Viikonvaihteen viilletykset

Kuten jo aiemmin mainostin, alkoi pitkän viikonlopun vietto kuivausrummun vastaanottamisella.

Olen monasti muistaakseni täälläkin urputtanut siitä, että pesuhuoneemme on yläkerrassa. Luonnollisesti siellä on myös pyykkihuolto.
Kuivausrummun kotiovelle toimitti posti tai siis eihän se nykyään enää posti ole vaan hienosti Itella. Minulle se kuitenkin on posti edelleen.
Koska laitteen mukana ei ollut tilattu mitään asennuspalvelua (mitä "asentamista" se edes vaatisi?), oli ennalta arvattavissa, että härveli tömpsähtää eteisen lattialle ja that's shit it. Näin kävi. Siippa kyllä tiedusteli, että voisivatko roudata sen yläkertaan, mutta vanhempi äijä vain tokaisi, että "toimitus on kynnyksen yli". Onneksi toivat sentään kahden kynnyksen yli ettei jäänyt tuulikaappiin tien tukoksi moinen laatikko...

Purimme siinä pakkausmateriaalit härvelin ympäriltä ja arvioimme kuinkapäin roudaamme härvelin yläkertaan. Onneksi moinen kapistus on paljon kevyempi kuin pesukone, joten arvelimme siitä kahdella huonolla selällä selviävämme.
Ilman suurempaa ongelmaa oli masiina roudattu yläkertaan ja pesuhuoneen puolelle. Sitten raavittiinkin hetki päätä kun pohdittiin, että millä helvetillä ihmeellä saamme rummun nostettua pesukoneen päälle. Ongelma ei suinkaan ollut rummun paino vaan se ahdas kolo jossa nostoa oli määrä suorittaa.
Vaan niin nousi torni paikalleen ja saatoimme poistaa loputkin teipit ja muut kuljetuksen aikaiset suojukset.

Itsenäisyyspäivän aamuun herättiinkin sitten intoa puhkuen. Olin uhannut pestä pyykkikorimme tyhjäksi ja tuhlata sähköä oikein urakalla kuivaamalla kaiken, mitä pesen. Samalla tuli opeteltua rummun käyttö.
Meillä on yleensä aina pyykkikorin pohjalle jäänyt lillumaan jotain ei-niin-tärkeää tekstiiliä tai pukinetta lähinnä sen takia, että kuivaustilat ovat olleet kovin rajalliset. Vaan nyt puhaltavat uudet tuulet!

Puolen päivän aikaan ryhdyimme odottelemaan kunniavierastamme saapuvaksi. Eivätpä aavistaneet rekkuraukat mitä olisi luvassa.
Hoitoon saapui tosiaan 11-viikkoinen punainen paholainen, joka laittoi liikettä koko huusholliin. Aika hauska kakara ja aivan erilainen kuin VV oli tuossa iässä, mutta toisaalta siinä oli paljon samaa. VV oli täynnä ihastuksen ja mustasukkaisuuden sekoitusta ja vanhat pierut olivat luultavasti vain järkyttyneitä...
Alkuhörsötyksen jälkeen malttoivat kakarat vähän nukkuakin ja me tiivistimme piha-aitaa jottei hoitokersa vallan karkaa.

Hoitolapsi päiväunilla kopassaan.

Iltaa vietetiin rauhallisesti katsellen töllöä ja ruokaa laitelleen sekä kynttilöitä poltellen. Yöksi teimme hoitolapselle "turvakarsinan" ihan sen omaksi parhaaksi jottei jää PP:n tallomaksi. Pientä protestointia ja soraääntä kuului kun valot sammutettiin, mutta melko pian kersa hiljeni unilleen ja nukkui kiltisti aamuun asti. Seuraavana yönä se asettui nukkumaan ilman mutinoita, joten ihan fiksu tyyppi kun oppi kerrasta ettei kiljumalla pääse mihinkään.


Lauantaina piti lähteä kauppaan ostamaan parit unohtuneet ruokatarpeet ja olimme ajatelleen kurvata Jumboon vaihtelun vuoksi. Ajatuksen tasolle se jäikin kun näimme mitkä valtavat autojonot kyseiseen ostoshelvettiin oli joka suunnasta... Kurvasimme muualle ja selvisimme vähemmällä hammasten kiristelyllä keikasta.
Sauna kruunasi illan ja taisinpa "katsella telkkaria silmät kiinni" illan aikana kun tuli niin raukea olo saunomisesta.


Sunnuntaina sain uhkaukseni toteutettua kun pyykkäsin viimeisetkin epämääräiset pöytäliinat ja muut pyykkikorin pohjalta. Pisteeksi i:n päälle pesin ja kuivasin vielä kaikki koirien tassupyyhkeet. Hyrisin tyytyväisyyttäni kilpaa kuivurin hyrinän kanssa.
Hoitolapsi lähti kotiinsa, vaikka pohdimmekin Siipan kanssa, että piilottaisimme sen ja pitäisimme itse. Yhtäkkiä talo oli kovin hiljainen ja viikonlopun aikana VV:kin tuntui muuttuneen pennusta aikuiseksi.

Perinteitä kunnioittaen nukuin viime yön melko huonosti. Ihan vaan siitä syystä, että olin levännyt riittävästi pitkän viikonlopun aikana ja niinpä heräilin monta kertaa yön aikana. Nyt sitten kyllä väsyttäisi... Ja unohdin puolet eväistäkin kotiin kun tuli joku hyppylähtö aamulla. No, syön sitten kotona ne unohtuneet eväätkin.

Minulla on tämäkin viikko lyhyt työviikko kun on pakko yksi vanha lomapäivä pitää ennen vuodenvaihdetta ja mahdollisuudet sen pitämiseen ovat aika vähäiset. Niinpä pidän sen tämän viikon perjantaina ja suuntaan Messukeskukseen koiranäyttelyn pyörteisiin turisteeraamaan ihan koko päiväksi.

Talkki

Hehheh, on tainnut Neolla olla "mummoilut" mielessä sanalistaa tehdessä. Talkkihan yleensä liitetään vauvanhoitoon.

Vaan kyllä minä, iso ja aikuinen ihminen, käytän talkkia erityisesti kesällä. Minä kun olen kova hikoilemaan ja olo on nahkea lämpimillä ilmoilla, auttaa talkki kummasti.

Olenkin ostanut ihan Skotlannista saakka (Edinburghista muistaaksein) purkin kanervikolta tuoksuvaa talkkia. Sitä on sitten hyvä töpsötellä deodorantin päälle kainaloon ja vähän muuallekin jos ymmärrätte mitä tarkoitan. 
Että ihan tarpeellista ainetta ainakin meikäläiselle, se talkki.

JälkiJuttu:
Olen tässä ollut aikeissa päivittää tätä "viiskakkoseni" edistymistä, mutta en ole saanut aikaiseksi kun paastopäivät ovat keskenään kovin samanmoisia enkä keksi niistä mitään erityistä sanottavaa. 
Mutta nyt haluan vähän hehkuttaa, sillä tänä aamuna nykäisin kaapista löytämäni yhtä kokoa pienemmät housut jalkaani ilman minkäänlaista ongelmaa! Että kyllä sitä painoa on pudonnut, vaikka en ole liikuntaa taatusti lisännyt pätkääkään.
Aion jatkaa tällä sapluunalla ja toivottavasti pääsen lisäämään sitä liikuntaakin viimeistään ensi vuoden puolella.  
 

Itsenäisyys

Eilinen himmeli jäi väliin vaan eipä haittaa kun ei olisi ollut hirveästi sanottavaa kyseisestä koristeesta. 

Itsenäisyydestä pitäisi varmaan kirjoittaa jotain paatoksellista ja ylistävää, mutta mielestäni olen sellaisen kirjoituksen jo aiemmin kirjoittanut, joten annetaanpa olla.

Sen sijaan voisin mainita saman, minkä niin moni muukin bloggaaja tänään. Nelson Mandelan poistuminen taivaalliseen hiippakuntaan tuli tietoomme myöhään eilen. 
Siinä jos missä oli loistava itsenäisyyden lippulaiva ja esimerkki ihan kenelle tahansa. Mies, joka vietti vankilassa yli neljännesvuosisadan ihan vaan siksi, että oli neekeri apartheidin tyyssijassa Etelä-Afrikassa. Ai niin, ei saa sanoa neekeri... No, sanoin kuitenkin, sorry kaikille jotka pahoittivat mielensä.
Mandela. Mies, joka kaiken kärsimänsä jälkeen nousi tuon apartheidin linnakkeen presidentiksi. Rauhan mies ja viisas mies, sitä ei käy kenenkään kiistäminen. Teki hienon uran ja varmasti edisti tasa-arvoa maailmassa. Eli pitkän elämän, levätköön rauhassa.

Itsenäisyydestä toisena esimerkkinä haluan nostaa esiin suomalaisen naisen. Juuri niin. Vaikka kansakuntaan mahtuu monenlaista eläjää ja olijaa, on tunnustettava, että suomalainen nainen on varsin itsenäinen sekä tasa-arvoinen. Itselleni on aina ollut itsestään selvää, että elämässä ja maailmassa selviää ihan itsekseen ja omillaan. Välillä voi toki heittäytyä sopivasti "naisellisen avuttomaksi" jos niin haluaa, mutta tiukan paikan tullen selviää melkein mistä vaan auton korjaamisesta kämpän remonttiin jos tilanne niin vaatii.
Sellainen minä ainakin olen ja ihan ylpeäkin siitä.

Monelta ulkomaiselta tuttavalta olen kuullut kuinka suomalainen nainen on rohkea, reipas ja tekevä. Minusta se on hienoa, että meillä on tällainen maine. Ollaan siis ylpeitä suomalaisia ja erityisesti suomalaisia naisia tänäkin itsenäisyyspäivänä.

Hyvää syntymäpäivää Suomi! Hyvää itsenäisyyspäivää kansalaistoverit!

JälkiJuttu:
Tänään olen nauttinut täysin rinnoin uudesta kodinkoneestamme eli kuivausrummusta! Olen kauan naputtanut siitä kuinka paljon helmpompaa olisi esim. lakanapyykkihuolto kuivausrummun avulla ja nyt vihdoin naputukseeni on vastattu. Ihania, lämpimiä, pöyhkeitä ja kuivia pyyhkeitä pompahti rummusta. Ihan luksusta laittaa ne suoraan koneesta kaappiin!
Lisäksi saimme tänään hoitoon 11-viikkoisen terroristipennun, jonka puolitäti VV on. Kyllä riitti menoa ja melskettä alkuun kun kaksi kakaraa painatti menemään. Kokoeron vuoksi oli pakko olla vähän erotuomarina, vaikka pienemmällä kersalla egoa onkin noin yhden kivitalon verran. Hauska penska, mutta vahvistaa käsitystäni siitä, että ikäeroa pitää olla enemmän eli VV:n on oltava huomattavasti aikuisempi ennen kuin seuraava kersa tähän huusholliin otetaan.

Raha

"Raha ei tee onnelliseksi, mutta se rauhoittaa."
"Raha tulee rahan luo."
"Raha on ikuista, vain taskut vaihtuvat."
"Raha ei koskaan tule vanhanaikaiseksi."
"Rahalla ei voi ostaa onnea. Mutta sillä voi vuokrata sitä yllin kyllin."
"Tieto opettaa nauramaan, raha tanssimaan."
"Ilman viisautta raha on arvotonta."
"Terveessä mielessä on aina raha."

jne. Kaikki edelle olevat sitaatit lainattu WSOY:n opuksesta Elämänviisauden kirja.
Tiedä sitten noiden sanontojen viisaudesta. Vaan niin se menee, raha tätä maailmaa pyörittää, halusimme tai emme.

Jo pelkästään katon saaminen pään päälle on kiinni rahasta. Halusitpa sitten asua vuokralla tai maksaa omaa, niin rahaa se vaatii. Ja kun tässä taannoin katselin sunnuntain Hesarista pääkaupunkiseudun vuokra-asuntojen hintatasoa, niin melkein alkoi pyörryttää. Uudistuotantoa olevien asuntojen pienen yksiön vuokra oli sellaisen rapsakan toimintatonnin kuussa. Tonni!!! Neliöitä kolkytkolme!! Siis vittu, kolkyt euroa per neliö!!

Ihan rehellisesti myönnän tässä kohdassa, että toivottavasti purjehdimme Siipan kanssa elämässämme suotuisten tähtien alla ja saamme pitää työmme sekä kotimme. Ei taitaisi olla moisiin vuokriin varaa kun me emme kuitenkaan mahdu ihan noin pieneen koppiin asumaan. Itse olen joskus asustellut tuon kokoisessa kämpässä parin koiran kanssa ja kyllä se aika tiivistä oli. Eipä tarvinnut mitään ylimääräistä säilöä kun ei ollut tilaa.

Rahan valta on nähtävissä vaikkapa lainamarkkinoilla. Mitä pienemmät tulot ja varallisuus, sitä korkeammat korot ja sitä enemmän on oltava omaa rahaa.
Naapurin nuoripari kävi taannoin kyselemässä lisälainaa kun haluaisivat luonnollisesti isompaan asuntoon kun on se lapsikin. Yhdessä pankissa oli ehdotettu, että muuttakaa vuokralle ja säästäkää. No mitenkäs tuollaisilla vuokrilla pienituloinen pariskunta säästämään pääsee, kysyn vaan?

Maailma on nurinkurinen paikka. 
Ja varakas ihminen, joka väittää ymmärtävänsä köyhää, valehtelee jos ja kun ei ole koskaan joutunut penniä venyttämään.

Halpa

Halvalla saa halpaa, sanotaan. Tai että köyhän ei kannata ostaa halpaa.

Tiedä sitten kuinka totta nuo sanonnat nykyään ovat. Ennen vanhaan varmaan pitikin paremmin paikkansa, ainakin kodinkoneissa. Nykyään maailma on pieni ja vaikkapa pesukoneessa voi lukea päällä merkki X, mutta sisuskalut ovat ihan samat kuin merkeissä Y, Z ja Ö. Ja se on sitten ihan tuurista kiinni hajoavatko päivä takuuajan umpeutumisen jälkeen vai kestävätkö sen kymmenen vuotta.

Nykyajan kulutusyhteiskunta on osaltaan johtanut siihen, että tavaroita ei ole tehty kestämään tai korjattavaksi. Halvalla tehdään ja nopeasti. Tuote sitten kestää takuuajan loppuun tai ei, mutta ei ainakaan paljoa sen yli. Ei edes se kallis tuote välttämättä. Ja korjata niitä ei kannata, se kun maksaa enemmän kuin uusi tuote.

Halpa toki houkuttaa. Kukapa sitä haluaisi maksaa tupla- tai triplahinnan jos saman(näköisen) tuotteen saa selkeästi halvemmalla. Harvalla on kuitenkaan ihan kauheasti ylimääräistä rahaa heiteltäväksi olkapään yli. 
Joten jokainen varmasti sortuu ainakin välillä siihen supisuomalaiseen sulovileniläisyyteen "kun halvalla sai" ja joskus niitä halvalla saamisia sitten joutuu katumaan enemmän tai vähemmän.

Mutta kyllä, myönnettävä se on. Jos tekee omasta mielestään edullisen hankinnan jostain loistavasta tuotteesta, niin lämmittäähän se mieltä. Ihan aina. ;)

JälkiJuttu:
Eilen satoi pienen pieni härmä lunta maahan, mutta taitaa sulaa pois pikapuolin kun tänä aamuna olikin sitten taas plussakeli.
Minä olen kuitenkin mustaa maata uhmaten perinteisesti aloittanut joulukuun eli viritin sunnuntaina ne (vihatut) valot pihakatajaan. Siellä se nyt saa tönöttää vihreässä mekossaan loppiaiseen asti. Kuvia ei tule, sillä postasin niitä joskus aiemmin.
Niin ja joulumarraskaktukseni on taas havahtunut ja pusertanut itsestään yhden nupun. Ehkä sitten keväällä taas kaksi, mene ja tiedä. Ihme rehu.

Luksus

Luksusta lienee sanan varsinaisessa merkityksessä jokin kallis, sellainen, mihin kaikilla ei ole varaa.

Vaan kyllähän luksusta on ihan tällaisen tavallisenkin ihmisen tavallisessa elämässä. Luksuksen mittari mielestäni on se, mikä itselle on ylellistä ja hulppeaa, vaikka ei varsinaisesti luksuksen käsitteeseen sopisikaan eli ei ole siis "maailman mittapuun" mukaan luksusta.

Omassa elämässäni pidän kyllä luksuksena vaikkapa mahdollisuutta käydä silloin tällöin ravintolassa syömässä hyvin ja pitkän kaavan mukaan. Se ei ole minulle jokapäiväistä eikä edes jokaviikkoista, jolloin minun maailmassani se on luksusta, vaikka siitä maksettava rahallinen vastike ei olisikaan suureellinen (eihän sellaiseen olisi edes varaakaan). 
Niinkuin vaikka lauantaina. Kävimme herkuttelemassa pihviravintolassa oikein pitkän kaavan mukaan. Palvelu oli erinomaista, ruoka loistavaa ja siitä kaikesta tuli hyvä mieli. Se jos mikä on luksusta.

Toisaalta en kaipaa elämääni sellaista luksusta, mikä toisille on suorastaan intohimo, nimittäin erilaiset merkkituotteet. Esimerkiksi käsilaukkuni ei tarvitsel olla mikään LV, vaan tärkeämpää on se, että laukku on toimiva ja minulle tarkoitukseen sopiva. Merkki on siis toisarvoinen asia tai oikeammin se ei ole asia ollenkaan.

Olipas sekava kirjoitus. No, ymmärrätte mitä tarkoitan. :)

Hyvä aikomus

En ole moneen kuukauteen edes yrittänyt ehtiä näitä ihanaisen Neon  tarina päivässä -haasteita kampittaa.
Mutta jos nyt näin vuoden päättymisen kunniaksi ryhdistäytyisin. Ja tämän sanoessani olen jo päivän myöhässä.
Vaan ei se mitään, sovitaan, että tämä on minun joulukalenterini ja sillä kuitataan eilisen päivän sana.

Näillä mennään siis ja yritän nyt tiukasti pysyä kyydissä, vaikka mikä olisi.