Juhlan aika

Nyt todellakin tuntuu siltä, sillä olen saanut kuuloni takaisin!

Viime viikollahan valittelin korvajumiani ja kävin torstaina terveydenhoitajan juttusilla hänen käydessään täällä byroollamme pitämässä vastaanottoa.
Valitettavasti mukaan ei vaan ollut sattunut korvavehkeitä, joten sovimme, että varaan ajan ja suoritan ennakkovalmistelut kotona.

Minulta ei ole koskaan, milloinkaan, ikinä huuhdottu korvia eivätkä korvani ole muutoinkaan minua vaivanneet.
Nyt olin puolikuuro. Oikea korva oli niin tukossa, että olo oli kuin ämpärissä.

Eilen illalla sitten tiputtelin vaikunpoistomönjääni korvaan ja laitoin pumpulitukon tulpaksi ohjeiden mukaan. Käsittelin toisenkin korvan, vaikka siinä ei mitään vikaa ollutkaan, mutta kun käsky kävi.
Aamulla en tahtonut kuulla herätyskellon sointia ja tuntui kuin oikea korva olisi ollut suorastaan pahempi kuin mitä se eilen oli ennen käsittelyä.

Miltei kuurona reissasin sitten metrolla työterveyshoitajalle. Ainoa hyvä asia oli se, että metrossa oli väljää eikä pelottanut ihan niin paljoa kuin yleensä (muistakaa se kirvestappaja).

Terkkari olikin ihan aikataulussa ja ryhtyi puuhaan. Sanoi korvan olevan niin tukossa, että ei edes tärykalvoa näy, joten ei ihme etten kuule mitään.
Huutomisoperaatio ei ollut mitenkään epämiellyttävää ja voi sitä onnen tunnetta kun korva aukesi! Siis ihan taivaallinen olo kun kuuli jälleen kunnolla!
Varuiksi huuhteli vielä tuon toisenkin korvan vaikkei siinä mitään ollutkaan.

Ehdin vielä vaihdolla takaisin ja pääsin työpaikallekin suht ripeästi. Suorastaan leijailin kun tallustelin metroasemalta toimistolle. 
Että joulu on pelastettu kun kuulen kaikki hölmöimmätkin jutut, joita naitu suku äitini avustuksella viljelee.

Pipariiiii

On kuulkaas ollut sellainen työviikon loppupuoli, että hyvä kun on ehtinyt pissalla piipahtaa. Huomaa, että kaikki muut ovat jäämässä joululomalle paitsi mä. Niin, meikäläinen työn sankarina uurastaa kaikki arkipäivät kun valtaosat työkavereista vetää lonkkaa loppiaiseen asti. Vaan minähän toivon vetäväni sitä lonkkaa sitten koko loppuvuoden maaliskuusta lähtien...

Tänään oli kuitenkin vuorossa ansaittu vapaapäivä ja piipahdus kampaajalla. Uskomattoman nopeasti hujahtaa kuusi viikkoa! Vastahan minä siellä Tiinan jakkaralla istuin hölvättävänä. Vaan kyllä huomasikin, että on jo aika sillä takatukka alkoi osoittaa jotain harotusta kun se viimeksi jätettiin vähän pidemmäksi. Virhe.

Kampaamoni on edustus pienestä yrityksestä, jossa siis työskentelee kaksi parturi-kampaaja sekä kosmetologi, joka on itsenäinen yrittäjä. Siellä on mukava käydä kun kaikki ovat tuttuja ja tunnelma on välitön.
Niinpä tänäkin jouluna halusin jollain heitä muistaa sen lisäksi, että kannatan toimintaansa taloudellisesti (myös Siippa käy siellä parturoitavana). Veinkin sitten vähän tryffelikonvehteja ja luonnonlakua, ja olin yllättynyt siitä todella ilahtuneesta vastaanotosta, vaikka luulen että sinne useampikin asiakas kantaa lahjoja. Tuli hyvä mieli. Ja tuli hieno tukka. Normaalin tumman säväytyksen lisäksi laitettiin vähän tummaa violettia latvoihin. Väri näkyy vain tietyssä valossa ja sopii siis meikäläisen kieroon luonteeseen paremmin kuin hyvin. ;)

Kotiin päästyäni ryhdyin kotihommiin ja pyykinpesun lisäksi leivoin lupaamani piparit. Koska kukaan ei usko moista kodinhengettärettäyttäni, otin todisteeksi valokuvia. Siis paistoinhan minä viime vuonnakin pipareita, mutta kaikki varmaan ajattelivat sen olleen ihan ainutkertainen tapaus...

Joo, ostin siis paketin Sunnuntai-piparkakkutaikinaa ja kaulitsin menemään. Tänä vuonna jätin heppamuotin pois ja käyttelin vain sydän- ja partacolliemuottia sekä kesällä ostamaani australianterrierimuottia. Näillä mennään tänä jouluna.

Hyviä ovat. Maistuivat koirillekin. Olen siis päivän punaviinini ansainnut. ;)

Kinkku

Kyllä meillä tänäkin vuonna on kinkkua pöydässä. Itse voisin helposti kuvitella viettäväni joulun ilman kinkkua (ja olen viettänytkin), vaikkapa kalkkunaa syöden (savukalkkuna on tosi hyvää!), mutta appiukko varmaan pyörtyisi ja nyrjäyttäisi mielensä lopullisesti jos ei saisi sianpersettä jouluna syödäkseen.

Niinpä tänäkin jouluna haemme etukäteen tilatun kinkun paikallisen hypermarketin lihatiskiltä (koska hallissa lopetti luottolihakauppias jo muutama vuosi sitten!), jonka Siippa sitten paistaa aatonaattona samalla kun imellyttää perunalaatikkoa. Minä vietän tuon ajan töissä.
Loput kinkusta pakataan loppiaisena appiukolle (ja vähän anopilllekin) matkaevääksi ja kotiinviemisiksi. Kyllä pari päivää jouluruokia on enemmän kuin tarpeeksi, minun mielestäni.

Joulupuu

Olen varmaan monta kertaa täälläkin maininnut etten ole mikään suuri jouluihminen. Siitä syystä ei meillä myöskään koskaan ole oikeaa joulukuusta. Osittain tähän on syynä se, että huushollissa on aina hoilaillut epämääräinen määrä koiria. Lapsuudenkodissa toki oli aina aito joulupuu, mutta omilleni kun olen muuttanut, on lähinnä joulukuusta ollut sellainen noin 40 senttiä korkea tekokuusi.

Nykyään meillä on tällainen valaistunut joulupuu:

Se on hieno sekä turvassa koirien riekkumiselta ja hännänheilutukselta kirjakaapin uumenissa toimien myös tunnelmavalona. Arvelin, että jos lämäisen viereensä sen "viljatontun" (Nollis kyllä tietää), niin siinä se joulukoristelu sitten on. Tuikkukipothan ovat olleet esillä ja käytössä jo pitkään.

JälkiJuttu:
Mulle iski joku korvajumi. Sunnuntaina saunan jälkeen putsailin korviani mitenkään erityisesti rassaamatta, mutta silti onnistuin saamaan oikean korvani lukkoon tai tukkoon. On vähän toispuoleinen olo ja nyt tiedän miltä huonokuuloisista ihmisistä tuntuu. Terveydenhoitajalle pääsen torstaina, joten toivottavasti tilanne ei pahene siihen mennessä ja toivottavasti terkkari saa korvan liotettua auki. Inha tunne...

Kartano

Läheltä kotiamme löytyy useampikin kartano. Itse asiassa oma kotimmekin on rakennettu entisille kartanon maille. Tosin siitä kartanon päärakennuksesta on jäljellä vain perustukset.

Eilen kävimme komean lähikartanon pihapiirissä pidetyssä joulutapahtumassa. Kannatimme työttömien toimintaa ostamalla grillimakkarat ja glögiä. Glögi oli todella hyvää eikä selvästikään ollut ihan pelkkää tiivistettä purkista. VV:n mielestä makkaraa olisi saanut olla enemmänkin.

Löysin myös äidilleni joululahjan erään käsityöläisen kojusta. Tuli hyvä mieli siitäkin. Tuo kyseinen kartano on kaupungin omistama ja päärakennus on remontoitu ulkoa, mutta ei sisältä. Sisältä se onkin varsin huonossa kunnossa eikä ole tietoa, aiotaanko se restauroida kuntoon vai ei. Kalliiksi se varmasti tulee jos korjaamiseen ryhdytään. 
Kartanon puisto on entisöity vastaamaan loiston päivien ilmettä ja se onkin todella viehättävä paikka vaikkapa kesäiselle piknikille. On mukavaa, että tuolla miljöössä järjestetään tällaisia erilaisia tapahtumia. Paikalla olivat myös poliisi ja VPK pikkupoikia ihastuttamassa. Niin ja joulupukki tietysti!

Kartanonmäki on tosiaankin komea suurine puistikkoineen ja minä asuisin mielelläni tuollaisessa paikassa jos siihen olisi mahdollisuus
 

Munakello

Varsin tarpeellinen kapine ainakin meidän taloudessamme.
Ja meiltä löytyy tällainen versio:

Aivan ihastuttava "numeroyhdistelmälukko". Olemme saaneet sen monta vuotta sitten korruptiolahjana kaupantekijäisissä. Mutta se toimii vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen eikä ole koskaan hukassa kun on magneetilla kiinni jääkaapin ovessa.
Siipalla tosin on välillä moniajo päällä kokatessaan ja hän käyttää munakellon lisäksi kännykän ajastinta kellottamiseen. Itse käytän tuota munakelloa luultavasti eniten orkideoiden "lillityksen" kellottamiseen, sillä jos en laita mitään hälytystystä muistuttamaan, niin kukkaparat saattavat joutua uiskentelemaan puoli vuorokautta...

Samanlaisen munakellon lahjoitin juuri ystävälleni tupaantuliaislahjaksi tämän muutettua perheineen väljempiin neliöihin. Toivon hänenkin munakellolleen pitkää ikää ja kovaa käyttöä.

Näin tuli tällä postauksella hoidettua tavallaan eilinenkin sana kun oli tuo löyhä aasinsilta lahjaan. ;)

JälkiJuttu:
Tänään on mun perjantai kun huomenna on vapaapäivä. Toivottavasti kohtaan Kuninkaallisen Toverini Hirnakan huomenna pörrierikehän äärellä ja pääsemme nauttimaan mokkakupilliset. Toivotankin hänelle ja seurueelleen turvallista matkaa tänne etelän vesisateeseen.

Takka

Valitettavasti meillä ei sellaista ole. Mutta kovasti haluaisin takan. Toiveeni on, että jos joskus kämppää vaihdamme, niin siinä seuraavassa olisi sitten takka. Ja siis ihan oikea takka eikä mikään etanolilla käyvä sisustustakka.  Elävä tuli on hypnoottinen ja hienoa asia.

Takan puuttuessa polttelen tuikkukynttilöitä sitäkin enemmän. Ja katselen myytäviä asuntoja aina sillä silmällä, että löytyykö niistä takka ja jos löytyy, minkälainen.

JälkiJuttu:
Tuli sitten talvi ihan kertalaakista! Juma, että oli kylmä eilen! Ihan epäinhimillistä, että yhtäkkiä lävähtää yli kymmenen astetta pakkasta sellaisen kivan pikku viiman kera. 
Ja tänään sitten pelti varmaan kolisee kun lauhtuu ja tulee lumisade. Huomenna lienee sitten vesikeli, taas...