Huusi naapurin pikkupoika, kolme vee, aamusella pihalla. Sanoin, että jos sä tolleen sanot, niin sitten et saa virpomispalkkaa kun vaan juksaat. Meni hiljaiseksi. :)
Nyt on tullut todistetuksi se tosiasia, että olen tullut vanhaksi pehmoksi. Ja vielä niin pöhköksi, että tunnustan sen täällä teille julkisesti.
Etukäteenhän marmatin niistä virpojista, mutta muistin kuin muistinkin ostaa kaupasta nameja pikkunoitien varalle. Strategisesti ostan aina sellaisia, joita voi sitten itse syödä kun ei käy tarpeeksi vitsan heiluttajia.
Siippa murahteli, että minun pitää sitten avata ovi jokaiselle kävijälle. Viime vuonna olin jossain lenssussa ja pakotin Siipan kuuntelemaan kaikki virpomiset. Se oli vähän kypsä...
Lupasin auliisti ja jostain kumman syystä olin aamulla tohkeissani jopa niin paljon, että asettelin namit strategisesti helposti saataville kun ovikello pirahtaa. Jouduin kyllä lyömään Siippaa näpeille aika monta kertaa ettei söisi etukäteen virpojien palkkoja.
Oikein kuulkaa odotin, että joku tulisi! Siis minä!
Ensimmäiset kaksi tulivat siinä kello 11 aikoihin ja hyvä ettei tältä mustan sielun omaavalta paatuneelta akalta ilon kyynel vierähtänyt poskelle kun näin ne kaksi nappisilmää siinä rappusella. Sisko ja sen veli, iät arvioisin olevan siinä kuusi ja neljä. Kiittivät kauniisti ja toivottivat vielä hyvää pääsiäistä. Ja poika oli i-ha-na punaisessa Cars-haalarissaan kun keskittyneenä lateli värssyä. <3 <3 <3
Yhteensä meillä kävi neljä delegaatiota, joten ei nyt mitään joukkoryntäystä johtuen hieman syrjäisestä sijainnistamme, mutta ihan kivasti kuitenkin. Kaikki kohteliaasti kysyivät, että saavatko virpoa, osasivat värssyn ja kiittivät kohteliaasti. Ja pisteenä i:n päälle huomasin, että joku porukka oli jättänyt "narsissipupuni" (pajusta tehty pupukukkaruukku, jossa narsissi) pään päälle kaksi pientä suklaamunaa. :)
En oikeasti muista, koska olisin viimeksi ilahtunut lapssta noin paljon. Nautin päivästäni kovasti. Eli olen vanha pehmo, se on virallista nyt. Sori siskot, en olekaan niin paatunut ja musta kuin olen antanut ymmärtää ja ehkä kuvitellut itsekin. ;)
Ja tämä EI ollut aprillipila.
JälkiJuttu:
Mietin, että pitäisi vaihtaa tämän blogini nimi. Mutta eihän minua sitten enää kukaan tunnistaisi. Joten olkoon nyt sitten tuo typerä, jonka hätäpäissäni keksin silloin kun astuin tänne blogistanian asukkien joukkoon. :)
Sulle kävi tänään just niinku mullekin. Piti nousta vähän aikaisemmin ja odottaa ovikellon soittoa. Namut oli aseteltu eteisen pöydälle valmiiksi. Kolme noitaa mut virpoi, ja sain elämäni surkeimman pajunoksan. Muttei se mitään, tuli ihan hyvä fiilis, taas on tuoreeksi nuoreeksi vuodeksi (vaimitensenytmeni) virvottu. :DDD
VastaaPoistaNo hyvä, että on nyt nuoruttettu suakin. :)
PoistaMe saatiin hienoja vitsoja. Tämän vuoden trendi näytti olevan kreppipaperi eri väreissään lätkittynä pitkin vitsaa.
Hellyttävin oli kyllä sen yhden pikkutytön tyrkkäämä oksa, josta hän oikein sormella osoitti yksityiskohdan "mä olen laittanut näihin tällaisia timantteja". Oksaan oli tosiaan liimattu jotain strassintapaisia. Kehuin asiaankuuluvasti. :D
Mutta eniten mua kyllä hämmästytti se, kuinka paljon itse ilahduin näistä virpojista sen sijaan, että olisin ollut ärsyyntynyt.