tiistai 29. huhtikuuta 2014

Spreijausta ja kulttuuria

Sunnuntaina koitti se päivä, jota meikäläinen aina onnellisena kevään korvalla odottaa. Nimittäin retkeä isoon puutarhamyymälään ostamaan kesäkukkia. Jee!!!!

Kyseinen kukkatalo on ollut suosikkini jo pitkään ja pyrin aina ostamaan kaikki istutukseni sieltä. Kaikille taimilleen antavat aina taimitakuun eikä kyllä kertaakaan ole tarvinnut pettyä.
Niinpä hommasin tänä(kin) vuonna orvokit parvekellatikoihin ja lehmälle sekä pupulle kesäneilikat. Lisäksi ostin ryytimaahan siemenet, jotka olisi tarkoitus kylvää huomenna (jos ei sada).

Kukkatalon viereisestä rautakaupan tapaisesta löysin etupihan kukkapenkkiin sopivan kehikon, jolla saan penkin korotettua. Nyt pitää vaan varovasti kaivaa ylös maasta jo pilkistävät liljat, kunnostaa penkki ja siirtää alut takaisin. Varmuuden vuoksi ostin uusiakin liljansipuleita...
Samasta paikasta löysin myös pinkkiä spraymaalia juuri oikeassa sävyssä.
Joku saattaa muistaa, että minulla on pieni pallogrilli, joka on kunnialla hoitanut ruusuruukun virkaa jo monta vuotta. Vuosien saatossa pinkki väri on haalistunut sellaiseksi vanhaksi roosaksi. Vaan nyt löytyi maali, joten sitten vaan maalaamaan! Tässä tulos ensimmäisen spreijauskerran jälkeen:


Hieno tuli, vaikka itse sanonkin. Seuraavaksi grilli odottaa, että äitienpäivä on ohi ja voin taas ostaa alennusruusun siihen kesäksi kukkimaan. Laittelen sitten uusia kuvia. Maalia jäi vielä, joten tiedä mitä muuta tässä innostuu spreijaamaan. Minkä graffitimaalarin maailma minussa on menettänytkään!

Eilen kävimme harrastamassa myös sielun kulttuuria ja vierailimme Kansallisteatterissa katsomassa Luolasto-näytelmän. Ihan OK, välillä hieman korkealentoinen, mutta olisi voinut olla provoisoivampikin ydinvoimakriittisyydessään. Toki Martti Suosalo oli loistava pääosan esittäjä ja meillä oli loistavat paikat, sillä Martti katsoi silmiin useammin kuin kerran...
Mukavan väljää oli maanantaina teatterissa, vaikka yleisöä aika paljon olikin paikalla. Taas tuli huomattua, että teatteri on aina mukava elämys. Pitäisi vaan käydä useammin.

Päätimme illan vielä mukavasti syöden hyvän aterian rauhallisessa ravintolamiljöössä. Haalarikansaa oli keskustassa liikenteessä jonkun verran, sillä opiskelijoiden vappuhan kestää vähintään viikon ellei jopa kaksi.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Happihyppelyä

Lähdin tänään pitkästä aikaa VV:n kanssa kahdenkeskiselle "hikilenkille". Noita vanhoja pieruja kun saa raahata perässä ja Juniori ehkä vielä jaksaisi vähän pidempää lenkkiä, mutta ei mitään kovatahtista. PP puolestaan alkaa olla jo sellainen "mallia tuuletettava" eikä ihan aina taida muistaa miksi siellä ulkona käydään. Helpointa siis tehdä ylimääräinen lenkki terroristin kanssa.

Vetäisin siis kävelytennarit jalkaan ja lähdin tarpomaan. Ensimmäisellä suojaisella aurinkopaikalla tajusin, että pukeutuminen tähän päivään olikin todella haasteellista. Aukealla tuuli melkoisesti, mutta suojassa metsän siimeksessä auringon paistaessa tuli hiki. Ja virhe numero kaksi: aurinkolasit jäivät kotiin. Matka jatkui siis vähän silmiä siristellen, mutta vauhdikkaasti.

Ensimmäiset pari kilometriä paineltiin menemään aika haipakkaa ja oli ilo huomata, että hengästymisestä ja hikoilusta huolimatta ei keuhkosta ahdistanut kuten aiemmin flunssan jyllätessä. Lisäksi polvi ymmärsi olla hiljaa ja vihoittelematta, vaikka unohdin laitta polvituen.
Metsän siimeksessä pysähdyin ihailemaan valtaisaa valkovuokkopeltoa ja pohdin, että eipä taida äitienpäivän aikaan enää olla valkovuokkoja pikku pilttien kerättäväksi.

Kukei

Lenkkikaverit: trimmaamaton koera ja tennarit
Lenkki sujui ihan mallikkaasti ja tyytyväisenä totesin, että tulihan sitä sellainen nelisen kilsaa tarvottua aikamoisella vauhdilla. Liikuntahan on kuntoa kohottavaa kun syke nousee ja tulee hiki...

Lopuksi nautin vielä ihanasta kevätauringosta sekä keskipäivän hiljaisuudesta ja rauhasta penkillä istuskellen. Sitten sain kuningasidean yrittää ottaa kuvan itsestäni ja koirasta niin, että koira on sylissä. Juu, ei ole helppoa näköjään... Ehkä en ihan heti kokeile uudestaan. Tässä pari tulosta:

Kuono & tukka
Korva & tukka
Mutta ainakin taivas on huikaisevan sininen vailla pilvenhattaraa! Ja viikonlopuksi luvattiin samanlaista keliä. Siispä: Ny' rillataan! ja paljon. Viikonloppuja! :) 

Taikasieni

Nyt kaikki ööga kovaksi ja korva hörölle, sillä täällä jaetaan nimittäin siivousvinkki! Ja tiedättekin sen, että tällaisia marttaohjeita saa näiltä kulmilta yleensä turha hakea (koskee kaikkia kotiaskareita).

Lemmikinomistajat erityisesti tietävät kuinka ovenpieliin ja seiniin tulee kaikenlaista lähmää ja likaa (päätee kenties lapsiperheisiinkin, en tiedä).
Maalatun seinän, oli se sitten betoniseinä tai kyprokki, peseminen rätti ja vesi -periaatteella on ihan perseestä. Aina jää raitaa ja paskaa, vaikka mitä tekisi. Tai no, jos maalaisi kaikki seinät mustiksi ainakin metrin korkeudelta alaspäin niin tämä ei ehkä olisikaan ongelma, mutta puhun nyt vaaleista seinistä. Ja vaikka olen kovin laiska siivoamaan niin näin keväisin joku pikku hepuli aina tulee kun valoa tulvii sisään ikkunoista ja kaikki paska näyttää kymmenkertaistuvan yhdessä päivässä. Niinpä pesen myös seiniä ja ovenpieliä.

Rukouksiini tämän siivoustyön helpottamiseksi on onneksi vastattu jo monta vuotta sitten. Keino ei ole ilmainen eikä varmaankaan kestävää kehitystä, mutta tätä käytän kaiken hankalan lian puhdistamiseen. Kyseessä on siis ihmesieni eli Swiffer Magic Eraser.


Muistan, että itsekin suhtauduin tähän hyvin skeptisesti aikoinaan, mutta kerran kokeiltuani en ole edes miettinyt mitään muuta. Tällä puhdistan mm. termoskannun sisäpuolelta kuten myös perkolaattorin kannun, johon kahvi pinttyy nopeasti ja todella kovasti kiinni.

Ja sitten kun olette toipuneet siitä järkytyksestä, että täällä jaetaan siivousvinkkejä, niin siitä vaan markettiin ostamaan. Löytyvät sieltä missä muutkin siivousvälineet ja tiskirätit ovat. Hintaa en muista tiedä.

Nyt menen tyhjentämään pyykinpesukoneen...

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Haastettu (taas)

Haasteen säännöt:
1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.

Arvatkaapa... Nollis tietysti, kukas muu! :D Kiitos kuitenkin, oma sanainen arkkuni on tällä erää varsin tyhjä ilman tällaisia stimulantteja. 

2. Kirjoita säännöt blogiisi ja vastaa alla oleviin kysymyksiin. Kirjoitettu on.
3. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät. No, katsotaan.
4. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogiinsa. Juu, juu, siis jos haastan.
5. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen. OK, mutta ei hänkään käynyt täällä kertomassa, että minut on haastettu, joten onko pakko? ;)

 
Tässäpä kysymykset:
1. Mitä aiot tehdä isona? (Tämä ei sitten ole ikäkysymys!) 


Siis jos voisin tehdä ihan mitä vaan, niin olisi siistiä olla Snooker-ammattilainen maailman huipulla. Ja se jos mikä lähentelisi maailman kahdeksatta ihmettä, sillä (tietääkseni) koskaan ei ole nainen ollut top 30 ammattilaispelaajan joukossa. Itse asiassa miesten yleinen käsitys on se, että snooker ei ole naisten laji. Nippanappa voivat ysipalloa pelailla keskenään, mutta sekin on vähän arveluttavaa ja paheellista...

Toinen vaihtoehto (ja ensimmäistä realistisempi) olisi muuttaa jonnekin Skotlannin tuulisille rannoille viettämään leppoisia eläkepäiviä ja lepuuttamaan sielua. Just me and my single malt whiskey husband.

Todennäköisintä kuitenkin on, että jatkan nykyisessä duunissani puurtamista siihen asti kunnes kuolema korjaa. Eläkkeelle tuskin pääsen kun eläkeikää koko ajan nostetaan...

2. Jatka lausetta: Jos olisin rohkeampi, niin . . . 


Irtisanoutuisin, myisin kaiken ja muuttaisin pois!
No en kai sentään. En nyt oikeasti keksi mitä tekisin jos olisin rohkeampi. Olen jo nyt aika rohkea, mutta rämäpäisyys on karissut vuosien saatossa. Vai onkohan se vain lisääntynyttä itsesuojeluvaistoa kuitenkin?

3. Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin? 

Aika monetkin asiat. Iloiset tai surulliset. Liikutun melko helposti ja sitä helpommin, mitä vanhemmaksi tulen. Minä kuulun siihen "itkee vaikka mustalaisen hevosen hautajaisissa", joten voitte uskoa, että välillä tirahtaa tippa jos toinenkin blogeja lukiessa, vaikka kyseessä ovat oikeasti itselleni ihan tuntemattomat ihmiset.

4. Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin mitä harrastusta haluaisit kokeilla? 

Öh... No tuota kun olen tällainen laiskanpulskea ylipäänsä mitään harrastamaan, niin vähän vaikea keksiä yhtäkkiä... Riippuliitoa ehkä, vaikka siinä varmaan iskisi korkean paikan kammo päälle.
*edit 5 minuuttia myöhemmin* Toisaalta olisi ehkä kiva kokeilla olisiko minusta laulamaan jos saisi ohjausta tekniikassa ja äänenkäytössä. Kuvaamataiteet kiinnostavat myös, mutta olen ihan surkea piirtämään joten pitäisi keskittyä johonkin abstraktiin. ;)

5. Ottaisitko jonkin kauneusleikkauksen vanhempana? Onko mielipiteesi tästä
muuttunut iän myötä?
 


En, mikäli kyseessä olisi pelkkä turhamaisuus. Mutta jos toimenpide korjaisi jotain oikeaa ongelmaa, niin sitten varmaan. Siis jos vaikka silmäluomi lerpahtaisi niin pahasti, että näkökyky heikkenisi sen takia tms. Mutta mun tissit on jo lerpahtaneet ja perse kans läskin kerääntymisestä puhumattakaan, joten olkoot ihan rauhassa maan vetovoiman uhreja.

Ja muuten aika monet itsensä "parantelua" harrastaneet tyypit ovat sortuneet melkoisiin ylilyönteihin. Mutta ehkä se operoinnin määrä on suorassa suhteessa äo:n kanssa jos mietitään vaikkapa sitä erästäkin "valtakunnan kohublondia" elikkäs Tuksua... *yöks*

Ja ei, mielipiteeni ei ole muuttunut vuosien saatossa.

6. Mikä laulu on viime aikoina soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi ollut joskus oikein riesana ja korvamatona? 

Siis kun oikein mietin, niin ei mikään ole soinut eikä ainakaan korvamadoksi jäänyt!!! Olen tässä kuluneina parina kuukautena nauttinut hiljaisuudesta ja kuunnellut todella vähän radiota, joten siinä ehkä syy ettei mikään biisi ole jäänyt pyörimään päähän ärsyttävyyteen saakka.

7. Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti, jos olisi mahdollisuus/varaa? 

Hmmm... En juuri nyt tarvitse mitään kun kaikki tarvittavat pelit ja pensselit ovat ihan kunnossa. Eli en ostaisi nyt mitään. 

8. Opiskeluhaaveita, mitä? 

Ei kai mitään. Tai no, kieliä voisi aina osata enemmän ja paremmin. Mutta mitään sellaisia uuden ammatin opiskeluhaaveita ei ole. Olen oikeasti enemmän tekijä kuin lukija, sen olen tajunnut jo kauan aikaa sitten.

9. Mikä on kaikkein tärkein arvosi ja miksi? 

Kunnioitus, se "kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan". Se, että kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti huolimatta siitä, mikä kenenkin ulkonäkö tai tausta on. Ja myönnän, että välillä on vaikea ajatella analyyttisesti kun tunteet ja omat käsitykset pyrkivät pinnalle. Mutta oppia ikä kaikki, minulla ainakin.

10. Riitätkö itsellesi? 

Fyysisesti minua on jo liikaakin... ;-P
Mutta vakavasti puhuen, kyllä, nykyään riitän. On ollut hienoa kasvaa niin aikuiseksi, että on ymmärtänyt olevansa hyvä juuri sellaisena kuin on. Aina voi parantaa, mutta pakko ei ole kaikessa kilpailla toisten kanssa.

11. Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta? 

Puutarha-askareet erityisesti, sillä tämän ilon olen löytänyt vasta oman pienen pihan myötä. Pidän myös neulomisesta ja ristipistotöistä. Koirien harjaaminen on myös oikein terapeuttista. :)

Noin. Eihän se nyt niin paha rasti ollutkaan, oikeastaan ihan kiva. Joten kiitti vielä kerran Nollis!
Minä en nyt haasta ketään kun viimeksikin nousi hirveä kalabaliikki. ;D
Vaan jos joku haluaa poimia matkaansa, niin ihan vapaasti, vaikka tämä on tainnutkin jo ainakin puoli Blogistaniaa kiertää.

***************

Kävelin tänään tuulisessa mutta aurinkoisessa säässä kampaajalle ja olipa ilahduttavaa nähdä jo paljon valkovuokkoja matkan varrella. 
Mustarastaat ovatkin kailottaneet ja kisailleet jo pidemmän aikaa, mutta pääsiäisenä bongasin peipposen oksalta keikkumasta. Omassa kukkapenkissä krookukset, narsissit ja tulppaanit puskevat määrätietoisesti kuorikkeen alta ja eiköhän se ole aika jo istutella parvekekukatkin. Ainakin ikkunat pitää pestä pikapuolin! Se siis on ihan aidosti kevät ja ihana sellainen. Vähän voisi vettä sataa niin tuo uusi vihreys pääsisi kunnolla valloilleen.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Grillikausi korkattu

Pääsiäinen meni enempi ja vähempi köllötellessä ja keleistä nauttiessa. Tai no, naitua sukua kävi pikavisiitillä siten, että lauantaina saapuivat ja sunnuntaina lähtivät. Ei ehtinyt hirveästi haitata. ;)

Sunnuntaina polkaistiin terassi toimintakuntoon ja grilli koeponnistettiin. Koska emme olleet uskoneet mitään sääennusteita oikeasti, emme olleet varanneet mitään grillattavaa. Niinpä sunnuntaina suuntasimme Ärrälle uskoen, että kyllä sieltä joku kyrsä löytyy. Juu, löytyi... Yksi paketti HK:n A-luokan nakkeja! Ostettiin se ja täytyy sanoa, että enpä muistanut kuinka karseita nuo tuotokset ovat. Edes grillattuna sämpylän välissä ei ollut mikään autuuden huipentuma.

Eilen läheinen Alepamme sai olla auki sen lain sallimat neljä tuntia ja lähdimmekin reippain mielin puolen päivän jälkeen sinne, sillä meillä ei ollut oikeasti mitään ruokaa eiliselle. Tai no, mitään ja mitään, ainahan sitä kaapissa on jotain pastaa tai riisiä ja pakastimesta löytyy aina "jotain". Vaan halusimme siis kuitenkin grillata kun puitteet moiselle olivat mitä mahtavimmat.
Siellähän sitä oli sitten ihan maailmanlopun meininki kuten odottaa saattoi! Kaikki grillimakkarat oli myyty, laarissa oli Hookoo blöötä ja jotain Xtra-lenkkiä. Onneksi löytyi bratwurstia sentään ja sille kyytipojaksi jotain possupihvejä. Kassalle jonottamiseen menikin sitten kiitettävästi aikaa. Taisi olla taas yksi niistä vuoden parhaista myyntipäivistä tuolle kaupalle.

Tänään en olekaan saanut aikaiseksi oikein mitään kun olen nautiskellut tuosta ihanasta säästä pihalla istuskellen. Päivät ovat vähän sekaisin kun ei oikein tiedä onko arki vai pyhä. Onneksi tilanteen voi aina tarkistaa kalenterista ettei ihan hukkaan joudu. :)

Nolliskin se taas paiskasi jollain haasteella, mutta siihen paneudun myöhemmin. Nyt lähden jatkamaan auringossa lämmittelyä ja kehräämistä.

Pääsiäsikukkani

torstai 17. huhtikuuta 2014

Hyvää pääsiäistä!

Kaikille ystäville ja kylänmiehille sekä niille tuntemattomillekin ohikulkijoille.

Täällä vietetään pääsiäistä toivottavasti pihaa ruoputellessa, siinä lampaansyönnin lomassa. :)




maanantai 14. huhtikuuta 2014

Virvottu on

Viime vuotisesta lannistumatta (virpojien määrä nolla kappaletta) varasin tänäkin vuonna isohkon määrän makeita namusia mahdollisille virpojille. 
Varmistaakseni edes jonkun käyvän, kävin lauantaina agitoimassa naapurin 9- ja 6-vuotiaat saatesanoin "mulla on tosi paljon karkkia".

Niinpä sunnuntaina vähän yli kymmenen soi ovikello ja naapurin lapsukaiset olivat laittautuneet pikkunoidaksi ja tämän kissaksi.

Vaan yllättäen eilisen huonosta säästä huolimatta oli virpojia liikkeellä runsaasti. Pari paria taisimme missata kun olimme koirien kanssa ulkona, mutta kyllä muutamassa tunnissa ehti käydä todella monta pientä ja vähän isompaakin virpojaa. Paras asu -palkinnon olisi voinut antaa niille kahdelle pojalle (veljekset oletan), joista pienempi oli pukeutunut lehmäpukuun ja isompi kukoksi...
Enemmänkin olisi virpojia voinut vielä käydä, sillä taas jäi namuja yli niin, että taidamme jonkun sortin sokerihumalan saada niillä hommattua.

Totta se on, olen virallisesti vanha, sillä minusta on ihanaa kun lapset käyvät virpomassa! Muistan vielä varsin elävästi ajan jolloin ruuvasin ovikellon irti ja linnottauduin verhojen taakse Palmusunnuntaina ettei vaan joutuisi kakaroiden virpomaksi. Ja nykyään sitä sitten ihan odottaa. Niin muuttuu maailma ihminen.

Vitsasaalista
JälkiJuttu:
Oli huutava vääryys, että Irina putosi Tähdet, tähdet -ohjelmasta! Kyllä se olisi ollut Pylly-Hermannin vuoro nyt lähteä ihan esitysten perusteella. Noh, ehkäpä hän sitten lähtee ensi viikolla ja finaalissa näemme Siltsun ja Didin. Nih!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Ei saatana...

Siis anteeksi nyt vaan, mutta mikä vittu noita Amerikan ihmeitä vaivaa?
Vai onko tämä jonkun mielestä siistiä ja hauskaa? Iltapäivälehdestä ponkaisi vastaan tällainen juttu: Trimmauskisa 

Minä henkilökohtaisesti vastustan jo sitä, että koira on "asuste" siihen tyyliin kuin Paris Hilton on tätä nykynuorisoa opettanut. Puetaan joku pikkukoira "kivoihin" ja "söpöihin" vaatteisiin ja kanniskellaan käsilaukussa pitkin ostoshelvettejä. Kyllä se niin on, että koiran pitää saada olla koira, olkoon minkä kokoinen tahansa. Ymmärrän, että tämä pohjoisen periferian ilmasto pakottaa joitain lämpimämmästä ilmanalasta tuotuja koiria vaatettamaan paukkupakkasilla, mutta se on hieman eri asia kuin tällainen koristelu.

Mutta tuo värjäys ja trimmaushomma meni kyllä niin yli hilseen meikäläiseltä, että ei mitään rajaa. Toki Jenkkilässä ihan "tavalliset" koiranomistajatkin värjäyttävät puudelinsa ihan vaan huvin vuoksi. Minä en vielä ole keksinyt, mitä iloa kenellekään on pinkiksi värjätystä villakoirasta... Katsoin joskus Animal Planetilta jakson tai kaksi jotain trimmaajien kisaa ja kyllä siinäkin oli sellaisia ylilyöntejä, että pahaa teki. Ilmankos kyseisen sarjan katselukerrat jäivät vähiin.

Ärh. En jatka enempää, vaikka voisin kirjoittaa kokonaisen esseen aiheesta "pidetään koira koirana ja hankitaan ne pehmolelut lelukaupasta".

Jälkijuttu:
Käytiin eilen VV:n kanssa silmä- ja polvitarkastuksessa (kuuluu rodun pakollisiin terveystarkastuksiin).
Silmät ovat täysin terveet eli ei perinnöllisiä silmäsairauksia. Silmätarkistus tulee uusia vuosittain, sillä monet silmäsairaudet ilmenevät vasta vanhemmalla iällä.
Polvet arvioitiin molemmat 1 arvoisiksi (0 paras), mutta lääkärin mielestä klappi on niin pieni, että syytä huoleen ei ole. Suoraan sanottuna, olisihan se ihme jos moisella hyppykepillä ei mitään näkyisi. Pikkupentuaikanakin oli hieman haasteellista hillitä sen hyppimistä ja parcour-harrastusta...
Ohessa kuva "potilaasta" eilispäivältä.

paikka auringossa

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Haasteella paiskattu

Enpä olekaan aikoihin saanut haastetta täällä blogistaniassa. Nehän ovat aina vähän kuumottavia, mutta samalla ihan mukavia kun tulee kirjoitettua ehkä vähän eri kantilta kuin normaalit omat horinat. Mutta nyt kävi tuuri ja tartunkin tähän mielelläni vaikken mikään pitkäaikainen bloggaaja olekaan. :)
SÄÄNNÖT:

1. Kerro keneltä sait haasteen
Nollikselta tietty. Viime aikoina ei ole kukaan mua haastanut, joten kiitos armas noitasisareni. ;)

2. Ensimmäinen kuva on tärkein tai pieni kollaasi blogistasi

Mulla mitään kollaaseja ole ja kuviakin hyvin vähän... Ensimmäinen kuva täällä on kuitenkin ollut tämä:
Kuva on lisätty tasan ensimmäiseen postaukseeni ja on poimittu jostain netin syövereistä (kuukkelin kuvahaku on ystävä). Ja tämä kuva pitkälti määrittää sen minkälaisia kuvia silloin tällöin on postauksiin liitetty. Netistä kaivettuja yleiskuvia tai omia huonoja kännyräpsyjä, yleensä kukista. Tai koirista.

3. Haasta ne, jotka mainitset haasteessa
Ymmärränköhän tämän kohdan ihan oikein? Siis, että jos mainitsen tuolla myöhemmissä kohdissa jonkun bloggaajan, niin hän on silloin haastettu? Hmmmm... Noh, katsotaan.

YLEISTÄ: 
Milloin perustit blogisi?
Ensimmäinen postaus on tuutattu eetteriin tiistaina 27. päivänä syyskuuta 2011. Ikinä en ole aiemmin blogia pitänyt, nettisivuja kylläkin. Ei, en ole naamakirjassa enkä LinkEdinissä.

Mistä blogisi nimi tulee?
Tämän ansiokkaan nimen blogille keksi Neo julistamani nimikilpailun jälkeen. Alunperin blogin nimi oli Blogittaisko vai nou ja ihan siitä syystä, että mielikuvitus ei laukannut tai edes ravannut pätkääkään silloin kun päätin tonttini Blogistaniaan perustaa. Tai siis olisihan sitä voinut keksiä yhtä ja toista, mutta suhtauduin kaikkiin omiin ajatuksiini liian kriittisesti.

Mikä on nimimerkkisi tarina?

Yllä olevaan vastaukseen viitaten aivokäyrä oli suora tuossa kohdassa kun olisi joku fiksu nicki pitänyt keksiä. Niinpä otin käyttöön tuollaisen "sallittu"-merkinnän. Kirjain toki juontuu omasta nimestäni.
 
ARKISTO:
Näytä jokin vanhoista bannereistasi
Ei mulla ole bannereita. Pohjana käytän ihan bloggerin tarjoamia perushuttuja vähän värimaailmaa muunnellen. Alunperin tausta taisi olla sellainen liukuvärinen raidallinen... Mutta nyt jo pidempään on menty tällä nykyisellä.

Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään.
Jaa. Blogissani kommentoidaan yleensä aika "säästeliäästi" ja kommentoijat ovat pääsääntöisesti vanhoja tuttuja. Useimmat kommentit saavat minut hymyilemään jo ihan sillä, että joku viitsii kommentoida. Kommenteista usein syntyy sellaisia sivujuonteita ja keskusteluja alkuperäiseen postaukseen.

Muutama kuva sinusta vuosien varrelta
Hahhaa! Minähän olen tiukasti varjellut yksityisyyttäni enkä ole siis mitään selfieitä päivän asusta tai muusta postannut. Mutta mieleen tulee kolme kuvaa, joissa esiintyy ihan meikäläinen ite. Ne ovat nämä:
  
4.8.2012    

24.1.2013
23.12.2013


Postaus, mistä olet erityisen ylpeä.
No ei kai näistä mistään voi mitään erityistä ylpeyttä tuntea... Seuraava kysymys.

Postaus, joka oli kuukauden suosituin.
En mä seuraa tällaisia tilastoja. Sitä paitsi noi roskapostit sotkevat kaikki katselutilastot joita Blogger tarjoaa ja ne tilastot ovat kai jo lähtökohtaisesti aika huttua. Jostain syystä kuitenkin roskapostittajat ovat eniten pommittaneet viime syksyistä matkaraporttiani Wienin reissusta...

Postaus, minkä haluat kaikkien näkevän.
No kivahan se olisi jos ihmiset ylipäänsä kävisivät näitä horinoita lukemassa. :)
Ja koska jutut ovat varsin sekalaista huttua, voi jokainen valita oman suosikkinsa itse.


SEKALAISET:
Oletko tehnyt teemaviikkoa?
En. Tai siis olen osallistunut Neon Tarina päivässä -haasteisiin enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Tämän kuukauden sanat päätin nyt jättää väliin.
Mutta en ole keksinyt mitään omaa "tällä viikolla kirjoitan vain aidanseipäästä" -juttuja.


Onko sinulla yhteistyökumppaneita?
No ei ole. Vaikka välillä "mainostan" jotain tuotteita tai merkkejä, teen sen ihan omasta vapaasta halustani jakaa omia suosikkeja. Että maksettuja mainoksia ovat juu, ihan itse olen omasta pussistani ne maksanut. ;)

Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa?

En. Se voisi olla tietty ihan kivaa. Mutta monta tyyppiä täällä Blogistaniassa on, jotka mielelläni tapaisin livenä ilman mitään sen kummempaa virallista tapaamista. :)
 
TILASTOT:
Sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?

Bloggerin mukaan 41 997. Oikeaa totuutta en tiedä kun en ole laittanut muuta laskuria blogiini.

Lukijamääräsi tällä hetkellä?

Listalla näköjään 26, mutta taitaa ainakin yksi tyyppi olla tuplana kun meni vaihtamaan nimimerkkiä kesken kaiken.

Päivän sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?

103 (klo 15:38)

LUKULUETTELO:
Blogi, jonka postauksia odotat eniten.

No kyllä mä aina odotan "mun" bloggaajien kirjoituksia. Toki myös huolestun jos joku vaikenee vastoin tapojaan pitkäksi aikaa ilmoittamatta syytä vaikenemiseen... Joten silloin odotan, että tulisi joku elonmerkki! :D  
Blogi, joka on luettelon ensimmäinen ja viimeinen.
Luen tuolta syötteen kautta ilmestymisjärjestyksessä ja siinä listauksessa blogit ovat aakkosjärjestyksessä. Että ihan demokraattisella tyylillä mennään.


Blogi mihin liityit lukijaksi viimeiseksi
En mie muista... Oisko ollu Outo Paimen kun se muutti sieltä luostarista tundralle ja pani kaikki uusiksi. Piti sitten liittyäkin uusiksi. Tai sitten se on ollut joku muu, ei voi muistaa.

KUVIA:
Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi.
No voi vee... Kaikkea sitä joutuu ihminen tekemään. Koitetaas nyt sit kolme jotain yleiskuvaa kaivella.

Oma pikku pihani ja sen lapsukaiset ovat luonnollisesti aina lähellä sydäntäni.
Gladiolukset vm 2012
Ja tietty koirat. Tässä kaikki kolme silloin kun VV oli ihan pikku ja just tullut kotiin (kauheesti lunta muuten!):

Mamman mussukat <3 <3 <3

Ja eihän tätä postausta voi päättää muuhun kuin kukkapenkkini komistuksiin ja naapurien kateuden aiheisiin:

Aina yhtä kauniit liljat

Tässähän se humahti koko iltapäivä tätä postausta väsätessä! Varmaan olisi osuvampiakin kuvia tuolta postausten uumenista löytynyt, mutta en millään jaksanut kahlata ihan kaikkia läpi.

Ja ketäs sitten haastaisin... Hmmm... Taidanpa mennä miehiselle linjalle tällä kertaa. Joten, hyvät herrat: Partapappa, Outo paimen ja Zim, siitä sitten vaan vastauksia väsäämään! Vastaukseksi ei kelpaa ei. ;)

Minä ja muut mummot

Tänä aamuna tuntui ihan aidosti siltä, että vapaat on vietetty ja työ kutsuu.
Nimittäin piti sonnustautua tien päälle Siipan kanssa jotta auto kulkeutuisi takaisin omaan parkkiruutuun.
Siippa nääs häipyy huomenna aamuvarhaisella pariksi päiväksi työmatkalle ja tulee firman autolla kotiin tänään, koska minä tarvitsen meidän kulkupeliämme huomenna kun pitää viedä VV silmänsihtaajalle ja polvennaksauttajalle eli terveystarkastukseen. 

Niinpä hyppäsin kyytiinsä ja hurruuttelimme työpaikalleen. Pudotin Siipan kyydistä ja suuntasin hypermarkettiin. Siis kauppaan, ennen aamuyhdeksää! Hullu. Väitän, että en ole ikinä käynyt ruokaostoksilla siihen aikaan. Juu, joskus olen saattanut koukata jostain kaupasta evästä työmaalle tms. mutta että olisin suorittanut kodin elintarvikehankintoja siihen aikaan... Juu, ei.

Täytyy myöntää, että marketissa näkyi enemmän kaupan työntekijöitä kuin asiakkaita. Ja kaikessa rauhassa ilman ryysistä sai kaupan käytävillä haahuilla. Haahuilinkin koko rahan edestä ja kävin hypistelemässä yhtä ja toista rätti- ja taloustavaraosastolla. Melkein sorruin ostamaan lankoja, mutta onneksi muistutin itselleni, että lankoja on kassillinen eikä yhtään uutta kerää tarvita ennen kuin vanhat vähenevät. Löysin kuitenkin uuden päiväpeiton 70 prosentin alennuksella, joten se tarttui matkaan. Lisäksi "turhana" ostin kimpun oksaneilikoita ja kirsikkapuun nupullisia oksia. Niistä tulikin mukava kimppu keittiön pöydälle kevättä tekemään.

Apetit ja Inex molemmat vastasivat jo tiedusteluihini ja valitettavasti asia on juuri kuten pelkäsin, kumpaakaan tuotetta ei ole enää saatavilla. Tai Apetit vastasi, että pikkuröstien valmistus on lopetettu ainakin toistaiseksi. Suositteli tilalle jotain gratiinijuttua, mutta eihän se ole sama asia. Hmph.

Nyt hilppaisen syömään jotain lounaantapaista ja sitten tyhjennän pesukoneen.

JälkiJuttu:
Viime viikon paras Fingerpori. Tai no, oli se natsisika-juttukin, mutta tämä höräytti hyvät naurut. :)

www.hs.fi

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Salaliitto(ko?)

Enpäs ole pitkään aikaan valittanut täällä mistään. Tai siis joo, valittanut, mutta en valittanut jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Noh, korjataanpa nyt tämäkin vinouma vaihteeksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että kauppiaat ja kauppaketjut vakoilevat ostoksiani. Sitten bongaavat suosikkituotteeni ja vähin äänin poistavat ne myynnistä. Siis ihan vaan minun kiusakseni ja harmikseni.

Vai mitä sanotte näistä muutamasta esimerkistä, jotka tässä kerron.

Olemme olleet Siipan kanssa todella ihastuneita Apetitin valmistamiin kanttarellirösteihin. Niissä maistuu kanttarelli eivätkä ole sellaisia ylirasvaisia kuin monet muut perunaröstituotteet. Aivan hurmaavan täydellisiä vaikkapa pihvin kanssa.
Vaan kuinkas sitten kävikään? Ensin ne katosivat Prismoista vähin äänin. Minä, vanha ammattivalittaja, kirjoitin Apetitin asiakaspalveluun ja kysyin mistä näitä ihanuuksia vielä saisi. Vastauksessa ystävällisesti kerrottiin, että SOK/HOK on tosiaan lopettanut tämän tuotteen pitämisen valikoimissaan mutta kilpailijalta eli Keskon Cittareista näitä saa. Näin olikin, ihastuneena huokailimme ja kannoimme röstit kotiin. Tuolloin niitä löytyi myös Stockan herkustakin ihan vahingossa.

Jouduimme sitten hälytysrajalle ja oli aika täydentää pakastinta. Mutta enää ei löytynyt Cittarista eikä Stockalta moista tuotetta. Hämmentyneenä arvelimme, että asiassa on nyt joku tilapäinen toimitushäiriö tai vastaava, mutta ei. Seuraavan kerran Cittarissa asioidessamme kysyin eräältä pakastinta täyttävältä myyjältä josko hän tietäisi kaipaamastani tuotteesta. Myyjä katsoi minua kuin lehmä uutta veräjää, joten sain vaikutelman ettei ollut kuullutkaan moisesta tuotteesta.

Annoin asian olla, mutta nyt lähetin taas Apetitille postia, jossa tiedustelin, että miksei tuotetta enää valmisteta (päättelin näin kun ei löytynyt valmistajan sivuiltakaan).

Miksi oikeasti markettien pakastealtaat ovat täynnä miljoonaa erilaista ranskanpottua plus valmista (!) pakastemuussia, joka tungetaan mikroon sulamaan, mutta "paremmat" perunatuotteet ovat ihan marginaalisessa osassa myytävien tuotteiden joukossa. Ja sitten sekin vähä erikoisempi versio poistetaan myynnistä.

Toinen mystisesti kadonnut tuote on Rainbow'n kurkkupastillit. Salmiakki ja terva. Siis ihan parhaita pastilleja kurkun selvittämiseen ja hengityksen raikastamiseen silloin kun ei ole mitään varsinaista flunssaa tai vastaavaa. Iloisena näitäkin mainostin yhdelle jos toiselle makunsa ja hintansa puolesta.

Vaan kuinkas sitten kävikään, taas.
Ei löydy pastillia enää, ei. Rainbow'n tuotesivulta tämä kyllä löytyy, mutta kaupasta ei. Vittu.
Samalla höyryllä jolla kirjoitin palautetta Apetitille, kirjoitin Rainbow'llekin (tai siis Inexille). Ihan suorastaan jännittää, mitä vastaavat.

Nämä olivat ainoastaan pari vaatimatonta esimerkkiä tuotteista, jotka katoavat myynnistä sen jälkeen kun olen jäänyt koukkuun niihin. Usein tuote ensin siirretään alahyllylle ja sen jälkeen se katoaa jäljettömiin, mutta näköään katoavat ilman varoitustakin. Että jonkun sorttinen salaliitto tässä on meneillään, perkele.
Kohta varmaan loppuu Innocent-mehun ja Reko-papukahvin myyntikin...

Mutta koska positiivisuus on päivän sana eikä valittaa saa niin päätän postaukseni positiiviseen uutiseen. Tai siis minulle se ainakin on positiivinen uutinen.
Marks & Spencer tulee (tai pikemminkin palaa) Suomeen! Jiihaa! Yhteispahasta luin, että lokakuussa avataan Hesan Sokoksella ensimmäinen myymälä ja siitä se sitten lähtee. Samalla saadaan Suomeen heidän nettikauppansakin. Itse pidän kovasti monestakin M&S:n myymästä merkistä ja mikä parasta, sieltä saa Siipalle sopivia (lue: tarpeeksi pitkät hihat) kauluspaitoja kohtuuhintaan. Ihanaa. Huonoahan tässä on tietysti se, että enää ei voi käytä M&S:ä tekosyynä Skotlanninreissuihin, vaikka eihän siihen mitään tekosyytä oikeasti tarvita. ;)

torstai 3. huhtikuuta 2014

Tää päivä ollaan vaan ja hengaillaan

Siippa lähti tänään töihin puolentoista viikon loman jälkeen. Minäkin reippaasti nousin aamulla ylös seitsemän kantturoissa ja pääsin todistamaan VV:n järkyttynyttä ilmettä moisesta. Se kun on oppinut oikein hyvin talon tavoille ja nukkuu mielellään kymmeneen vapaapäivinä.  Mutta koska se on seurakoira ja nuori sellainen, se ei malta jäädä nukkumaan vaikka voisikin. Vanhat pierut sen sijaan kuorsaavat tyytyväisinä tahoillaan tasan siihen asti, että remmi kilahtaa tai kuuluu joku ulkoiluun liittyvä avainsana.

Saattelimme Siipan matkaan ja sitten sinnittelin katsomalla pari tallennetta pois digiboksilta. Kuukahdin sohvalle ja vetelin hirsiä VV:n kanssa pari tuntia.
Nukkuminen ja parin sähköpostilaatikon asetusten rukkaaminen ovatkin sitten olleet päiväni uroteot. Vaan mikäs kiire tässä... Kun sääkin on vaan kylmenemään päin. Tulis jo se oikea kevät! Sellainen pihanruopsutuskeli.

Siipan loman aikaan saimme tosiaan aikaiseksi vessan kaapin hommaamisen sekä yläkerran rapputasanteen kattoon uuden lampun. Se "väliaikainen" ehtikin olla siellä sellaiset vaatimattomat seitsemän vuotta. Vaan se on niin tyypillistä meikäläistä. Tyydyn helposti johonkin "purkkapaikkaan" pitkäksi aikaa, mutta sitten kun iskee henki päälle niin korvaavan tuotteen on parasta löytyä heti.

Seuraavaksi pitäisi löytyä joku senkintapainen tuohon rapputasanteelle. Saapa nähdä kuinka siinä käy...

Mutta pitemmittä puheitta siirrynkin tästä takaisin sohvan nurkkaan jatkamaan boxin tyhjennystä kahvikupin kanssa. Ehkä huomenna teen jotain oikeita hommia. Tai sitten en. ;) 

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Kohtahan se on pääsiäinen

Tai siis tämän kuun loppupuolella, mutta kuitenkin.
Siispä uusi kuukausi ja uusi mies, kuinkas muuten. Pitemmittä puheitta, tässä hän on:

Mr. Huhtikuu
Tämä ei siis todellakaan ollut mikään aprillipila vaan ihan totisinta totta. ;)