Mie en jak-SA!

Tai kyllä mie tänään jaksan kun oon nukkunut koko yön kuin tukki, mutta eilen oli tuollainen olo.

Ja nimenomaan se olo iski kävelylenkillä.

Takana työviikko helvetistä, edessä kahden viikon loma ja pään sisällä pieni suuri ääni, joka soimaa lomalle jäämisestä ja siitä, että se paskakeikka jäi kollegan viimeisteltäväksi... Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tämä sanonta sopii paremmin kuin hyvin tähän paskahommaan, sillä homma realisoituu sitten sillä töihinpaluuviikollani. Kivakiva...

Huono omatunto vaivasi jo aamusta, sillä olin torstaina laistanut "pakollisesta" lenkistäni. Olenhan päättänyt käydä öpauttiarallaa kolme kertaa viikossa heilumassa sauvojeni kanssa ja torstaina olisi ollut laskennallisesti se päivä. Vaan olin ihan zipanderos duunipäivän jälkeen ja päässä jyskytti mukava vitutuspäänsärky.

Niinpä siirsin kuntoilun eiliselle.

Töissä heiluin kuin heinämies, että sain mahdollisimman paljon tehtyä (ettei se omatunto soimaisi niiiiiin paljoa, mutta soimaahan se) ja töistä piti singahtaa suoraan kauppaan kun jääkaapissa vilkkui suurinpiirtein valo.

Loppujen lopuksi kello oli yli seitsemän kun suihkaisin kävelylenkille. Ja olin syöny lounaan klo 11. Ja sen jälkeen en mitään. Vain juonut pari kuppia kahvia ja epämääräisen määrän vettä.

Niinpä olo oli varsin tahmea jo alkumatkasta. Pistikin (mikä varmaankin johtui siitä syömättömyydestä, uskoisin). Ja ilma oli sellainen lehmänhenkäys, kostea, lämmin. 

Pahalla sisulla painoin normilenkkini, jonka jo nykäisen tätä nykyä aika vaivattomasti , mutta kotiinpäin paarustaessa tuntui siltä kuin olisi kävellyt koko päivän kovaa vauhtia. Sääriin sattui ja reidet huusivat hoosiannaa. Jalat tuntuivat painavan tonnin. Olisi varmaan pitänyt nykäistä joku välipala iltapäivällä, mutta eipä tullut mieleen siinä panikoidessani kaikkia duunihommia.

Toivottavasti laihduin ainakin milligramman sillä reissulla, sillä muutenhan siitä rääkistä ei koitunut mitään iloa. Ja voin vakuuttaa, että kotiuduttuani koin aidosti ansainneenni punaviinini. ;-)

Nyt on siis lomaa ja toivottavasti pää nollaantuu edes vähän. Loppuviikosta on määrä suihkaista melkein ulkomaille elikkäs Lappeenrantaan tsekkaamaan naidun suvun vointi. Mutta sitä ennen on kampaajaa ja kaikkea muuta kivaa tiedossa. 

Tänään mennään Korkeasaareen katsomaan pesukarhuja, koska sää on suosiollinen. Sellaista en ole koskaan nähnyt muualla kuin telkkarissa.

Ja lopuksi vielä tervetuloa uusi lukijani, M. Metrossa! Toivottavasti viihdyt harvalukuisessa, mutta sitäkin laadukkaammassa lukijajoukossani. :)

JälkiJuttu:

Toisten gladiolusten väriarvoituskin ratkeli. Ne ovat tummanpunaisia, oikein kauniita. Otan kuvan kunhan jaksan nostaa perseeni ja raahautua pihalle. Nyt just en jaksa.

Hienoista vitutusta gladiolusten osalta on aiheuttanut pihapiirissämme pyörivät kesyt, aivan liian kesyt, pikkulinnut, jotka istahtavat gladioluksen varrelle sillä seurauksella, että se kukka sitten katkeaa. No, maljakkoon sitten vaan sisälle, mutta mieluummin katsoisin niitä tuolla pihalla ruukuissaan.