajoja.

Seitsemäksi siirryimme läheiseen ravintolaan, jossa ruoka oli ihan okei, mutta koska pöytämme oli ihan keittiönoven vieressä, häiritsi se hieman ruokailunautintoamme. Joka tapauksessa ihan onnistunut ilta ja tuumimme, että emme olisi varmaankaan kyseiseen kuppilaan päässeet ilman hotellin tekemää pöytävarausta.
Ruuan päälle horjahdimme vielä yhdelle viihtyisälle terassille hetkeksi, josta illan kylmyys meidät ajoi pois ja kohti höyhensaaria. Päivä oli pitkä mutta mukava.

Koskapa nyt sorruin jaaritteluun, teenkin rapsan useammassa osassa, sillä muutoin tästä tulee aivan liian pitkä.

Toukokuun tupla

Kevät keikkuen tulevi ja sen keikkumisen mukana pano *köh* palomiehiä oikein kaksin kappalein.

Siinäpä ne, veljekset, yhdessä matkaavat kypärät tanassa veturilla ties minne!

Sen enempiä spekuloimatta jätän sanan teille rakkaat lukijani. 
Omasta puolestani toivotan mitä mainiointa vappupäivää, juhlikoon kukin tahollaan ja tavallaan! :)

Koskahan?

Sitä nimittäin ehtisi kirjoittamaan sen lomapostauksen, joka on kohta jo niin long gone, että ei muista koko reissusta mitään.

No en ainakaan nyt, pitää rientää kotia kohti hoitamaan sitä miesflunssan kourissa kärvistelevää Siippaa. Ehkä huomenna, toivottavasti.

Lopuksi laitan teille kuvan itselleni ostamastani tuliaisesta. Se voi vaikka olla vinkkinä matkakohteestamme. ;)

Kansalaisvelvollisuus suoritettu

Lauantaina oli juuri niin upea päivä kuin ennusteissa luvattiinkin! Näin ensimmäisen nokkosperhosen liitelemässä ja joku kärpänenkin oli herännyt. VV:n mukaan myös pihan pienet muurahaiset olivat liikkeellä.

Perkasin kukkapenkistäni kaikki epämääräiset rikkaruohot ja viimevuotiset ruohokasvustot, jotka sattuneesta syystä jäivät syksyllä hoitamatta. Jotain krookuksia ja tulppaaneja penkistä näyttää nousevan eli ei ole myyrä kaikkia saanut syötyä, vaikka yritys on ollut ilmeisen hyvä. Jättisinilaukatkin jostavat jo päätään, joten niitäkin on hengissä. Kukkapenkin remontti on sitten edessä ensi syksynä. Vielä kun muistaisin, miten olin sen suunnitellut silloin sipuleita tilatessani...
Pesimme terassin, sillä leudon talven vuoksi oli sammal vähän vallannut alaa. Ja pystytimme terassikalusteet sekä aurinkovarjon. Aurinko lämmitti ihanasti ja grillikausi tuli avattua perinteisellä makkaran grillauksella. Sillä aina testataan onko grilli kuosissa ja kokin taidot tallella.

Avarsin myös kotiseututuntemusta käymällä ennakkoäänestämässä kirjastossa. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että kertaakaan en ole kyseisessä talossa käynyt näinä vuosina kun olemme tuolla asuneet. Ei ole ollut asiaa... :)
Ihan siistihän se oli ja yllättävän isokin. Varmasti palvelee alueen asukkaita hyvin, siellä oli aika paljon väkeä aurinkoisena lauantai-iltapäivänä.

Ääni tuli heitettyä kuoreen ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, ei ehdokkaani mene läpi. Eivät ne meikäläisen ehdokkaat oikein tahdo päästä läpi kun en äänestä mitään "naamoja". Periaatteesta.
Mutta nyt voin siis hyvällä omallatunnolla heittää kaikki vaalimainokset postilaatikosta suoraan paperinkeräykseen. Olen tainnut vain kerran aiemmin äänestää ennakkoon tai korkeintaan kaksi. Toki myönnän "nukkuneeni" jossain kunnallisvaaleissa ja varmaan eurovaaleissakin. Mutta pääsääntöisesti olen raahautunut paikalle varsinaisena äänestyspäivänä.

Ja se mistä iloitsen ihan tavattomasti, on se, että en joudun minkäänlaista vaalivalvojaisohjelmaa katsomaan! En ole nimittäin vielä tähän ikään mennessä keksinyt ketä varten ne ohjelmat ovat olemassa ja miksi joka kanavan pitää niitä näyttää.

Ultraäänikidutusta

Tänään oli viimeinen pyörähdys hammaslääkäriasemalla. Tai siis toivottavasti seuraavaa kertaa saa odottaa sen vuoden ja silloinkin sitten kerrotaan, että mitään ei ole vialla...

Mutta juu, nyt voi aidosti sanoa, että on hampaanjuuret kipeät. Ja että minulla on hampaanvälit. Ja hyvin hammaskivestä puhdistetut hampaat. Ja sanoinko jo, että hampaanjuuret ovat kipeät? Sanoi, että ota buranaa, mutta kaikki buranat ovat kotona. Tiedän, että panadol ei tähän auta.

Aina se on yhtä kamalaa, se kun hammaskiveä poistetaan. On, vaikka sillä puudutusgeelillä sivellään, mutta kun saa osuman jonnekin tuonne hammaskaulaan, niin oi onnea... Tai itkua.

Vaan nyt se on onneksi ohi!
Toki nyt en uskalla ikinä syödä enää mitään ja juon vain vettä, koska kaikki muu laukaisee hirmuisen happohyökkäyksen eikä mikään estä julmaa hammaskiveä taas kiinnittymästä purukalustooni eikä bakteerien jylläämistä... *huoh* Kauankohan sitä voisi olla syömättä? Jos vaan joisi vettä ja harjaisi hampaita monta kertaa päivässä.
Suuhygienisti kehui, että hyvin olen hampaani pessyt ja antoi vielä nykyaikaisia vinkkejä jatkohoitoon. Ja lupasi kutsua vuoden kuluttua uudelleen. Sitä en kylläkään odota, vaikka mukava ihminen olikin. Puhelias. Tunki suun täyteen työkaluja ja sitten alkoi puhua. Ja odotti välillä vastaustakin.

Iloisempia asioita ovatkin sitten tämä lyhyt työviikko edellisen perään. Lenssukin on ymmärtänyt päästää irti otteensa. Ja se, että loma on taas lähempänä! Dreamdays sanoo, että reissuun on aikaa 11 päivää ja oikeassahan se on. Kivaa! :)

Aprilliako?

Meinasipas livetä ohi tämäkin kuun vaihde! Mihin ihmeeseen aika oikein rientää? Ja miksi sillä on  niin kiire?

No mutta mitäs sanotte tästä nuoresta miehestä? Enkä siis tarkoita tuota oikeanpuoleista pönäkämpää versiota...

JälkiJuttu:
Operaatio hammaslääkäri on hammaskivenpoistoa vaille valmis. Jeeeee!! Olen ylpeä itsestäni. :)