maanantai 18. marraskuuta 2013

Millä lihaksilla?

Ei pitäisi konttorirotan ryhtyä ruumiilliseen työhön. Eikä ainakaan näin keski-ikäsenä ja huonokuntoisena.

Meillä oli eilen taloyhtiön syystalkoot. Ihan passelisti siihen myrskytuuliseen keliin. Syynä talkoisiin oli se helvetillinen kuorikekasa. En ole tainnut mainita siitä, että keväällä isännöitsijä tilasi ihan vitusti "hieman" liikaa katekuoriketta yhteisten istutusten suojaksi. Nooh, sitä sitten kevättalkoissa kärräiltiin erinäisten puskien juurelle ja kehotettiin osakkaita viemään haketta runsain mitoin omien asuntopihojensakin penkkeihin.

Turha kai sanoa, että kasa ei sanottavammin tästä vajottunut. Ihmettelimme muutamankin kerran, että minkähänlaista kerrosta isännöitsijän edustaja oli ajatellut laitettavaksi puskien juurelle vai oliko vahingossa laskenut mukaan naapurikiinteistönkin rehut kun sitä tavaraa on niin maan perusteellisesti.

Kesä kului ja kasa muuttui osaksi normaalia maisemaa. Vettyikin varmaan kivasti se kuusikuorike siinä kaikkien sateiden aikana.
Koitti syksy ja hallitus piti kokousta isännöitsijän toimiston tiloissa. Isännöitsijä sitten moitti meitä kun emme ole kasaa käyttäneet ja käski hoitaa kasan tavalla tai toisella pois ennen lumien tuloa, sillä kyseistä kohtaa käytetään lumien auraamispaikkana.
Talkoot siis koolle. Kauhuskenaariomme oli, että paikalla on pari hallituksen jäsentä eukkoineen ja muut piileskelevät sälekaihdintensa suojassa teeskennellen kuollutta ettei vaan tarvitsisi osallistua.

Vaan yllätys olikin melkoinen kun paikalla oli valtaosa asukkaista, myös ne selkävaivaiset, jotka tekivät sitten sen minkä pystyivät. Poissaolollaan loistivat vain ne, jotka normaalisti muutenkin ovat poissa näistä kinkereistä. Tai no, puutarhatonttu oli ekoissa talkoissa kiinteistöön muuttamisensa jälkeen puoli tuntia. Siinä ajassa ehti vetää noin kymmenen röökiä ja rikkoa siimaleikkurin. Sitten häipyi vähin äänin takavasemmalle, vaan eipä häntä ole pahemmin kaivattu.
Mukavaa oli taas kuitenkin huomata kuinka kivoja naapureita meillä pääsääntöisesti on ja kuinka nämä kaikki ovat valmiita tekemään töitä yhteisten asioiden vuoksi.

Kuorike alkoikin siirtyä vauhdilla kohti istutuksia. Samalla päätettiin tehdä parit muutkin korjaus- ja perkaushommat.
Meikäläisen kontolle jäi ohdakkeiden kaivaminen eräästä ruusupuskapenkistä. Se olikin varsin jännittävää kun vähän väliä ruusu pisti persauksiin siellä puskassa kyykkiessä ja vastaavasti ohdake pisti käteen, vaikka kuinka yritti saada alapuolelta kiinni. Sen lisäksi selkään sattui tuo varsin epäergonominen työasento. Vaan sain hommant tehtyä.
Siirryinkin sitten muiden avuksi levittämään kuoriketta ja hyvin pian sain havaita senkin olevan kohtuullisen raskasta hommaa.

Saimme sen saatanan kasan katoamaan kun olimme viidettä tuntia huhkineet. Pimeä ehti tulla ennen kuin oli valmista... Loput levitettiin puolihuolimattomasti siihen, missä se kasa oli ollut ja päätimme katsoa keväällä, mitä kyseiselle joutomaalle tehdään.
Onneksi talkoomakkarat syötiin hommien ollessa vielä kesken, niin ei tarvinnut niitä sentään pimeässä popsia ja näki vielä grillatakin. Täytyy myöntää, että harvemmin on tullut marraskuussa makkaraa grillailtua ja syötyä ulkona!
 
Saunassa huomasi kuinka paljon oli kylmettynyt siinä viimassa ja tuiskussa, joka puhalsi suorastaan läpi sielun. Tuntui, ettei kunnon löylyttelykään lämmittänyt kohmeista läskiä.

Nyt on miltei jokainen lihas kropassani ihan saatanallisen kipeä. Siis pakkohan niiden on olla lihaksia kun läski kai ei kipeydy. Eihän? Ja kauhulla odottelen, kuinka kipeä olenkaan huomenna. 



 

8 kommenttia:

  1. Et usko miten nopeasti kunto nousee fyysisessä rääkissä. Olen ollut nyt parin kuukauden ajan metsätöissä m-sahan kanssa joka viikko 2-3 tuntia kerrallaan. Eka kerran jälkeen olin ihan puhki. Nyt en edes hengästy. Voisin olla vaikka koko päivän, mutta selkä menee niin kramppiin ettei pysty.

    Voi puutarhatonttua, veti vaan röökiä ja rikkoi vehkeet, kun muut raatoivat :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs ihmettä, ootko ruvennu laittamaan perintömetsää sileäksi? ;)
      Mutta tiedän kyllä. Esim. ihan sauvakävelemällä vaikka kolme kertaa viikossa saa kunnon kummasti nousemaan. Pitäis taas ryhdistäytyä itsekin sillä saralla.

      Niin siis, täsmennettäköön epäselvää lausumaani, että tonttu kävi talkoissa noin 1,5 vuotta sitten. Heti kohta kun oli muuttanyt taloyhtiöön. Eli kävi niin sanotusti näyttäytymässä, mutta eipä ole käynyt sen jälkeen. Eikä ole tosiaan poissaolonsa pahemmin muita haitannut. ;D

      Poista
  2. Vaan eikö toisaalta ollut aika autuas olo kun koko päivän teki pihalla hommia? Ainakin nukkumisen kannalta pihaduunit ovat hyviä, olen huomannut (varsinkin kun saunan päälle syödä mährystää oikein perkeleesti) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllähän ulkona oleminen hyvästä on. Vähän vähemmän olisi voinnut tuulla. Saattoi käydä niin, että katselin telkkaria saunan jälkeen silmäluomien takaa. ;)

      Ihme ja kumma, en ollutkaan tänään niin kipeä kuin kuvittelin olevani.

      Poista
    2. Taitaa naaraalla olla parempi kunto kuin mitä antaa ymmärtää..(ja viittaan tällä siihen viattomaan poikaan jonka viekoittelit siellä kaupassa) ;D

      Poista
    3. Ehkä se vaan kuule tykkäs tällaisista laiskanpulskeista täti-ikäisistä. ;)
      Kunto on oikeasti huono ja pitäisi tarttua itseään niskasta kiinni sen(kin) asian suhteen.

      Poista
  3. Voin silmieni edessä kuvitella talkoonne ;-) Upeaa, että olet vielä hengissä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, ne ovat välillä täynnä hassuja sattumuksia, mutta yleensä meillä on ihan kivaa. Myönnettäköön, että tällä kertaa alkoi ottaa päähän se kasa, joka ei tuntunut katoavan. ;)
      Hengissä toki, mikäs pahan tappais. ;D

      Poista