torstai 30. heinäkuuta 2020

Lounasruokailu, läsnätyö vs. etätyö

Eipä tässä etätöitä tehdessä oikein mitään sellaista postausta irtoa, mikä ei jollain tavalla liittyisi koronaan tai etätyönteon loppumattomuuteen. Eli ei nytkään joten puhutaanpa lounasruokailusta sillä ruoka on tärkeä asia.

Kahden aikuisen taloudessa päivän pääateria on työmaakuppilasta saatava lounas salaattipöytineen ja valinnanvaroineen. Meillä ruokaa tehdään itse lähinnä viikonloppuisin jos ei ulkoisteta sitäkin ravintolalle, kuten joskus käy.
Olen oman toimistorakennuksemme lounasravintolan vankkumaton fani! Ei minulle kotona kukaan tee valmiiksi montaa sortimenttia salaatteja ja tarjoa kylkeen vielä kahta tai kolmea pääruokaa joista valita mieleisensä. Puhumattakaan siitä, että jälkkäriäkin saa jos yhtäkkiä jälkkärihammasta kolottaa. Kaikki tämä alle kympillä päivässä! Iltaruokailun voi hoitaa sitten jollain kananmunaa ja ruisleipää -tyyppisellä kattauksella ilman suurempaa kokkailua.

Etätyömääräyksen myötä tähänkin tuli muutos, ja aika karu sellainen. Joka päivälle piti pohtia lounassyömiset ja ne iltasyömiset. Kaupassakäyntisuositus taas sanoi, että kerta viikossa ja yksi henkilö per talous. Jep, hirveen helppo kombo. Lisäksi ravintolat olivat kiinni eli edes viikonloppuna ei päässyt oman keittiön "orjuudesta" pois. Minullehan se ei suuri ongelma ole, sillä tämän huushollin pääasialliset kokkailut hoitaa Siippa. Ja hyvin hoitaakin, minä keskityn oleellisempiin asioihin niinkuin tiskikoneen pääkäyttäjänä toimimiseen ja viinin juontiin katsellessani ruuan valmistusta. ;)

Työnantaja antaa lounaalle aikaa maksimissaan 1,5 tuntia, joista puoli tuntia tarjoaa työnantaja ja loput sitten omasta ajasta. Toimisto-oloissa lounaaseen menee noin puoli tuntia riippuen ruokaseurasta eli siitä tuleeko keskityttyä syömiseen vai puhua pälätetäänkö niin, että ruoka jäähtyy. ;)
Kotioloissa lounaan tekeminen alusta loppuun ei ihan helposti onnistu tuossa aikaikkunassa. Toki jos on soossit ja muut valmiina ja siihen sitten vaan pyöräyttää vaikka pastaa 10 minuutin keittoajalla, niin onnistuuhan tuo. Käytännössä mikroaaltouuni on kotona työskentelevän virkamiehen paras kaveri. Ja tästähän suora seuraus on se, että kaupassa matka vie sinne valmisateriahyllylle. Joka viikko. Sen sitten arvaa, että aika äkkiähän ne syömisen arvoiset mikrosapuskat on syöty, etenkin kun on tällainen ruoka-ainerajoitteinen.

Toisaalta olen yllättynyt joidenkin einesruokien hyvyydestä ja toisaalta olen ihmetellyt, että mitenköhän siitäkin mössöstä kehdataan pyytää melko kovaa hintaa tai missä se luvattu proteiini annoksesta on, kenties lentänyt vaan yli. Vaan suosikkeja on löytynyt, erityisesti Kokkikartanon pinaattikeitto, kana-tuorejuustokeitto sekä fetapinaattipasta ovat oikeinkin hyviä. Kokkikartanon sapuskat ovat jotenkin konstailemattoman hyviä ja annoskoot OK.

Aikaisemmassa elämässä etätyöpäiviin (niihin harvoihin) kuului perinteisesti pinaattiletut. Niistä ehdottomaksi suosikikseni on noussut Kruunuherkun luomupinaattiletut. Hinnakkaampia toki ovat kuin kilpailijan "kumikiekot", mutta kyllä maku on hintansa väärtti. Hyviä ovat! Maininnan ansaitsee myös Vian kana-sitruunarisotto, joka hämmästyttää aina sillä kuinka oikea kypsyysaste siinä risotossa on.

Niitä huonoja en viitsi edes mainostaa enkä niitä joita olen maistanut kerran ja pohdin edelleen, että antaisinko toisen mahdollisuuden vai en...

Se, mikä sitten on huono juttu näissä kaikissa mikrohärpäkkeissä, on se muovijätteen määrä. Sitä tulee ihan tolkuttomasti. Minulla on 30 litran astia muovin kierrätykselle ja se täyttyy viikossa. Vii-kos-sa! Toki sekajätteen määrä on vähentynyt sen jälkeen kun ryhdyttiin muovia kierrättämään, mutta silti. Hirveä määrä! Ja juuri tällä viikolla uutisoitiin, että Suomi ei selviä muovinkierrätyksestä kun sitä kierrätettävää muovia tulee ihan hemmetisti. Niinpä sitä muovijätettä lähetellään Ruotsiin ja Viroon. Hmmm.... niin, kuinkahan ekologista se on?

Joka tapauksessa odotan kuin kuuta nousevaa, että pääsen takaisin toimistohommiin. Jos ei muusta syystä niin siitä, että pääsee valmiiseen lounaspöytään! Ja erityisesti salaattipöytään! Salaatit ovat tässä kotityöskentelyssä jääneet vähemmälle, valitettavasti.

Tänään onkin taas kauppapäivä.




P.S. Lukuluetteloni kaipaa modernisointia, sillä aika moni bloggaaja on lopettanut, vaihtanut hiippakuntaa tai vaan kadonnut jälkiä jättämättä. Voisin siivota listan ja ottaa uusia tilalle, joten vinkata saa sopivia lukemistoja, kiitos. :)


PP.S. Miksi tässä uudessa bloggerissa kuvien lisääminen on ihan hanurista? Jos yrittää lisätä tuonne väliin jotain kuvia, häviää puolet tekstistä... En kräkännyt ratkaisua, joten olkoon, käykää katsomassa tuotekuvat valmistajien sivuilta.

9 kommenttia:

  1. Salaattiprobleemaa pukkasi täälläkin koronan aikaan, tosin vain vähän eri muodossa. Me oltiin nimittäin ukkelin kanssa totuttu syömään salaatteja niistä markettien salaattibuffista, joista saa itse koostaa salaattinsa, ja voi sitä järkytystä, kun salaattibuffat yksi toisensa jälkeen suljettiin, ja piti alkaa tehdä salaatteja itse. :-D Ja kyllä oli ilo ylimmillään, kun salaattibuffat sitten taas avattiin. Tosin on pakko myöntää, että nyt olen jo vähän kyllästynyt salaattibuffien antimiin, ja ostinkin viikonlopuksi salaattitarpeita kotiin, jos innostuisin (lue: saisin itseni pakotettua) tekemään salaattia ihan omin pikku kätösin.

    Kiitos valmisruokasuosituksista. Mä olen ostellut lähinnä vaan valmiskeittoja, joten nuo kaikki muut on mulle ihan tuntemattomia. Ekana saattaisin kokeilla tuota Vian kana-sitruunarisottoa. Proteiinista tuli mieleen, että en muista mikä kalakeitto se oli, mutta keitossa oli tasan yksi kalanpala. Siis yksi! Nyt harmittaa, että en ottanut sopasta kuvaa ja laittanut sitä valmistajalle. Oisin saattanut vaikka saada hyvitykseksi lisää soppaa. :-D

    Uudessa bloggerissa on mun mielestä kaikki enemmän tai vähemmän hanurista. Ja miksi hitossa tätä uuttakin bloggeria pitää muutella koko ajan. Tänään etsin kuumeisesti "näytä blogi"-kohtaa, joka oli jostain ihmeen syystä vaihtanut paikkaa vasemman valikon yläosasta alaosaan. Bloggerin väki haluaa ilmeisesti pitää meidän bloggajien mielen virkeänä. :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo salaattibuffahomma! Itse vähän väistelen niitä kun mulla lähtee aina homma lapasesta ja sitten se salaatti on järkyttävän iso ja hemmetin kallis! :D

      Ole hyvä, olen sitä mieltä, että kannattaa vinkata jos on omasta mielestään löytänyt jotain hyvää tai kohtuullista. :) Noi valmisruuat ovat kyllä sillä tavalla jänniä, että oikeastaan koskaan ei tiedä mitä sillä maksamallaan rahalla saa. Toissaviikolla söin jonkun "riisiä ja kanaa currykastikkeessa" ja syömisen jälkeen piti oikein tarkistaa paketin päältä, että pitikö siinä olla kanaakin. :D

      Juu, tämä uusi bloggeri kyllä pistää aivonystyrät koville. Ensin mietin, että oliko tämä tällainen jo alkuvuodesta, mutta hoksasin, että muutos on tehty nyt vasta. En käsitä tätä kuvan lisäämistäkään kun edellisessä postauksessa lisäsin kuvan siinä kirjoittamisen lomassa, mutta nyt kun olisin halunnut lisätä kaikki kuvat lopuksi sopiviin väleihin, katosi teksteistä puolet... Ihan kiva kun enhän minä tarkasti muistanut, mitä olin kirjoittanut ja sitten hätäisesti paikkailin tekstiä ja päätin unohtaa ne kuvat. Ärsyttävää.

      Poista
  2. Itse kun aina teen isomman satsin ruokaa, niin lämmittäminen oli helppoa. Muita lounasvaihtoehtoja ovat olleet erilaiset pyttipannumunakkaat ja Liiterin salaatit lisäkasviksilla. Mutta pitää kyllä sanoa, että buffetlounasta olen kaivannut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me olemme ilmeisen huonoja tässä suuren määrän tekemisessä. Ainoa missä se onnistuu ja tulee laitettua pakkasennkin annoksia, on joku keitto. Ehkä pitäisi opetella. Toisaalta, viikon päästä alkaa loma ja sitten toivottavasti pääsee pääsääntöisesti toimistolle töihin jolloin lounastuska vähän pienenee. :)

      Sanoisin, että arvostan buffetlounasta tämän jälkeen entistä enemmän!

      Poista
  3. Kaupan salaattibuffaa olen minäkin kaivannut, mutta en ole tohtinut niissä enää käydä, jo aiemminkin joutui välillä todistelemaan kauheita näkyjä ihmisten touhuista tuon buffan ympärillä. Ja toisekseen, se on ainoa hyvä mitä lähellä olevasta K-kaupasta löytyy, muuten kyseinen kauppa on sikahintainen ja myös huonohko. Joten olen palannut taas epäterveellisen ruokavalion äärelle ja vitamiinit nappaan purkista.

    Työmaaruokala on hyvä keksintö. Meillä vaihtui ylläpitäjä vuodenvaihteessa, eikä se ainakaan huonommaksi muuttunut. Kaupan valmisruuat pyrin kiertämään kaukaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä samasta syystä kuin sinä kavahdat salaattibuffaa, kavahdan minä paistopisteitä. Sen verran arveluttavaa touhua on tullut nähtyä niillä huudeilla... :)

      Se on jännä miten saman kauppaketjun kauppojen taso vaihtelee. Esimerkkinä just vaikka K-kaupat, toiset on tosi siistejä ja niissä on hyvää tavaraa ja toiset taas ihan shaibaa ja hinta on kuitenkin sen hyvän mukaan.

      Minäkin aikanaan kiersin kaupan valmisruuat kaukaa, mutta kyllä koronaetäily opetti nöyryyttä siinä suhteessa. Satunnaisesti eineksiä (eli pinaattilettuja) olen syönyt aiemmin satunnaisina etätyöpäivinä, mutta nyt se on enemmän sääntö kuin poikkeus koska koko ajan etäillään. Kuten tekstissä sanoin, Kokkikartano on osoittautunut piristäväksi poikkeukseksi.

      Poista
  4. Teillähän on sama työnjako keittiöhommien suhteen niin kuin täälläkin. :D Minäkään en kokkaa kuin pakon edellä, mutta toimin kyllä seuraneitinä ja voin avustaa helpoissa tehtävissä: esim. siinä tiskikoneen täyttämisessä, jossa olen maailman paras. Mies kokkaa vain viikonloppuisin. Muina päivinä väännän itse ruokani. Ja siis salaatteja kyllä teen, tosin ei niissä ole paljon tekemistä. Lähinnä pesemistä ja paloittelua se on.

    En tykkää syödä ulkona, koska on niin rajoittunut ruokavalio. Toisaalta voin syödä samaa ruokaa päivä- ja viikkotolkulla ja syönkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, oikein hyvä järjestely minun mielestäni. :) Olen kyllä huushollin kylmäkkö eli salaattien valmistus ja mahdollinen leipominen ovat minun tonttiani. Sekin on ihan fine.

      Minä nautin ravintolasyömisestä. Vaikka olen allergikko, ei se nykyään ole mikään ongelma. Usein saan kasvisruokaversion korvaavana ja nykyään kuppiloiden kasvisruuat ovat oikeasti hyviä ja mietittyjä kokonaisuuksia eivätkä mitään mallia "Rosson raastepöytä".

      Tänään vähän ahdistuin kun Suomen koronaluvut näyttävät olevan taas nousemaan päin. Ahdistaa, koska loma alkaa ensi viikon puolivälissä ja haluaisin nauttia lomastani sekä ravintolakäynnein että suunnitelluin kotimaan matkailuin... Katsotaan kuinka käy.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista