Kaupassa

Eilen oli taas viikon kohokohta kun pääsin Siipan kanssa kauppaan. Kyllä se pieni köpöttely kepeillä näin rapakuntoisena kuntoilusta käy ja hiki siinä väistämättä tulee. Tällä kertaa en kuitenkaan kuluttanut "mummopenkkejä" yhtä paljoa kuin viikko sitten, joten ehkä pientä kunnon kohentumista on tapahtunut. Joka tapauksessa kämmenet ovat taas kipeät, mikä indikoi sitä, että taidan sittenkin siirrellä ruhoani käsilläni enemmän kuin olisi tarpeen. 

Pääsin siis lankahyllylle hillumaan ja poimin matkaani muutamat herkulliset villasukkalangat ja yhden pörrökerän täydentämään jo kotona ollutta samanlaista. Taidan siitä sipaista jonkun kaulaliinan tai vastaavan kun se on niin ihanan pehmoista.

Urhoollisesti sitten onnahtelin keppeineni Siipan perässä ja jäin aina johonkin sopivaan kohtaan (lue: ei keskelle käytävää) odottelemaan kun Siippa singahteli tavaroita noutamassa käskyjeni ohjeideni mukaan.
Hämmästyksekseni sain huomata, että vaikka kuinka seison sivummalla keppeineni, ei se suinkaan ole este ihmisille yrittää keilata meikäläistä ostoskärryillä. Pari akkaa näytti ihan siltä kuin olisivat suorastaan tähdänneet päin kun näkivät puoliavuttoman ihmisen kyynärsauvojen kanssa. Ihan käsittämätöntä! Itse väistän ja autan aina ihmisiä, jotka liikkuvat jotenkin vaikeasti tai jonkin apuvälineen kanssa, mutta eilen sain huomata, että ilmeisesti suurelle osalle ihmisiä se onkin suurta hupia kun voi vähän "uhitella" tai "pelotella" hitaammin ja vaikeammin liikkuvaa.
Kertoo mielestäni jälleen kerran paljon nykyajan käytöstavoista. Että ihan turha ihmetellä mikseivät kakarat osaa käyttäytyä kun eivät osaa aikuisetkaan. 
Mieli teki pari tyyppiä kampata ihan vaan vittuillakseni, mutta olisivat saattaneet vittumaisuuksissaan kostaa jollain tapaa. 
Hengissä selvittiin tästäkin reissusta kuitenkin ja Siipan kanssa on jo sovittu, että seuraavan kerran kun meikäläisen pitää kaatua niin, että luita murtuu, niin kohteena on sitten vasen käsi. Sitten pystyy vielä jotain tekemäänkin ja ainakin kävelemään. Nythän olen jalaton JA kädetön. ;)

Hoksasin myös, että taidan olla ihan valtionpäämiestasoa.
Uutisissa kerrottiin, että Pohjois-Korean diktaattorista oli julkaistu vihdoin kuvia yli viiden viikon hiljaiselon ja näkymättömyyden jälkeen. Ennen katoamistaan tyyppi oli nähty ontumassa jossain tarkastusreissulla. Noh, sillähän oli tietysti kans nilkka murtunut, koska oli kekkaloinut korkokengissä (kun se on niin lyhyt) pitkin pitäjää ja joutunut sitten operaatioon. Nyt on aikaa kulunut se reilu viisi viikkoa eli saa laittaa koko ruhonsa painon jalalleen ja kas, tyyppi onkin nähty jotain kerrostaloa kyttäämässä kävelykepin kanssa. Mysteeri ratkaistu.
Ja mehän ollaan siis melkein samiksia kun suurinpiirtein samaan aikaan kinttumme katkaisimme. Joukkoon kelpuutan myös hiitäjä Aikku Saarisen, vaikka hänellä murtuma on jalkapöydässä eikä leikkausta tarvittu. Kuitenkin urheiluruudusta näin, että hänellä oli samanlainen buutsi kuin minulla ja samalla tavalla pärssiillään laskeutui rappusia alakertaan kuin minäkin. 
Summa summarum: mähän olen julkkis & yksinvaltias, että repikää siitä! ;)